HS 19.7. tiedepalstalla "pimeän energian takia laajeneminen kiihtyy parhaillaan. Laajeneminen on ikuista." Emmekö siis "lysähdäkään" kasaan niinkuin on tähän asti oletettu?
Laajeneminen kiihtyy. Ikuisesti?
terppana
201766
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Voi myös olla että Einstein on fysiikan suuri epäjumala, eikä suhteellisuusteoria pidä paikkaansa.
Tiede perustuu logiikkaan. Suhteellisuusteoria lienee tieteen ainoa yleisesti tunnustettu epälooginen haara. Käsitykset ajasta fyysisenä vaikuttimena ja tyhjiöstä, joka on suhteellinen ovat täysin irrationaalisia ja tieteen vastaisia. Voidaan puhua uskonnosta tieteen sijaan.
jo hiukan vanhempaa, mutta myös suhteellisuusteoria huomioidaan,
http://www.tsv.fi/ttapaht/994/pekonen.htm
Mitenkähän kukaan ei vaivaudu kyseenalaistamaan suhteellisuusteoriaa? Voidaanhan sitä mietiskellä päämme puhki vaikka 113-ulotteisella maailmankaikkeudella, mutta kuinka kauas tarvitsee mennä, ennenkuin otetaan maalaisjärki käyttöön ja tullaan takaisin epäyhtälöiden sumuista kohti yksinkertaista fysiikkaa?
Einstein on niin suuri auktoriteetti, ettei hänen teorioitaan sovi kyseenalaistaa, tai tulee hullun paperit.
Miksi teoriaa, joka on hyvin monessa tilanteessa ja monella erilaisella testillä todettu oikeaksi, pitäisi kyseenalaistaa? Päinvastoin, Newtonin aikanaan kehittämät "helppotajuiset & loogiset" yhtälöt eivät pidäkkään täysin paikkaansa, jos liikutaan esim. kvanttimaailmassa. Puhut maalaisjärjestä; se tarkoittanee sitä että epäilet jotain mitä et voi jokapäiväisessä elämässäsi todistaa? Kun puhutaan valovuosista tai elektronien massoista yms. asioista, jotka ovat maallikon käsityksen ulkopuolella, ei kannata alkaa silloin kyseenalaistamaan mitään vaan napata kirja kauniiseen käteen ja perehtyä asiaan. Jos vielä sen jälkeen epäilet asiaa; todista se vääräksi, ja saat luultavasti Nobelin.
Vajaamielisyydestä on silloin tällöin hyötyä. Aina ei tarvitse ottaa kaikkea niin kuin se tulee, vaan on lupa myös käyttää omia aivoja. Valitan, mutta on asioita, jotka mättävät riippumatta siitä, miten suuri tieteellinen auktoriteetti niiden takana on. Hekin ovat ihmisiä, eivät Jumalia.
PS: Usein tiedämme vähemmän, kuin luulemme tietävämme, joten en ole ainoa vajaamielinen.
Herra Einstein ja maailman tunnetuin ja tutkituin yhtälö romukoppaan;) Tulokset alkavat sitten olemaan jotain tälläistä...
http://batman.jypoly.fi/~saku/lehti/online/32/osastot/sekalaiset/suhtari.html
Ikivanhat (yli kymmenen vuotta vanhat) kosmologiset opit opettivat, että havaitusti laajenevalla maailmankaikkeudella on kolme mahdollista lopputilaa sen mukaan mikä olisi maailmankaikkeuden sisältämän aineen määrä.
1.Liian vähän ainetta pysäyttämään vetovoimallaan alkuräjähdyksestä lähtenyt laajeneminen.
2. Juuri tasapainottava määrä ainetta, että laajeneminen hidastuisi äärettömiin.
3. Liikaa ainetta, jolloin sen massa pysäyttäisi laajenemisen ja kääntäisi liikeen supistumiseen, jolloin loppuna olisi "Iso Grunts".
Silloiset mittaukset näyttivät viittaavan kakkoseen, eli laakeaan avaruuteen, mutta ainetta oli hukassa, mikä nimettiin pimeäksi aineeksi.
Varsin äskettäin kaukaisimpien galaksien supernovista havaittiin outoa. Ne eivät olleet siellä ja sellaisessa liikkeessä, kuin hidastuva-laajenevassa maailmankaikkeudessa niiden pitäisi olla.
Josta pääteltiin, että laajeneminen onkin kiihtyvää, vastoin kaikkia entisiä teorioita ja maailmankaikkeuden hyviä tapoja. Selitykseksi tarjoiltiin aineen ja energian vastakohta, pimeä energia, jolla on painovoiman vastavoima, joka tunnettujen massojen vetovoimat voittaen pakottaa maailmankaikkeuden laajenemaan kiihtyvästi. Eikä sille tiedetä mitään vastalääkettä.
Maailmankaikkeus laajenee ikuisesti kiihtyvästi. Galaksit ja galaksiryhmät ja superryhmät pysyvät koossa omien painovoimiensa sitomina, mutta erilliset galaksien superryhmät etääntyvät kiihtyvästi toisistaan ja jossain vaiheessa laajenemisesta johtuva maailmankaikkeuden näkyvän reunan pakonopeus ylittää valon nopeuden ja galaksiryhmät alkavat purjehtia näkymättömiin, kuin mustan aukon tapahtumahorisontin yli.
Ilmiölle on saatu lisävahvistus Wilkinson Microwave Anisotropy Proben havainnoista, että kosmisen mikroaalto taustasäteilyn (CMB) aallonpituuden muutos, (doppler-ilmiö) galaksiklustereihin putoavan ja niistä poistuvien CMB:n fotonien sini- ja punasiirtymän erotus jää siniseksi.
Haa! edellisessähän on ristiriita. Siis superklusterit ja pienemmätkin klusterit 100 miljoonan valovuoden halkaisijaisiin asti osoittavat hajoamisen oireita, eivätkä pysyisikään koossa oman painovoimansa sitomina.
Havainto on aivan tuore ja sen tulkinnoista kuullaan tarkempia analyysejä myöhemmin.
Summittainen sisällysluettelo maailmankaikkeudesta:
60 % pimeää energiaa
36 % pimeää ainetta
4 % tavallista "kunnon ainetta"
-Kymmenesosa viimeisestä on havaittavissa tähtinä ja nebuloina.
Itse olen tullut siihen johtopäätökseen että avaruus ei laajenekkaan vaan se missä olemme onkin paikallaan..siis pyörivässä liikkeessä ja ne kaukaisimmat galaksit siis syntyvät aivan uudesta materiasta jolla ei alkuräjähdyksen kanssa ole sinänsä mitään tekemistä. Materia ei siis kaikki olekkaan peräisin yhdestä pisteestä. Jos voisi sanoa että ilmiö on hieman samanlainen kuin jos pudotetaan veteen kivi ja siitä syntyvät renkaat jotka sitten laajenevat.Tämä ajatus ei saisi tiedepiireissä kovinkaan suurta kannatusta mutta se selittäisi aika tarkasti puuttuvan aineen ongelman. Se miten avaruutta sitten syntyy jatkuvasti uutta ilman alkuräjähdystä ei ole minun alaani mutta galaksien muoto ja kehittyminen viittaisivat eri aikoina tapahtuvaan järjestäytymiseen. Se että avaruus on litteä viittaisi jonkinlaiseen tasapainoon ja gravitaation mukaiseen vuorovaikutukseen kappaleiden välillä. Tämän hetkisen tieteen ongelmana on edelleen mittaustekniikan puute mutta taannoin oli erittäin hyvä dokumentti (muistaakseni prismassa) jossa kalifornialaistutkijat olivat mitanneet linnunratamme ovaalin muotoista rataa pimeän avaruuden ympäri. Ehkä keskustelu onkin vasta alussa siitä olisiko galakseilla sittenkin kiertoliike?
Maailmankaikkeuden näyttäminen kauempana nuoremmalta, johtuu siitä että nykyhetki on vain meillä. Kaikki muut galaksit näemme menneisyydessä. Sitä nuorempina, mitä kauempana.
Maailmankaikkeuden laakeus, siis että jokin vakio on hirmuisella tarkkuudella tasan yksi, selitetään inflaatiolla. Maailmankaikkeuden historiassa, aikakaudella kymmenen potenssiin miinus 35 sekuntia, silloinen maailmankaikkeus käytti kiellettyjä poimunopeuksia laajetessaan ja levähti mielettömästi laajemmaksi, kuin voimme koskaan edes kuvitella, saati havaita.
Galaksit eivät pyöri kiinteän murikan tavoin, vaan kukin yksittäinen tähti kiertää omaa rataansa galaksin painopisteen ympäri.
Lähdin lähinnä hakemaan sitä että jos otetaan esimerkkinä meidän linnunratamme ja lähimmät galaksit niin niillä on paljon samoja piirteitä keskenään . Tarkoitukseni on siis kyseenalaistaa kauimpien vakiintuneisuus ja siten ne olisivat nuorempia. Aika voi olla ongelmana ja etäisimmistä tuleva valo ei ole meille vielä tätä päivää. Edelleenkin olen sitä mieltä että Galaksit muodustuvat aurinkokunnista jotka taasen muodostavat isomman kokonaisuuden jne.Mielestäni Galaksin sisällä on hirmuisen paljon ns. painopisteitä jotka kaikki toimivat synkroniassa jollain käsittämättömällä tavalla. Idea on hieman samanlainen kuin automaativaihteiston planeettapyörästö! Linnunrata on todettu varsin vakaaksi planeetaksi ja toisaalta meillä ei kuitenkaan mahdollisuuksía tutkia kaikkia lähigalkseja. Koska oma linnunratamme on edessä joka on hieman samanlaista kun urheilukentällä olisimme kojussa josta näkee vain määrätyn sektorin ja juoksijat aina juoksisivat poispäin!
Olisi kiva nähdä siis linnuradan läpi ja siellä olevaa avaruutta koska big bang ei mielestäni ole vain yhden sektorin avaruutta vaan veteen pudotetun kiven tavoin tasaisesti levittäytyvä avaruus. Miksi fraktaalinen avaruus olisi sitten todennäköisempi?
Kyllä se laajenee mutta väkisin myös supistuu laajentuessa... unohditko mustat massiviset aukot jotka imee kaikki pikkuiset? :(
Kaikenkokoiset mustat aukot haukkivat ainetta, joka katoaa maisemasta. Mutta aineen ja energian summahäviämättömyys toimii niidenkin kohdalla. Kun musta aukko hotkaisee mitä tahansa, mustan aukon massa kasvaa hotkaistulla määrällä. Ja mustan aukon energiasisältöön pätee Einsteinin kaava E=mcc, jossa m on mustan aukon massa, vaikka sieltä sisältä ei mitään löytyisikään. Hawkingin säteily-teoria pitää huolen siitä, että mustat aukot höyrystyvät lopulta kvantti-ilmiöllisesti säteilemällä tyhjiin, kunhan aikaa on riittävästi.
Kosmisen mikroaalto taustasäteilyn hienorakenteen tutkimus on avannut uuden ikkunan maailmankaikkeuden alun outoihin oloihin.
Säteily muodostui n. 400 000 vuotta vanhassa maailmankaikkeudessa, joka oli jäähtynyt n. 4000 asteeseen. Fotonien aallonpituus venyi yli atomien koon, joten fotonit eivät enää 'nähneet' ainetta ja saattoivat kuljeskella vapaasti.
Galaksiryhmien kohdalla tuo säteily on hieman lämpimämpää, eli sinisiirtynyttä. Selitys on se, että pimeä energia majailee siellä missä ainekin, eli galaksiryppäissä on enemmän pimeää energiaa kuin galaksiparvien tyhjissä väleissä.
Galaksikasaan putoava fotoni saa sinisiirtymää massan vetovoimasta ja sama aineen vetovoima repii sen sinisiirtymän täsmälleen pois fotonin lähtiessä lätkimään. Ylimäräinen sinisiirtymä tulee siitä, että galaksimättäässä majaileva pimeä energia antaa lähtijälle potkun persuuksiin.
Kauemmaksi ajassa tutkimusta laajennettaessa paljastunee pimeän energian määrän vakaus ajan suhteen.
Toistaiseksi on todettu, että pimeä energia pääsi voitolle aineesta vasta aivan äsken, noin puolessa välissä maailmankaikkeuden tähänastista ikää.
Toinen juttu mikroaaltotaustan hienokuvioinnissa mahdollistaa teorioiden testauksen. Maailmankaikkeuskakun ainekoostumukselle (Omega) on saatu tarkemmat lukemat:
Pimeää energiaa 73 %
Pimeää ainetta loput n. 27 %
Pimeästä aineesta tuntemaamme ainetta on 4,4 %
Tuosta tunnetusta aineesta noin kymmenesosa on havaittavissa säteilevänä.
Nykyisin käytettävissä olevilla havaintolaitteilla maailmankaikkeuden sisällöstä on siis mahdollista havaita suoraan reilu promille (tutun ja turvallisen 'tavallisen aineen' määrä pienenee tietämyksen kasvaessa kuin pyy maailmanlopun edellä). Loppu on epäsuorasti painovoiman ja poistovoiman vaikutusten havaitsemista ja teoreettista tulkintaa.
Nuo edelliset lukemat ovat paljastuneet ns. 'akustisista piikeistä', jotka ovat inflaatiokauden kvanttiheilahtelujen kaikuja.
Enqvistin omat sivut
www.physics.helsinki.fi/~enqvist
josta kosmologian esittely
http://66.102.11.104/search?q=cache:41-S0cnbe20J:www.physics.helsinki.fi/~enqvist/siirto001.ppt pimeä energia pimeä aine&hl=fi&ie=UTF-8
muita kosmosivuja
www.physics.helsinki.fi/~tfo_cosm/
aiheellisia julkaisuja
www.hip.fi/research/theory/cosmo.html
Planck-sivuja
www.physics.helsinki.fi/~tfo_cosm/tfo_planck.html
Kurkisuonion sivuja
www.physics.helsinki.fi/~hkurkisu/
Kaikki me ihmiset lysähdämme kasaan kun kuolema koittaa. sitäpaitsi se on se maailmanloppu jokaiselle turha odottaa jotain muuta
..että onko maailmankaikkeus äärellinen vai ääretön, koska vain ja ainoastaan se ratkaisee vastauksen kysymykseesi.
Henkilökohtaisesti kallistun äärellisen maailmankaikkeuden kannalle, koska kaikki nykyiset teoriat tukevat tätä käsitystä (alkuräjähdys, Dirac:n teoria, jne).
-Jonttu-
miten se oikein menee;)tuommoiseen törmäsin,
http://superstringtheory.com/blackh/blackh4.html
Maailmankaikkeus minun näkemykseni ja ajattelumaailman perusteella on sisään kasvanut rungollinen pallo jossa ei voi seinaa havaita vaan kaikki on tavallaan A pisteestä A takas.. ei oo pisteestä A pisteeseen B olemassa oloa... Me pelikat ihmiset emme osaa ku ympyröitä nelijöitä ja kolmioita se on meidän lakimme... ja niillä käytämme mittasuhteet ja matemaattiset laskelmat.. mutta aivomme ei voi rekisteröidä jotain muodotonta asiaa viellä... on olemassa jotain hyvin kaunista jota emme osaa kuvailla ees silmillämme... :)
Sanoisin kyllä että laajeneminen jatkuu äärettömiin. Väitteeni perustan sille että on olemassa digitaalisia IIR-suotimia (Infinite Impulse Response eli ääretön impulssi vaste) jotka impulssin saatuaan värähtelevät pikku hiljaa vaimentuen mutta eivät koskaan saavuta lepotilaa eli nollaa. Väitän että maailmankaikkeuden laajeneminen ei ole suoraviivaista vaan juuri tällaista aaltomaista värähtelyä. Big Bang oli impulssi ja laajeneminen on sen vaste joka jatkuu äärettömiin. Itse asiassa E=mc2 on tämän tapahtuman suhteita kuvaava kaava, suhdekaava kun on. E on vakio, se ei muutu. Alussa laajeneminen oli nopeaa, aineen potentiaalinen massa kasvoi ja c2 läheni c:tä. Tuli suvantovaihe, aineen potentiaalimassa pieneni, c lähestyi c2:ta. Nyt ollaan siinä vaiheessa että massa kasvaa c2->c jne...
Kun kaikki luonnon tapahtumat ovat luonteeltaan aaltomaista, niin miksei myös itse luonto.
http://www.nakokulma.net/keskustelu/index.php?board=1