Ihminen toimii kolmella eri tasolla:
- Psyykkinen taso: Hän ajattelee (älyllinen), tuntee (aistii, havaitsee) ja toimii henkisesti. Henkinen toiminta lienee kaikkein syvällisintä tasoa, sitten tunnetoiminta ja lopulta pinnallisimpana ajattelu. Psyykkiseen elämään sisältyy ikuinen mysteeri: tahto, vapaus valita asennoitumisensa ilmiöiden suhteen. Tahto merkitsee vapautta ja siten vastuuta kaikilla toiminnan tasoilla.
- Fysiologinen (materiaalinen, fyysinen) taso: Hän toimii hermostollisessa, hormonaalisessa ja immunologisessa järjestelmässään. Hän toimii kaikissa fysiologisissa prosesseissaan, hän kasvaa, liikkuu, tulee sairaaksi, parantuu, kehittyy seksuaalisesti ja vanhenee.
- Sosiaalinen taso: Hän aloittaa yhteytensä muihin ihmisiin jo sikiönä. Hän tuntee ja kokee muita ja olosuhteitaan omalla tavallaan (tahto – vastuu). Hän saa vaikutteita vanhemmiltaan, läheisiltään ja sitten yhä enemmän yhteisökunnasta. Juuri tämä yhteys auttaa häntä kypsymään ihmisenä ja itsetuntemuksessaan. Yhteiskuntarakenne ja sen arvot hyvässä ja pahassa ovat hyvin merkityksellisiä hänen persoonallisuutensa kehityksessä. Hän matkii paljon sitä, minkä hän kokee tavanomaiseksi mukaan lukien sitä, mikä on sairasta.
Ihmisellä on luonnollinen terve tarve rakkauteen, jota voidaan kuvata sanoilla lämpö, luottamus, avoimuus (uteliaisuus), ilo ja kiitollisuus. Rakkaus tarkoittaa sitä, että haluaa hyvää ja toimii sen mukaisesti. Vanhempien rakkaus on lapselle suurin ja tärkein ilonaihe. Lapsi kokee olevansa rakastettu, että hän saa olla olemassa. Tätä rakkauden tarvetta sanotaan joskus huomion haluamiseksi, joka usein koetaan neuroottiseksi. Olennaisinta on kuitenkin terve tekijä, tarve rakkauteen. Ihminen haluaa elää, olla mukana, havaita todellisuutta ja toteuttaa kykyjään sekä kokea olevansa hyväksytty ts. tuntea ja tiedostaa olemassaolonsa.
Ihminen on perusolemukseltaan hyvä, mutta hänen geneettisessä rakenteessaan on puutteita tai virheitä sekä fyysisellä että psyykkisellä tasolla. Kaikki ihmiset ovat samanarvoisia. Mutta toiminnassamme olemme erilaisia.
Ihminen pohtii tekojensa eettisyyttä, ajattelee elämänsä tarkoitusta, kuoleman jälkeistä olotilaa. Hän toimii henkisellä eli metafyysisellä tasolla. Alla oleva kuvio, joka perustuu integraaliseen psykoanalyysiin (kehittäjänä Norberto Keppe) on lähtökohtana pohtiessamme psyykkisten, fyysisten ja ulkoisten toimintojen välisiä yhteyksiä:
ihminen/tietoisuus
fyysinen
• neurologinen
• hormonaalinen
• immunologinen
psyykkinen
• henkinen
(metafyysinen)
• tunnetoiminta
• ajatustoiminta
reaktiot/käytös/toiminta
PSYYKKINEN TOIMINTA VAIKUTTAA FYYSISEEN JA PÄINVASTOIN.
Elämänmyönteinen psyykkinen toiminta, kuten ilo ja rakkaus, tasapainottavat neurologista, hormonaalista ja immunologista toimintaa ja edistävät siten fyysistä terveyttä,
CONSCIENTIA Psykoanalyysin ja organisaatiokehityksen instituutti
www.con-scientia.org
kun taas kielteinen tunnetoiminta, kuten pelko, viha ja katkeruus (stressitunteet), aiheuttavat sairastumista.
IHMINEN ON TIETOISUUTENSA.
Jotta ihmisen elämällä olisi merkitystä, ihmisen täytyy olla tietoinen itsestään ja siitä, minkä keskellä elää. Tässä sana tietoisuus sisältää eettisyyden (omatunto) sekä kaikki psyykkisen toiminnan ulottuvuudet: henkisen, tunteen, ja ajattelun (älyn) tasot. Ilman tietoisuutta elämällä ei ole tarkoitusta. Siksi voidaan yksinkertaistaa: Ihminen on tietoisuutensa.
KAIKKEA, MITÄ NÄEN TOISESSA, ON JOLLAIN TAVALLA ITSESSÄNI.
Koska kukaan meistä ei ole täydellinen missään mielessä, kaikilla meillä on enemmän tai vähemmän kaikenlaisia puutteita. Tässä mielessä kaikkia puutteita, joita huomaan toisessa, on myös minussa jossain muodossa. Aivan samoin kuin kaikkia kykyjä, joita näen toisessa, on enemmän tai vähemmän myös minussa. Siksi henkilö, joka minua aivan erityisesti ärsyttää tai ahdistaa, on minulle jollain tavalla tärkeä sisäinen peili (esim. samankaltaisuuden tai vastakkaisuuden kautta).
SITÄ, MITÄ TEKEE TOISELLE, ON JO TEHNYT ITSELLEEN.
Se, mitä ihminen tekee toiselle, on lähtöisin hänen sisäisestä toiminnastaan ja tarkoitusperistään. Kun hän esimerkiksi tekee hyvää toiselle, on se seurausta siitä, että hän haluaa hyvää ja tekee hyvää sisimmässään (henkisessä, tunne- ja ajatustoiminnassaan). Jos loukkaa toista, se on seurausta siitä, että on jo toiminut kielteisesti sisimmässään ja siten aiheuttanut vahinkoa itselleen.
KUKAAN EI TEE PAHAA TIETOISESTI.
Sokrateen mukaan kukaan ei tee pahaa kenellekään tieten tahtoen, siis tietoisesti. Kun ihminen toimii tuhoavasti, hän kieltää tietoisuutensa. Hän jopa kokee, että hänellä on oikeus ja syy toimia hyökkäävästi todellisuutta vastaan. Pahaa tehdessään hän on jo valinnut ignoranssin.
TIETOISUUDEN TORJUMINEN AIHEUTTAA TRAUMAN.
Se, mitä ihminen kaikkein eniten välttää tiedostamasta, saa kaikkein suurimman vallan hänen sisimmässään. Esimerkiksi tekemätön työ, jota ei halua tiedostaa, vaivaa häntä koko ajan. Kun on joutunut väkivallan kohteeksi ja yrittää kieltää muistoa siitä, tämä sensuuriasenne aktivoi tapahtuman mielessä, tunnekokemus siitä tulee lähes jatkuvaksi. Tietoisuuden torjunta aiheuttaa traumatisoitumisen. Tässä toiminnan tilassaan ihminen kokee suurta epäoikeudenmukaisuutta ja reagoi puolustautumalla. Hän ei huomaa että hän itse kieltää itseään, vaan kokee, että muut suhtautuvat häneen kielteisesti (projektio, paranoia).
PAHAA VOIDAAN PARANTAA VAIN HYVÄLLÄ.
Pahaa ei voida parantaa pelolla tai vihalla. Jos pettyy ja suuttuu, kun saa päänsäryn, niin se ei paranna vaan päinvastoin pahentaa. Sairautta voidaan hoitaa viisaasti vain rakkaudella. Paha ei pahaa korjaa. Vain hyvä parantaa pahaa.
Ihmistä voidaan tarkastella myös energeettiseltä kannalta. Elämä on energiaa, pohjimmiltaan metafyysistä energiaa. Ihminen on kuin antenni, joka ottaa vastaan elämänenergiaa. Kun ihminen avautuu elämälle, hän on kuin avoin antenni. Kun sulkee itseensä, sulkee antenninsa, näin väsyy ja tulee voimattomaksi. Olennainen tekijä tässä jatkuvassa prosessissa tuntuu olevan suhtautuminen tietoisuuteen. Kun ihmisellä on tärkeää tietoisuutta, jota hän torjuu, hän sulkee antenninsa. Tämä aiheuttaa stressiä. Energian sisäänotto on estettynä. Kun hän avaa itsensä tietoisuudelle, energiaantennikin avautuu.
- Psyykkinen taso: Hän ajattelee (älyllinen), tuntee (aistii, havaitsee) ja toimii henkisesti. Henkinen toiminta lienee kaikkein syvällisintä tasoa, sitten tunnetoiminta ja lopulta pinnallisimpana ajattelu. Psyykkiseen elämään sisältyy ikuinen mysteeri: tahto, vapaus valita asennoitumisensa ilmiöiden suhteen. Tahto merkitsee vapautta ja siten vastuuta kaikilla toiminnan tasoilla.
- Fysiologinen (materiaalinen, fyysinen) taso: Hän toimii hermostollisessa, hormonaalisessa ja immunologisessa järjestelmässään. Hän toimii kaikissa fysiologisissa prosesseissaan, hän kasvaa, liikkuu, tulee sairaaksi, parantuu, kehittyy seksuaalisesti ja vanhenee.
- Sosiaalinen taso: Hän aloittaa yhteytensä muihin ihmisiin jo sikiönä. Hän tuntee ja kokee muita ja olosuhteitaan omalla tavallaan (tahto – vastuu). Hän saa vaikutteita vanhemmiltaan, läheisiltään ja sitten yhä enemmän yhteisökunnasta. Juuri tämä yhteys auttaa häntä kypsymään ihmisenä ja itsetuntemuksessaan. Yhteiskuntarakenne ja sen arvot hyvässä ja pahassa ovat hyvin merkityksellisiä hänen persoonallisuutensa kehityksessä. Hän matkii paljon sitä, minkä hän kokee tavanomaiseksi mukaan lukien sitä, mikä on sairasta.
Ihmisellä on luonnollinen terve tarve rakkauteen, jota voidaan kuvata sanoilla lämpö, luottamus, avoimuus (uteliaisuus), ilo ja kiitollisuus. Rakkaus tarkoittaa sitä, että haluaa hyvää ja toimii sen mukaisesti. Vanhempien rakkaus on lapselle suurin ja tärkein ilonaihe. Lapsi kokee olevansa rakastettu, että hän saa olla olemassa. Tätä rakkauden tarvetta sanotaan joskus huomion haluamiseksi, joka usein koetaan neuroottiseksi. Olennaisinta on kuitenkin terve tekijä, tarve rakkauteen. Ihminen haluaa elää, olla mukana, havaita todellisuutta ja toteuttaa kykyjään sekä kokea olevansa hyväksytty ts. tuntea ja tiedostaa olemassaolonsa.
Ihminen on perusolemukseltaan hyvä, mutta hänen geneettisessä rakenteessaan on puutteita tai virheitä sekä fyysisellä että psyykkisellä tasolla. Kaikki ihmiset ovat samanarvoisia. Mutta toiminnassamme olemme erilaisia.
Ihminen pohtii tekojensa eettisyyttä, ajattelee elämänsä tarkoitusta, kuoleman jälkeistä olotilaa. Hän toimii henkisellä eli metafyysisellä tasolla. Alla oleva kuvio, joka perustuu integraaliseen psykoanalyysiin (kehittäjänä Norberto Keppe) on lähtökohtana pohtiessamme psyykkisten, fyysisten ja ulkoisten toimintojen välisiä yhteyksiä:
ihminen/tietoisuus
fyysinen
• neurologinen
• hormonaalinen
• immunologinen
psyykkinen
• henkinen
(metafyysinen)
• tunnetoiminta
• ajatustoiminta
reaktiot/käytös/toiminta
PSYYKKINEN TOIMINTA VAIKUTTAA FYYSISEEN JA PÄINVASTOIN.
Elämänmyönteinen psyykkinen toiminta, kuten ilo ja rakkaus, tasapainottavat neurologista, hormonaalista ja immunologista toimintaa ja edistävät siten fyysistä terveyttä,
CONSCIENTIA Psykoanalyysin ja organisaatiokehityksen instituutti
www.con-scientia.org
kun taas kielteinen tunnetoiminta, kuten pelko, viha ja katkeruus (stressitunteet), aiheuttavat sairastumista.
IHMINEN ON TIETOISUUTENSA.
Jotta ihmisen elämällä olisi merkitystä, ihmisen täytyy olla tietoinen itsestään ja siitä, minkä keskellä elää. Tässä sana tietoisuus sisältää eettisyyden (omatunto) sekä kaikki psyykkisen toiminnan ulottuvuudet: henkisen, tunteen, ja ajattelun (älyn) tasot. Ilman tietoisuutta elämällä ei ole tarkoitusta. Siksi voidaan yksinkertaistaa: Ihminen on tietoisuutensa.
KAIKKEA, MITÄ NÄEN TOISESSA, ON JOLLAIN TAVALLA ITSESSÄNI.
Koska kukaan meistä ei ole täydellinen missään mielessä, kaikilla meillä on enemmän tai vähemmän kaikenlaisia puutteita. Tässä mielessä kaikkia puutteita, joita huomaan toisessa, on myös minussa jossain muodossa. Aivan samoin kuin kaikkia kykyjä, joita näen toisessa, on enemmän tai vähemmän myös minussa. Siksi henkilö, joka minua aivan erityisesti ärsyttää tai ahdistaa, on minulle jollain tavalla tärkeä sisäinen peili (esim. samankaltaisuuden tai vastakkaisuuden kautta).
SITÄ, MITÄ TEKEE TOISELLE, ON JO TEHNYT ITSELLEEN.
Se, mitä ihminen tekee toiselle, on lähtöisin hänen sisäisestä toiminnastaan ja tarkoitusperistään. Kun hän esimerkiksi tekee hyvää toiselle, on se seurausta siitä, että hän haluaa hyvää ja tekee hyvää sisimmässään (henkisessä, tunne- ja ajatustoiminnassaan). Jos loukkaa toista, se on seurausta siitä, että on jo toiminut kielteisesti sisimmässään ja siten aiheuttanut vahinkoa itselleen.
KUKAAN EI TEE PAHAA TIETOISESTI.
Sokrateen mukaan kukaan ei tee pahaa kenellekään tieten tahtoen, siis tietoisesti. Kun ihminen toimii tuhoavasti, hän kieltää tietoisuutensa. Hän jopa kokee, että hänellä on oikeus ja syy toimia hyökkäävästi todellisuutta vastaan. Pahaa tehdessään hän on jo valinnut ignoranssin.
TIETOISUUDEN TORJUMINEN AIHEUTTAA TRAUMAN.
Se, mitä ihminen kaikkein eniten välttää tiedostamasta, saa kaikkein suurimman vallan hänen sisimmässään. Esimerkiksi tekemätön työ, jota ei halua tiedostaa, vaivaa häntä koko ajan. Kun on joutunut väkivallan kohteeksi ja yrittää kieltää muistoa siitä, tämä sensuuriasenne aktivoi tapahtuman mielessä, tunnekokemus siitä tulee lähes jatkuvaksi. Tietoisuuden torjunta aiheuttaa traumatisoitumisen. Tässä toiminnan tilassaan ihminen kokee suurta epäoikeudenmukaisuutta ja reagoi puolustautumalla. Hän ei huomaa että hän itse kieltää itseään, vaan kokee, että muut suhtautuvat häneen kielteisesti (projektio, paranoia).
PAHAA VOIDAAN PARANTAA VAIN HYVÄLLÄ.
Pahaa ei voida parantaa pelolla tai vihalla. Jos pettyy ja suuttuu, kun saa päänsäryn, niin se ei paranna vaan päinvastoin pahentaa. Sairautta voidaan hoitaa viisaasti vain rakkaudella. Paha ei pahaa korjaa. Vain hyvä parantaa pahaa.
Ihmistä voidaan tarkastella myös energeettiseltä kannalta. Elämä on energiaa, pohjimmiltaan metafyysistä energiaa. Ihminen on kuin antenni, joka ottaa vastaan elämänenergiaa. Kun ihminen avautuu elämälle, hän on kuin avoin antenni. Kun sulkee itseensä, sulkee antenninsa, näin väsyy ja tulee voimattomaksi. Olennainen tekijä tässä jatkuvassa prosessissa tuntuu olevan suhtautuminen tietoisuuteen. Kun ihmisellä on tärkeää tietoisuutta, jota hän torjuu, hän sulkee antenninsa. Tämä aiheuttaa stressiä. Energian sisäänotto on estettynä. Kun hän avaa itsensä tietoisuudelle, energiaantennikin avautuu.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos olet peistannut tämän jonkun kirjan johdannosta, kerro kirjan nimi ja kirjoittaja. Jos taas olet kirjoittanut sen omasta päästäsi, olet asian tunteva, lahjakas ja hyvä kirjoittaja. Asiaa tiivistetyssä muodossa; tosin aika laajalti tiedossa olevaa faktaa.
En tunne tämän palstan kirjoittajia vielä niin hyvin, että olisin asiasta vakuutunut, mutta vaikuttaa Psykopatologialta.
-
Teksti lienee peräisin täältä:
http://www.con-scientia.org/fi/index.html
Korrektia olisi ollut ilmoittaa lähde.
PS. Psykopatologian tekstiä en usko tuon olevan, tyyli ei ole hänen tyylinsä.
se sieltä heti. En vain olisi arvannut itse sitä etsiä oikesta paikasta. Hyvä kun selvisi. Tekijänoikeuslain mukaan lähde on ilmoitettava tekstiä lainatessa. Eräs nainen halusi kerran lainata runoani, joka oli julkaistu antologiassa isänsä kuolinilmoitukseen, mutta oli sen verran korrekti, että kysyi luvan. Annoin luvan ja sanoin, että haluan hänen laittavan perään nimeni. Mutta sitten ilmeni, että isä ei ollutkaan kuollut vielä. Elää kuulema vieläkin.
:-D
Kun googletat muutaman lauseen.
mikrotukihenkilöksi Porvoon kauppaoppilaitoksen yrityspalvelusta 1999. Kun kauan elää ehtii paljon.
Taisin tässä vähän innostua, kun luin sitä tekstiä. Oli niin asiantuntevaa. Kai täältä verkosta löytyy vaikka mitä, mutta ei sitä näin työaikana ehdi kaikkea.