Älyttömin väittämä minkä

Avaruudessa voi olla elämää. Maapalloa lähinnä olevat planeetat ovat kuitenkin ainoat todelliset vaihtoehdot joista elämää kannattaa etsiä. Niin nykyään tehdäänkin, vaikka on erilaisia exoplaneetta-ohjelmia myös kauempana sijaitsevien planeettojen löytämiseksi.. Mars ja Venus ovat niin lähellä optimietäisyyttä ja -olosuhteita, jotka tarvitaan elämän kehittymiselle mikrobitasoa monimutkaisemmiksi eliöiksi.
Kun ottaa huomioon, että universumi on 14,7 miljardia vuotta vanha ja että teknologia on jyllännyt vasta 40-50 vuotta siten, että se mahdollistaa avaruudesta mahdollisesti tulleiden viestien vasytaanottamisen. On erittäin epätodennäköistä että kahden korkealle kehittyneen sivilisaation olemassaolo ajoittuu ajallisesti oikeisiin raameihin sillätavoin, että viesti esim sadantuhannen vuoden takaa osuisi meidän korviimme.
Elämää siis voi olla mutta johtuen suurista etäisyyksistä ja suurista aikajanoista ei ole todennäköistä, että koskaan löydetään edes bakteeritason elämästä kertovaa tietoa, puhumattakkaan maapallon kaltaisesta monimuotoisuudesta.

Hyvällä syyllä voidaan todeta, että maapallo on kaikissa elämää ylläpitävissä ja sallivissa olosuhteussa ollut onnenpekka.

Ranskalaisia viivoja muutamista onnenpotkuista:
-Aurinko on yksittäistähti, ts. useat tähtijärjestelmät ovat kaksi tai useampi tähtisiä järjestelmiä.
-Aurinko on sopivan pieni jolloin sen ydinfuusio on ollut sopivan hidasta mahdollistaen pitkän tasaisen ja sopivan säteilyn taajuuden ja intensiteetin.
-Maapallo on oikealla etäisyydellä auringosta, se voidaan tulkita myös että maapallo on oikean kokoinen.
-Maapallo pyörii akselinsa ympäri sopivalla nopeudella eli 365 kertaa kiertäessään täyden kierroksen tähden (Auringon) ympäri.
-Maapallon akseli on sopivasti kallellaan Aurinkoon nähden.

Näiden seurauksena maapallon aluksi hapeton kaasukehä on voinut ensimmäisten anaerobisten mikrobien avustuksella muuttua pikkuhiljaa happea sisältäväksi ja edelleen mahdollistaen elämän muuttumisen nykyisen kaltaiseksi, jonka huipputuotteeksi ihminen itsensä kuvittelee.

On siis erittäin epätodennäköistä, että saamme milloinkaan yhteyttä universumissa mahdollisesti esiintyvään maankaltaiseen onnenpekkaan, vaikka sivilisaatiomme kestäisikin tuhansia tai kymmeniä tuhansia vuosia mitä en tämänpäivän menoa katsellessa kylläkään usko.

Summasummarum; Täytyisi siis löytää maanpallon kanssa identtinen ja identtisissä olosuhteissa oleva pallo muutaman sadan tai korkeintaan tuhannen valovuoden etäisyydeltä, jolloin olisi edes teoriassa mahdollista, että saisimme siihen yhteyden. Evoluution ajoituskin tulisi osua yksiin. Valonnopeus on ja pysyy suurimpana mahdollisena nopeutena. Elämää tosin voi olla myös mustissa aukoissa, mutta se onkin jo eri juttu...

One Way or Another... kirjoitti:

Avaruudessa voi olla elämää. Maapalloa lähinnä olevat planeetat ovat kuitenkin ainoat todelliset vaihtoehdot joista elämää kannattaa etsiä. Niin nykyään tehdäänkin, vaikka on erilaisia exoplaneetta-ohjelmia myös kauempana sijaitsevien planeettojen löytämiseksi.. Mars ja Venus ovat niin lähellä optimietäisyyttä ja -olosuhteita, jotka tarvitaan elämän kehittymiselle mikrobitasoa monimutkaisemmiksi eliöiksi.
Kun ottaa huomioon, että universumi on 14,7 miljardia vuotta vanha ja että teknologia on jyllännyt vasta 40-50 vuotta siten, että se mahdollistaa avaruudesta mahdollisesti tulleiden viestien vasytaanottamisen. On erittäin epätodennäköistä että kahden korkealle kehittyneen sivilisaation olemassaolo ajoittuu ajallisesti oikeisiin raameihin sillätavoin, että viesti esim sadantuhannen vuoden takaa osuisi meidän korviimme.
Elämää siis voi olla mutta johtuen suurista etäisyyksistä ja suurista aikajanoista ei ole todennäköistä, että koskaan löydetään edes bakteeritason elämästä kertovaa tietoa, puhumattakkaan maapallon kaltaisesta monimuotoisuudesta.

Hyvällä syyllä voidaan todeta, että maapallo on kaikissa elämää ylläpitävissä ja sallivissa olosuhteussa ollut onnenpekka.

Ranskalaisia viivoja muutamista onnenpotkuista:
-Aurinko on yksittäistähti, ts. useat tähtijärjestelmät ovat kaksi tai useampi tähtisiä järjestelmiä.
-Aurinko on sopivan pieni jolloin sen ydinfuusio on ollut sopivan hidasta mahdollistaen pitkän tasaisen ja sopivan säteilyn taajuuden ja intensiteetin.
-Maapallo on oikealla etäisyydellä auringosta, se voidaan tulkita myös että maapallo on oikean kokoinen.
-Maapallo pyörii akselinsa ympäri sopivalla nopeudella eli 365 kertaa kiertäessään täyden kierroksen tähden (Auringon) ympäri.
-Maapallon akseli on sopivasti kallellaan Aurinkoon nähden.

Näiden seurauksena maapallon aluksi hapeton kaasukehä on voinut ensimmäisten anaerobisten mikrobien avustuksella muuttua pikkuhiljaa happea sisältäväksi ja edelleen mahdollistaen elämän muuttumisen nykyisen kaltaiseksi, jonka huipputuotteeksi ihminen itsensä kuvittelee.

On siis erittäin epätodennäköistä, että saamme milloinkaan yhteyttä universumissa mahdollisesti esiintyvään maankaltaiseen onnenpekkaan, vaikka sivilisaatiomme kestäisikin tuhansia tai kymmeniä tuhansia vuosia mitä en tämänpäivän menoa katsellessa kylläkään usko.

Summasummarum; Täytyisi siis löytää maanpallon kanssa identtinen ja identtisissä olosuhteissa oleva pallo muutaman sadan tai korkeintaan tuhannen valovuoden etäisyydeltä, jolloin olisi edes teoriassa mahdollista, että saisimme siihen yhteyden. Evoluution ajoituskin tulisi osua yksiin. Valonnopeus on ja pysyy suurimpana mahdollisena nopeutena. Elämää tosin voi olla myös mustissa aukoissa, mutta se onkin jo eri juttu...

Eikö kuullakin ole iso rooli ollut siihen,että täällä elellään ja ollaan.Tarkoitan siis sitä,että on vuoroveden vaikutuksesta on syntynyt seisovia vesikuoppia joissa elämän kehittyminen on ollut mahdollista alkaa.

"Ateistit väittävät että avaruudessa ei ole elämää (siis maapallon lisäksi) "
Useimmat ateistit ovat avaramielisiä ja täten uskovat maan ulkopuoliseen elämään. Miten sulla oikein ajatukset päässä liikkuu vai liikkuko mitenkään...

...Samuli Paroselta:
"Jumala asutti yhden planeetoista. Ateisti joka viidennen."