hoitamisesta...

kauan sairastanut

Hei ystävät,

Olen sairastanut parkkista yli 20-vuotta. Elän yksin,onneksi olen suhteellisen hyväkuntoinen. Mielestäni on turhaa tuhlata aikaa kovin paljon tulevaisuuden murehtimiseen. Emmehän tiedä, olemmeko enää huomenna edes elossa...
Itselläni ei ole hoitajaa, ei nyt eikä tulevaisuudessa, sillä puolisoni on kuollut jo kauan sitten. Ymmärrän toki, että yhdessä surraan tällaiseen tautiin sairastumista, mutta suremisesta ei saisi tulla pysyvä olotila. Me olemme erilaisia, niin sairaat kuin hoitavat omaisetkin. On "potilaita", jotka marisevat kaikesta.....hoitajia, jotka holhoavat liikaa...
Eiköhän elämä useimmiten alkushokin jälkeen ole ihan elämisen arvoista, tautidiagnoosista huolimatta. Huumori arkitilanteissakin on usein korvaamaton apu yli vaikeiden tilanteiden. Meillä sairaillakin on ilonaiheita; kuulemme, näemme ja iloa on sekin, kun oma rakas puoliso on tukena.
Yhteiselämä on aina sovittelua ja toisen huomioonottamista. Elämä on tässä ja nyt...voimia ystävät ...vertaistuki on korvaamaton apu...

1

765

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • parkkis

      Kiitos kirjoituksestasi. Kirjoitit täyttä asiaa. Oli hienoa kuulla, et noinkin kauan sarastettuasi elät hyvin itsenäistä elämää. Se antaa myös toivoa meille, jotka olemme alkutaipaleella parkiksen kanssa. Olen samaa mieltä kanssasi, ettei niin kauheasti kannata surra sitä, mitä on ehkä 10-vuoden päästä. Sitten sen näkee, jos olemme elossa. Monella on varmaan kuva parkinsonista, et se invalidisoi ihmisen ja muutaman vuoden sairastumisen jälkeen. Ainahan ei näin käy. Parkkis on sairaus siinä kuin joku muukin, se etenee toisilla hitaammin, kuin toisilla. Esim. syöpä voi viedä kuolemaan jo vuodessa.
      En itsekkään sairauttani hyväksy, mutta sen kanssa on vaan tultava toimeen, minun niinkuin puolisonikin. Jos hän rinnallani jatkaa, eikä lähde lätkimään. Kuinka usein käy, et sairaus eroittaa? Läheisten ja ystävien tuki autta jaksamaan elämässä. Onneksi on paljon ilonaiheita.
      Voimme myös itse vaikuttaa kuntoomme hoitamalla sitä, vielä kun pystymme.
      Onko niin, et naiset ovat useimmiten omaishoitajina ja helmommin ottavat määräävän roolin läheisensä elämässä, hoivaamisvietti. Miehet ovat ehkä kirjoitelleet vähemmän tuntojaan täällä omaishoitajana tai puolisona. Olisi kiva kuulla heidänkin mielipiteitään. Eletään tätäpäivää ja nautitaan siitä, huominen tuo omat murheensa.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ikävä sinua

      Onkohan sulla ollut sama tunne kuin mulla viimeisten parin päivän aikana, eilen varsinkin. Ollaan oltu ihan lähellä ja k
      Ikävä
      35
      4643
    2. Oletko sä oikeesti varattu?

      Että sen takii ei voida olla tekemisissä?
      Ikävä
      56
      3210
    3. Horoskooppikysely

      Oma ja ikävän kohteen horoskooppi? Sopivatko yhteen?
      Ikävä
      30
      2883
    4. Rakas, kerro mulle

      Miltä se tuntuu?
      Ikävä
      61
      2815
    5. Suuri tulipalo

      Missä mikä palaa?
      Kiuruvesi
      6
      2400
    6. Kesäseuraa

      Kesäseuraa mukavasta ja kauniista naisesta. Viesti tänään mulle muualla asiasta jos kiinnostaa Ne ketä tahansa huoli, t
      Ikävä
      54
      2185
    7. Miksi haluat pitää estettynä mutta täällä puhut?

      Eikö olisi parempi puhua ihan kasvotusten?
      Ikävä
      23
      1651
    8. Mies! Lupaatko

      enskerral kertoo mis mennään..? :D <3
      Ikävä
      18
      1601
    9. Tuksu on edelleen sinkku - nuori Joonas jätti!

      Hihhahihhahhaahheee Joonas keksi hyvän syy. : Tuksu on liian Disney-prinsessa hänelle. (Mikähän prinsessa lie kyseessä….
      Kotimaiset julkkisjuorut
      8
      1538
    10. Maailmassa monta

      On ihmeellistä asiaa. 😮
      Ikävä
      16
      1514
    Aihe