Mikä on kokemuksenne kuinka toimivat ystävyyssuhteet joissa ystävykset ovat keskenään kovin eriarvoisessa asemassa? Minulla on tälläisiä ystävyyksiä kaksi - entinen koulukaverini ja entinen opiskelukaverini. Minun opintoni ovat tosiaan jääneet kesken. Opiskelukaverini valmistui ja hankki terapiakoulutuksen. Koulukaverini (joka oli aikoinaan minua huonompi koulussa) opiskelee toista tutkintoaan.
Jotenkin oudosti tuntuu että molemmille ystävilleni tämä eriarvoisuus on hankalampi asia kuin minulle. Opiskelukaverini välttää tavatessamme kysymästä tilanteestani jotenkin hienotunteisuuttaan ja se loukkaa minua hieman. Koulukaverini kanssa kävi vielä hassumpi juttu. Hän kerran kirjoitti yhdestä työjutusta ja minulla kesti aikaa vastata. Vastatessani kirjoitin että kesti aikaa koska koin pientä kateutta (koska työjuttu oli juuri sellainen mistä olen aiemmin uneksinut). Hän vastasi jotenkin "Ymmärrän täysin! Juuri tuon kateusjutun takia mun on vaikea kirjoittaa sulle". Pahastuin tuosta vähän sillä käsitin että hän luuli minun olevan yleensä ottaen kateellinen itselleen kun en ollut kuin ainoastaan tuosta yhdestä jutusta.
En todellakaan vaihtaisi paikkaa tämän vanhan koulukaverin kanssa vaikka maksettaisiin. Hänellä on kyllä työ, tutkinto ja tekee toista ja erinomaisen huonosti toimiva parisuhde ja kaksi lasta sekä mt-ongelmia joiden tilalla pidän mielummin omani. Hänen tilassaan varmaan sekoaisin kahdessa päivässä kun en saa nukuttua tarpeeksi saati nettailla ja lukea kirjallisuutta.
Harmittaa kun eriarvoisuus tuntuu pilaavan ystävyyssuhteitani. Ratkaisuna tuli mieleen jo keksiä kuvitteellisia työpaikkoja ettei tilanne olisi ystävättärilleni niin kiusallinen. Miten tälläisen kiusaantuneisuuden voisi poistaa?
Jotenkin oudosti tuntuu että molemmille ystävilleni tämä eriarvoisuus on hankalampi asia kuin minulle. Opiskelukaverini välttää tavatessamme kysymästä tilanteestani jotenkin hienotunteisuuttaan ja se loukkaa minua hieman. Koulukaverini kanssa kävi vielä hassumpi juttu. Hän kerran kirjoitti yhdestä työjutusta ja minulla kesti aikaa vastata. Vastatessani kirjoitin että kesti aikaa koska koin pientä kateutta (koska työjuttu oli juuri sellainen mistä olen aiemmin uneksinut). Hän vastasi jotenkin "Ymmärrän täysin! Juuri tuon kateusjutun takia mun on vaikea kirjoittaa sulle". Pahastuin tuosta vähän sillä käsitin että hän luuli minun olevan yleensä ottaen kateellinen itselleen kun en ollut kuin ainoastaan tuosta yhdestä jutusta.
En todellakaan vaihtaisi paikkaa tämän vanhan koulukaverin kanssa vaikka maksettaisiin. Hänellä on kyllä työ, tutkinto ja tekee toista ja erinomaisen huonosti toimiva parisuhde ja kaksi lasta sekä mt-ongelmia joiden tilalla pidän mielummin omani. Hänen tilassaan varmaan sekoaisin kahdessa päivässä kun en saa nukuttua tarpeeksi saati nettailla ja lukea kirjallisuutta.
Harmittaa kun eriarvoisuus tuntuu pilaavan ystävyyssuhteitani. Ratkaisuna tuli mieleen jo keksiä kuvitteellisia työpaikkoja ettei tilanne olisi ystävättärilleni niin kiusallinen. Miten tälläisen kiusaantuneisuuden voisi poistaa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sehän ei periaatteessa ole sinun ongelmasi, vaan kiusaantuneiden ystävien. Jos pystyt yleensä avoimesti puhumaan heidän kanssaan vaikeistakin asioista, niin kysy suoraan mitä voisit tehdä heidän olonsa helpottamiseksi, ja voisit varmaan kysyä sen vielä vähän niinkuin huumorimielellä, jos siitä tajuaisivat...
niin tuolle koulukaverille voisin meiliä kirjoittaa (asuu kaukana ja näemme harvoin) mutten viitsi ottaa aiheeksi ellei se muuten tule. Opiskelukaverille on vaikeampi. Olemme molemmat ujoja enkä ole noin rempseä. Tietenkin voisin jos hän kertoo työkiireistään sanoa "tuo elämäntapa tappaisi minut kyllä viikossa!" tms.
Vaikka ongelma on heidän niin siitä on tullut myös minun ongelmani kun olen niin reaktiivinen toisten tunteille, käsityksille ja tilannesidonnaisille asioille. Jos siis otan puheeksi niin olen helposti itsekin kiusaantunut.
Tiedän mitä tarkoitat, olen itsekin herkkä muiden tunteille, ja herkkä ottamaan niistäkin syyllisyydentunteet vaikkei pitäisi. Varmaan paras keino on yrittää heittää huumoriksi, ja juuri tuo mainitsemasi vinoilu voisi tehdä siitä helpommin lähestyttvän. Koska voihan olla, että ystäväsi on kiusaantunut koska ajattelee _sinun_ olevan kiusaantunut eriarvoisuudesta (aloituksessa viittasit siihenkin suuntaan). Jos kissan saisi nostettua pöydälle huumorin varjolla, sen ehkä saisi puhuttua jotenkin selkeämmäksi?