Yksinäisyyden filosofia?

http://fi.wikipedia.org/wiki/Herakleitos

mutta mikäli englanninkieli taittuu niin suosittelen: http://introspectives.org/forum/

"Sosiaalisten suhteiden suositteleminen" perustunee siihen, että ihminen tarvii toista ihmistä omien ajatustensa peilaamiseen. Jos riittävän mielenkiintoisia peilejä ei meinaa löytyä millään, ihminen saattaa viihtyä mieluusti yksin – olematta yksinäinen. Se on eri asia kuin esim. masennuksen takia tapahtuva erakoituminen.

Laitetaan tämäkin ajatusten rönsyily esille:

"Kun katsot läheisiäsi, luontoa, tähtiä, katsot itseäsi, josta et mitään tiedä, ja sinä olet me kaikki. Olet yksin koska olet kaikki. Eikä kaikki voi olla yksin, sillä jos on kaikki, ei ole ketään joka on yksin." http://www.netlife.fi/users/msiivola/omia/viittoja.html

kun on kirja, niin ihminen ei ole koskaan yksin. Nykyisin kai voidaan sanoa, että nettiliittymän hankkinut ihminen ei ole koskaan yksin.

Stoalaisuus on antiikin kreikan filosofinen suuntaus, jonka lähtökohtana on ulkopuolisen maailman ihmiseen aiheuttamien tunteiden hillitseminen.

Stoalaisuutta on myöskin orjan filosofiaksi kutsuttu.

Ennen ryhtymistä stoalaiseksi kannustaisin kuitenkin
vielä yrittämään tarttumaan kiinni elämästä, se kun menee nopeasti ohi.

...perusongelmana on se, että puhut "yksinäisyyden filosofiasta". Jo tämä paljastaa, että koet olevasi yksinäinen. Jos pystyisitkin ajattelemaan tilannettasi "yksin olemisen filosofiana", lähtökohta olisi neutraalimpi.

Itsekin intorverttina ja samojen asioiden kanssa painineena pääsin asian kanssa sinuiksi silloin, kun ymmärsin ettei kukaan voi määritellä puolestani, kuinka paljon ja kuinka läheisiä ihmissuhteita minulla pitäisi olla. En ole kenellekään velkaa: jos yhteydenpito johonkin ihmiseen tuntuu enemmän rasitteelta enkä tunne saavani suhteesta mitään, minun ei ole pakko ylläpitää sitä.

Eräs ajatus, jonka muistaminen saattaa auttaa vaikeiden hetkien yli on "emme ole tässä maailmassa yksin". Ei ole lähtökohtaa "minä" ja "muut", vaan "me". On oma valintamme, kuinka tiiviisti olemme kontaktissa kanssaihmisten kanssa. Itse esimerkiksi tunnen kuuluvani ihmisten joukkoon aina liikkuessani kodin ulkopuolella, vaikka en olisi varsinaisesti tekemisissä kenenkään kanssa.

-- fd

yksinäisyyden filosofiaa :

-voi olla yksin, muttei kokea yksinäisyyttä
-monet älykkäät ovat paradoksaalisesti yksinäisiä
-on parempi kokea rakkaussuhde ja menettää se, kuin se että ei olisi kokenut sitä ollenkaan
-pitkäaikainen eristäytyminen saattaa johtaa psyykkisiin ongelmiin
-ihminen projisoi läheisiinsä omia piirteitään.
-myös joukossa voi kokea yksinäisyyttä
-olisi hyvä olla 1-2 ystävää, jolle voisi tarpeen tullen purkaa sydäntään.
-usein surun joutuu kokea yksin ja ilon voi jakaa muiden kanssa.
-vanhuus ja yksinäisyys? nuorempien velvollisuus pitää senioreille seuraa?
-solipsismin mukaan vain sinä olet olemassa
-tuomaan evankeliumi:" 49. Jeesus sanoi, ”Onnittelut niille, jotka ovat yksinäisiä ja valittuja, sillä te löydätte valtakunnan. Sillä sieltä te olette tulleet ja sinne te jälleen palaatte.” "
-tuomaan evankeliumi:"75. Jeesus sanoi, ”Monet seisovat ovella, mutta ne, jotka ovat yksin, astuvat sisälle häähuoneeseen.” "
-Raamattu : "Jumala sanoi: "Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään. Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen "

en käyttänyt tämän viestin laatimisessa tekoälyä...

Tuleeko muita pointteja aiheesta mieleen?

--
heisielu

Kannattaa lukea Shopenhaueria. Filosofi on niin pessimistinen, että jos olet yksinäinen, päätät todennäköisesti elämänkulkusi, tai sitten tulet järkiisi ja vihdoinkin (!) ryhdyt ajattelemaan asioita kunnolla.