Onko kallis aina parempi?
Toisaalla
5377
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oikein mielenkiintoinen näkökulma asiaan - ja arvatenkin melko oikeaan osuvakin. Tottahan toki ihminen maksaessaan parisataa euroa pullosta perustelee toiselle maksamaansa rahasummaa ja saamaansa vastinetta positiivisesti. Harva meistä sanoo heittäneensä rahaa hukkaan. Varsinkin niin snobistisissa asioissa kuin viini on.
Toisaalta kyllähän ihminen sisimmässään yleensä tietää, miten asia on. Maksamamme rahasumma antaa meille odotuksia vastineesta ja näitä odotuksia sitten vertaamme saamaamme vastineeseen. Mitä suurempimerkityksinen panos on, sitä suuremmat odotukset. Ja jos vastine ei vastaa odotuksia seuraa aina jonkinasteinen sisäinen pettymys ja katumus. Ulospäin tosi peluri ei sitä tietenkään näytä - ei kai edes testitilanteessakaan.
Kulinaria on arvostelulaji. Kokki peilaa onnistumistaan syöjän ilmeellä ja kohteliaitten kommenttien takaa kerjäten kiitoksia. Samaa tekee viininmaistelija itselleen, mutta itsepetos on petoksista helpoin.
Me suomalaiset olemme vielä ongelmallisempia euroopan kansoista - meille oikean, tai yleensäkään minkäänlaisen, palautteen anto on kauhistus. Kuka meistä ilmoittaa ravintolassa tai essonbaarissa, että "tämä viidentoista euron annos maistuu kananpaskalle eikä ole viidenkään euron arvoinen. Ja että terveisiä vain keittiöön".
Kymyksesi "Onko kallis aina parempi?" on tosin täysin irrelevantti kysymys. Sitä ennen tulisi määritellä mitä on "kallis" ja mitä on "parempi". Ja nämä ovat kaikki suhteellisia asioita - ja erityisen suhteellisia silloin kyse on tällaisesta arvostelulajista - kuten kulinaria.
ei suinkaan kallis aina parempaa ole. hinta on vain yksi makuaistimukseen vaikuttava tekijä.
Tuon väitteen. Kerroin näillä saiteilla joskus ravinolastamme espanjassa ja kuinka valitsimme ns. talon viinin. Kuten varmasti kaikki espanjassa käyneet tietävät, siellä on erilaisia viinejä pakattuna litran pahvitölkkeihin. Valitsimme noista tölkeistä muistaakseni halvimman, olisiko ollut 100 pesetaa/tölkki. Ei pelkästään hinnan vuoksi, vaan koska viini maistui mielestämme mukiinmenevältä, verrattaessa sitä vaikkapa suomen Alkon markkinoimaan karahviviiniin. No me nimesimme tuon punkun talon viiniksi ja se sai huikean suosion. Jopa paikkakuntalaiset ihastelivat viiniämme. Kaikki halusivat nähdä pullot, joissa viini meille tuli, jolloin kehitimme tarinan, että tuo mainio juoma tulee meille tynnyreissä ja tynnyrit säilytetään keittiössä. Kaikki tietävät Espanjalaisen keittiön olevan paikan, jonne ei kutsumatta mennä. Paikan Jefe de cocina satuin olemaan minä ja en tietenkään päästänyt paikalliseen tapaan vedoten ketään nuuskimaan keittiötäni. Aina ei tarvita niin hirveän hienoja viinejä, ei liioin kalliita, sillä hyvä tarinakin muuttaa kehnommankin juoman muutamaa pykälää paremmaksi. Mainittakoon nyt sekin, että hyvän arvosanan antoivat viinistämme muutama tunnettu suomalainen ns. asiantuntija, kuin myös eräät sikäläiset tuntijat.
En viitsi nimetä kyseisiä asiantuntijoita, jotta en loukkaa heitä.
Tämä kommentti saattaisi jo kuulua tuonne juomien puolelle, mutta en voi olla lisäämättä tarinaa siitä, miten hinta kääntyy itseään vastaan.
Ramppasimme taannoin Italian Piemonten alueella, jossa tuotetaan lähinnä kahta viinimerkkiä: Baroloa ja Barbarescoa, joista Barolo on se arvostetumpi ja kalliimpi. Putelin hinnat liikkuvat paristakympistä ylöspäin - sen alle ei juurikaan pääse, jos tuottaja on nimensä pulloon laittanut. Viinitarhoilta saa toki halvemmallakin kertakäyttöviinejä, mutta yleinen hintataso oli varsin kova.
Syynä kovaan hintaan lienee Barolo-viinien muutamien tuottajien hyvä markkinointi, jonka eräs esimerkki on hintojen nosto tarkoituksella huippuviinien tasolle sanomalla, että "koska viini nyt maksaa näin paljon, niin sen täytyy olla hyvää". Tai, että "hyvät viinit nyt maksavat aina näin paljon".
Vastaanpanematon väite, vai mitä?
Muutaman tällaisen vähän kalliimman potun jälkeen laskimme tasoa valitsemalla vain niitä kympin viinejä listalta ja maku ei muuttunut paremmaksi, mutta ei huonommaksikaan. Ja säästimme kympin pullolta.
Toinen hauska väite, joka meille esitettiin eräällä oikein arvostetulla viinitilalla oli se, kun ihmettelin miten viini voi valmistua näin nopeasti myyntikuntoon ja aivan ilman tynnyröintiä ja vastaus oli: "meidän viinimme on niin hyvää, että se voidaan myydä lähes suoraan pensaasta eikä se tarvitse mitään tammitynnyriä kypsyäkseen. No, no, no en barrique, assolutamente no".
Tai "Piemonten alueen viiniä ei perinteisesti kuulu tynnyrikypsyttää, tynnyri ei anna siihen mitään lisää, se on hyvää sellaisenaan". Jopa "tynnyröinti pilaisi huippuviinimme".
Toisaalta ymmäränhän minä kaupankäynnin: viereisessä pöydässä saattoi amerikkalainen kukkahattuhattutäti tai venäläinen kultaketju-novorich ostaa silmää räpäyttämättä viidenkympin viinin. Ja siinä juotiin hintaa eikä laatua. Köyhät kyykyyn!
Mainonnassa puhutaan termistä USP=Unique Sales Promotion, ainutlaatuinen myyntiväittämä. Parasta lyödä kuluttajaa häpnadilla päähän ja kas! kyllä se silloin ostaa ja helistää viimeisetkin lantit myyjän kouraan.
Ei ole aina. Yhtiöt jotka käyttää paljon mainostukseen myy kalliita tuotteita.