Tietyt mielisairaudet ainakin ennen olivat avioeste.
Maanis-debressiivisyys esimerkiksi,
ja myös muita.
Nykyään avoliitoksen aikana,
ja varsinkin bubi-ilottelun aikoina ei esteitä ole.
Tekotapa on niin mukava,
vaikka rajatila siitä tuskin osaa nauttia
kokonaisuudessaan.
Rajatilan lapset kasvavat sairaassa ympäristössä. Mikä on tänään sallittua,
se on huomenna jyrkästi kiellettyä.
Lapsi saattaa saada syyttä selkään. Seksuaaliset hyväksikäytöt ovat tavallisia noissa kodeissa.
Rajatilat eivät tarvitse lapsia ollenkaan.
Maanis-debressiivisyys esimerkiksi,
ja myös muita.
Nykyään avoliitoksen aikana,
ja varsinkin bubi-ilottelun aikoina ei esteitä ole.
Tekotapa on niin mukava,
vaikka rajatila siitä tuskin osaa nauttia
kokonaisuudessaan.
Rajatilan lapset kasvavat sairaassa ympäristössä. Mikä on tänään sallittua,
se on huomenna jyrkästi kiellettyä.
Lapsi saattaa saada syyttä selkään. Seksuaaliset hyväksikäytöt ovat tavallisia noissa kodeissa.
Rajatilat eivät tarvitse lapsia ollenkaan.
Vastaukset 87
Vanhimmat
Täällä palstoilla kyselinkin juuri, että miten helkkarissa rajatilaisen äidin lapsista tulis normaaleja???
Kyllä mä lapsiani rakastan, mutta joskus mietin mitä heistä tulee kun mamma vähän ailahtelevainen. Pirunmoinen kuri mulla kyllä heille, ainakin tietyissä asioissa.
Tuohon en yhdy että emme tarvitsisi lapsia ollenkaan...varmaan näin olisikin, mutta yksikään meistä kuolevaisista ei noista asioista ole päättämään. Yhtälailla voisi lihavilta, juopoilta ym "kieltää" lapset. Myös laihoilta, jotka mahd.työnarkkeja jne. Täähän olis loputon suo jos moiseen lähdettäs.
olen itse vakavasti luonnehäiriöisen, rajatilapersoonallisen lapsi.
Nyt yli 30 vuotiaana työstän lapsuuttani terapiassa, koska olen sairastunut tuosta lapsuuden sairaasta ympäristöstä itsekin. Ja vaikka diagnoosini on "vain" trauman aiheuttama, ei sinällään mikään sairaus, kärsii tästä yhdestä rajatilallesta alkunsa saanut jälkipolvi vielä pitkään, sillä nyt myös myös oma lapseni oireilee ja on terapiassa syynä omat, traumojen aiheuttamat masennustilat yms.
Ainoa konsti yrittää saada ketju katkeamaan on se, että heti ensimmäistä rajatilallista tuettaisiin terapialla ja lastenhoito avulla niin paljon, että lapsensa saisi kokea mahdollisimman vakaan lapsuuden.
On siis kaksi tietä: pakkosterilisoida erinäisistä mielenhäiriöistä kärsivät tai tarjota heille sellainen apu ja tuki, että pärjäävät mahdollisimman hyvin vanhempina.
Vaihto ehto A kuulostaa natsiaikaiselta rodunjalostukselta ja kohta keksittäisiin se, että miksi hitossa tuhlata rahaa sterilisaatioihin, kun kaasukammiotkin on keksitty.
vaihtoehto B vaatisi taas taakseen toimivan terveys ja sosiaalipuolen ja sivistysvaltion jossa kaikilla on yhtälainen oikeus saada kaikki hoito ja tuki ja turva kun sitä sattuu tarvitsemaan. Rahat pitää vain osata priorisoida oikein ja oikeisiin kohteisiin ja ajatella pidemmälle kuin : mullehetikaikkinyt-optio voitot joilla muuta Monacoon ja perustan tehtaa indonesiaan.
Tjaaah, kumpaankohan ryhmään suomi kuuluu...?
jos persoonallisuushäiriöinen ei vanhempana tunne olevansa tuen tarpeessa. Päinvastoin pahimmillaan hän taistelee kaikkia tukemisyrityksiä ja yrittäjiä vastaan ja pitää näitä itselleen (ja lapsilleen) suurena uhkana. Silloin häntä ja/tai hänen lapsiaan ei juurikaan päästä auttamaan.
Hyvä juttu, että sinä lapsesi olette saaneet mahdollisuuden hoitaa itseänne kuntoon. Kolmas mahdollisuus ketjun katkaisemiseen on juuri se, että hoidetaan jälkipolvea ja muita läheisiä.
-
Rajatila on niin lievä häiriö ja "huonosti" periytyväkin, että "The-Puun" näkemykselle ei ole mitään perusteita, eikä muutenkaan.
Rajatila on suhteellisen vakava syväluoteinen ja häiriö,
ja se ainakin aiheuttaa traumaa lapsille.
Puhun nyt sellaisesta rajatilasta,
joka oikeustieteessä luetaan rajatilaksi.
En sellaisesta,
jonka TK-lääkäri sanoo rajatilaksi,
eli kaikista luonnehäiriöistä.
siinä, ettei rajatila (tunne-elämältään epävakaa persoonallisuushäiriö) ole ollenkaan lievä häiriö. Se on usein laaja-alainen ja vaikuttaa niin ihmisen itsensä kuin myös hänen läheistensä elämään monin tavoin - myös sairastuttavasti.
"Rajatila on niin lievä häiriö"
Viitannee skitsofreniaan vertailukohtana.
Itse vertasin sitä terveeseen ihmiseen.
Mirri tietää tämänkin asian paremmin kuin yksikään psykologi, psykiatri, tai minkäänlainen muukaan asiantuntija. Sillä jostain syystä Mirrille on suotu lahja diagnosoida ihmiset paremmin kuin yksikään ammattilainen osaa. Lisäksi Mirrin lähipiirissä on vain ja ainoastaan persoonallisuushäiriöisiä ja muuten sairaita (heillä on Mirri-diagnoosit), mikä sekin osaltaan todistaa, kuinka Mirri on tässäkin asiassa oikeassa.
Itse asiassa, älköön kukaan koskaan olko eri mieltä Mirrin kanssa, koska Mirri tietää kaikkiin asioihin oikeat vastaukset ja jos et tätä asiaa sisäistä, olet persoonallisuushäiriöinen (Mirri-diagnoosi tm)
se, että sanon epävakaata persoonallisuushäiriötä laaja-alaiseksi, enkä pidä sitä lievänä. Ei käsitykseni muutu sillä, että sinä hyökkäät kimppuuni - pikemminkin päinvastoin.
Olisi hyödyllisempää, jos kertoisit omia käsityksiäsi ja tietojasi po. asiasta ja jättäisit minusta kirjoittamisen sikseen. Minähän vaan sinun kohtikäyvää ja hyökkäävää viestiäsi lukiessani alan epäillä sinun käyttäytymiselläsi todistavan väitteeni todeksi.
"Mirri tietää tämänkin asian paremmin kuin yksikään psykologi, psykiatri, tai minkäänlainen muukaan asiantuntija."
Kerro vaikka mitä minä tiedän tunne-elämältään epävakaasta persoonallisuushäiriöstä (paremmin?) sellaista mitä psykiatrian ammattilaiset eivät tiedä.
Tai kerro mikä minun käsityksissäni ei sinun mielestäsi pidä paikkaansa.
sinä tiedät siis myös sen, mikä minua ärsyttää. No, eipä pitäisi olla yllätys, koska kokemukseni mukaan sinä todellakin uskot tietäväsi ihan kaikesta aivan kaiken ja kaikkein parhaitem.
Se, mikä minua todella ärsyttää, on juurikin tuo kaikkitietävyytesi. Itsetuntosi on käsittämätöntä kokoluokkaa, et epäröi oman tietosi paremmuutta edes asiantuntijoitten edessä. Sinusta on täysin selvää, että sinä tiedät parhaiten.
Se on outoa, mutta myös aika pelottavaa. Varsinkin kun monet näyttävät putoavan vakuuttavuutesi luomaan ansaan ja siis uskovat että sinä tosiaan tiedät mistä puhut, paremmin kuin kukaan muu. Voisi kuvitella, että PP on hoitanut muutamankin rajatilan enemmän kuin sinä, mutta silti sinä olet vakaassa käsityksessä, että tiedät asian paremmin. Merkillistä ja tavallansa kiinnostavaakin.
Tukiaseman puolella sinua ärsyttävän minun kirjoitukseni.
Loput arvasin tai päättelin - siis sen, että sinua ärsyttää etenkin kirjoitteluni epävakaasta persoonallisuushäiriöstä läheisnäkökulmasta. Toki saatoin arvata pieleen. Päättelin hyökkäilyjesi perusteella, niitähän tulee nimenomaan tähän aiheeseen liittyen.
mitä minä muka tiedän tunne-elämältään epävakaasta persoonallisuushäiriöstä enemmän kuin psykiatrian ammattilaiset.
...niin väität. Minusta sinä vetelet mutkat suoriksi niin että heikompaa hirvittää, vakuutellessasi ihmisille, että tiedät kaiken epävakaudesta(kin). Minuakin tosiaankin kiinnostaisi tietää, kuinka on mahdollista että sinä tiedät kaikesta kaiken ?
"Minusta sinä vetelet mutkat suoriksi niin että heikompaa hirvittää, vakuutellessasi ihmisille, että tiedät kaiken epävakaudesta(kin). Minuakin tosiaankin kiinnostaisi tietää, kuinka on mahdollista että sinä tiedät kaikesta kaiken ?"
Eliö, minusta taas vaikuttaa siltä, että sinä luulet ja suorastaan vakuuttelet ihmisille minun tietävän 'kaikesta kaiken'. Olet laittanut tänne otsikonkin Mirrin 'tietämisestä'... Miksi kuvittelet sellaista ja sitten väität, että minä kuvittelen? Varmaan tiedät, ettei se pidä paikkaansa.
Mutta eihän minun tarvitsekaan 'tietää kaikkea' voidakseni kertoa mitä tiedän - tai luulen tietäväni. Mikäänhän ei estä muitakin tekemästä samoin, saadaan kaikki lisää tietoa, jos ei 'pihtailla'. Syystä tai toisesta sinä et halua jakaa omaa tietämystäsi, sen sijaan kadehdit sitä minulta. Tai ainakin minusta vaikuttaa siltä.
Mulla on aito Mirri-diagnoosi persoonallisuushäiriöstäni. Mikä persoonallisuushäiriö on muuten kyseessä, Mirri?
olet esitellyt aivan itse.
Mutta kun kerran kysyt, käytän tilaisuutta hyväkseni ja lainaan erästä psykiatrian kirjaa vuodelta -81. Teksti on tosiasiassa 70-luvun puolelta, ajalta ennen tunne-elämältään epävakaata persoonallisuushäiriötä, joka ei silloin vielä ollut suomalaisessa tautiluokituksessa.
Kirjan nimi on Psykiatriaa meille kaikille ja se kertoo mielenkiintoista asiaa 'minän rakenteesta ja puolustuskeinoista rajatiloissa'.
"Kuten luonnehäiriöiden on myös rajatilojen tutkijain huomio kiintynyt tutkittaviensa minän heikkouden tyypillisenä merkkinä esiintyvään ahdistuksen sietokyvyn vähäisyyteen ja impulssikontrollin puutteeseen, mitkä samalla helposti johtavat acting-out -toimintoihin. Nämä toiminnot ovat samalla suojana muuten sietämättömäksi käyvää ahdistusta ja/tai masentuneisuutta vastaan.
Rajatilapersoonallisuuksille ovat ominaisia puolustuskeinot, joille on tyypillistä 'alempi', varhaiskantaisempi ja kehittymättömämpi taso kuin neuroottisille persoonallisuuksille. Neurooseissa on keskeisenä puolustuskeinona torjunta ja sen johdannaiset, joihin voidaan lukea reaktionmuodostus, affektin eristäminen ja älyllistäminen, siirtäminen ja järkeistäminen sekä hysteerinen konversio. Rajatilapersoonallisuudelle keskeinen puolustuskeino on kahtia jakaminen eli halkominen (splitting), jonka johdannaisiksi muut seuraavassa esitetyt puolustuskeinot voidaan katsoa.
Rajatiloille ominaisten puolustuskeinojen luonnetta voi ehkä parhaiten ymmärtää niiden varhaiskantaisuuteen viitaten ja niiden syntyä pienen lapsen elämysmaailmassa seuraten. Pieni lapsi ei vielä kykene kokemaan vanhempihahmoa kokonaisuutena, vaan 'halkoo' tähän liittyvät 'hyvät' ja 'pahat' elämykset. Tyypillistä nimenomaan on äitiä ja isää samoin kuin itseä koskevien mielikuvien 'pahojen' osien kieltäminen, koska ne ovat pelottavia ja aiheuttavat syyllisyydentuntoja. Taipumus tällaiseen halkomiseen nähdään usein hyvin tyypillisenä rajatiloissa, nimenomaan siten, että toiset ihmiset koetaan joko ehdottomasti 'hyvinä' tai ehdottomasti 'pahoina', omaa puolta olevina tai vihollisina. Vaikka tällainen halkomistaipumus korostuu rajatiloissa, tulee sen yleisinhimillinen luonne hyvin esiin uskonnollisten ja poliittisten ideologiain ja niihin suhtautumisen yhteydessä.
Toinen rajatiloille tyypillinen ja läheisessä yhteydessä halkomiseen oleva puolustuskeino on kieltäminen. Kun asian tai tunteiden 'toista' puolta ei siedetä, pyritään se kieltämään, olemaan sitä näkemättä. Rajatilapersoonallisuuden omassa kehityksessä tämä on yhteydessä hänen huonoon kykyynsä neutraloida aggressioita: vihamieliset tunteet, jotka pyritään kieltämään muttajoita ei kuitenkaan voida välttää, 'tuhoavat' helposti rajatilapotilaan ihmissuhteet. Myös ihmissuhde, joka aluksi on koettu hyväksi ja ymmärtäväiseksi, muuttuu helposti vastakohdakseen niin pian kuin siihen tulee mukaan arvostelua tai hyökkäävyyttä. Tämänlaatuinen minän heikkous on usein suuri ongelma myös rajatilapotilaiden hoidossa.
Myös projektion yhteys halkomiseen on ilmeinen. 'Paha', joka on itsessä tai sellaisessa toisessa, joka halutaan säilyttää 'hyvänä', siirretään muuhun, ulkopuoliseen kohteeseen, josta tehdään syntipukki. Vika tai syy epäonnistumiseen on toisessa, ei itsessä, tai tuossa hyväksi koetussa.
Myös projektiivinen identifikaatio on tyypillinen rajatilapotilaan puolustuskeino. Sen kautta voidaan 'siirtää' toiseen henkilöön itsessä kiellettyjä tai torjuttuja - tai myös toivottuja mutta saavuttamattomia - pyrkimyksiä, jotka sitten eletään tämän toisen kautta, häneen tiedostamattomasti samastamalla ja hänessä näitä ominaisuuksia ikään kuin kontrolloiden ja suojellen.
Itseen ja/tai toiseen liittyvä suuriluuloisuus ja taipumus toisten ihmisten varhaiskantaiseen ihannointiin ovat samaten rajatiloille ominaisia puolustuskeinoja. Suuriluuloisuuden vastakohtana ja samalla sille rinnakkaisena puolustuskeinona esiintyy myös taipumusta itsensä ja toisten arvon kieltämiseen ja väheksyntään."
Näin siis Psykiatriaa meille kaikille, jonka ensimmäinen painos on vuodelta 1976.
ollut kuin Pp:nkin mukaan ns. roskakoridiagnoosi "Sekamuotoinen persoonallisuushäiriö".
Ihan vakavasti olen sitä mieltä ettei psykiatri pysty kahden tapaamisen perusteella näkemään persoonallisuushäiriötä - varsinkin jos potilas on käynyt n. neljä vuotta toisen psykiatrin luona ja 20 kertaa lyhytterapiassa eivätkä kumpikaan (psykiatri tai terapeutti) ole kokeneet tällä olevan mitään persoonallisuuspuolella.
Varsinkin "Sekamuotoinen" vaatisi testaukset tai vähintään pitkän hoitokontaktin. Ehkä jonkun antisosiaalisen voisi antaa kahdella tapaamisella (mutta silloin aiemmatkin hoitokontaktit olisivat sen huomanneet) mutta eihän sekamuotoista voi "nähdä" kahdella tapaamisella.
Kuten kerroin niin uskon diagnoosin johtuneen kirjoittamastani valituksesta hoitoni suhteen.
Kyllä sinä Mirri olet sitten aika Mirri...
ei kadehtisi! :P
mitä tarkoitin sanoessani, että käytän tilaisuutta hyväkseni, kun kerran nimenomaan minulta kysyit diagnooseista.
Tämän keskusteluketjun otsikossa puhutaan rajatilasta, joten sain tilaisuuden laittaa muillekin luettavaksi minusta mielenkiintoiselta kuulostavaa tekstiä vanhasta psykiatrian kirjasta.
Repäisit laittamastani sitaatista suoranaisen sensaatio-otsikon 'seiskatyylillä' väittäen, että 'Mirri antoi diagnoosin', joten ilmeisesti sinusta vanhan psykiatrian kirjan teksti sopii sinuun. Mikäs siinä.
Tosiaankin sinä olet itse esitellyt diagnoosejasi, et ehkä itse edes muista miten tarkkaan... Siksi tuntuu vähintäänkin typerältä sinun höpinäsi mirridiagnooseista. Ei sinun (psykiatrilta saamiesi diagnoosien) tietämiseen tarvita muuta kuin lukutaito.
Älä kysele netistä itsellesi diagnooseja, ellet halua ihmisten kertovan käsityksiään.
"Ihan vakavasti olen sitä mieltä ettei psykiatri pysty kahden tapaamisen perusteella näkemään persoonallisuushäiriötä"
Sinä sitten oletat, että nettikirjoittelusi perusteella syntynyt kuva on luotettavampi ja siksi kaipailet täältä diagnoosia...? Mielenkiintoinen ajatus.
psyykkisesti terveet ja tasapainoiset ihmiset eivät tunne tarvetta kadehtimiseen, vähättelyyn, mitätöimiseen, ihailuun, palvontaan, syyttelyyn, hyökkäilyyn... He eivät näe toisia ihmisiä (eivät edes minua) uhkana tai vaarana, jota vastaan on taisteltava milloin milläkin tavoin.
eikä persoonallisuushäiriöistä puhuttiin ainakin tuossa kirjassa (Psykiatriaa meille kaikille) vielä 80-luvun lopulla, koska siteeraamani kirjan painovuosi on -87, eivätkä kirjan tekijät (Kalle Achté, Yrjö O. Alanen, Pekka Tiennari) ole pitäneet tarpeellisena muuttaa sanaa persoonallisuushäiriöksi.
Kirjassa kerrotaan 'luonnehäiriöistä' muutakin kiinnostavaa, joten siteeraan lisää.
"Luonnehäiriöillä tarkoitetaan ryhmää persoonallisuuden poikkeavuutena esiintyviä psyykkisiä häiriöitä, joiden yhteisiä piirteitä ovat normaalia vähäisempi kyky itsensä ja sisäisten impulssiensa hallitsemiseen. Tähän perustuvat häiriöt ympäristöön sopeutumisessa. Nimitys peittää keskeisimmän osan alueesta, joka aikaisemmin liitettiin käsitteeseen psykopatia.
Psykoanalyyttisen tutkimuksen piirissä on kehittynyt käsite rajatilat (borderline states tai cases), jolla alunperin tarkoitettiin neuroosien ja psykoosien välisiä, oireiltaan lähemmäs edellisiä, mutta luonteeltaan lähemmäs jälkimmäisiä tulevia häiriötiloja. Viime aikoina on rajatilojen käsite laajentunut tavalla, minkä seurauksena se on tullut osittain rinnakkaiseksi käsitteen luonnehäiriöt kanssa. Eräänä tärkeänä erona niiden välillä on kuitenkin, että kun rajatilat-käsite on vahvasti psykoanalyyttinen (tai yleisemmin psykodynaamiseen) käsitystapaan ankkuroitunut, on käsite luonnehäiriöt yleisempi ja esim. sisällyttää piiriinsä myös psykiatrisia oireyhtymiä, joiden etiologiassa on merkitystä orgaanispohjaisilla osatekijöillä."
vertailun vuoksi Duodecimin kustantamaa kirjaa nimeltä Psykiatria vuodelta 2001.
"Tunne-elämältään epävakaasta persoonallisuudesta kärsiville on ominaista taipumus toimia hetken mielijohteesta ja harkitsematta seurauksia. Mieliala vaihtelee ennalta arvaamatta. Henkilö on altis tunteenpurkauksille eikä usein kykene hallitsemaan purkauksellista käytöstään. Hän on taipuvainen riitaisuuteen ja yhteentörmäyksiin toisten kanssa, varsinkin jos hänen hetken mielijohteita noudattavaa käytostään estetään tai hillitään.
ICD-10-luokituksessa tunne-elämältään epävakaan persoonallisuuden diagnoosiluokkaan sisältyvät hyökkäävä (aggressiivinen) persoonallisuus, rajatilapersoonallisuus ja räjähdysaltis (eksplosiivinen) persoonallisuus.
Henkilölle, jolla on epävakaa persoonallisuus, on tyypillistä taipumus jännitystä ulospäin purkavaan ja toisiin ihmisiin vetoavaan käyttäytymiseen. Ominaisia ovat myös häiriöt minäkuvassa, päämäärien asettamisessa ja sisäisissä tavoitteissa sekä kiihkeät ja epävakaat ihmissuhteet, sekä taipumus itsetuhoiseen käytökseen.
Psykodynaamisessa tarkastelussa rajatilapersoonallisuushäiriö tai kehityksellisesti rajatilatasoinen häiriö ovat laajempia käsitteitä kuin DSM-IV- tai ICD-10-luokitusten oirediagnoosi epävakaa persoonallisuushäiriö. Rajatilatasoisilla häiriöillä tarkoitetaan häiriöitä, jotka ovat kehityksellisesti varhaisempia ja vaikeampia kuin neuroottistasoiset tilat, mutta lievempiä kuin psykoosit. Käytännöllisesti katsoen lähes kaikki persoonallisuushäiriöt ovat psykodynaamisesti arvioituina rajatilatasoisia häiriöitä. Lisäksi rajatilatasoisella häiriöllä voidaan tarkoittaa sellaisiakin häiriöitä, joissa persoonallisuushäiriöiden kuvailevat oirekriteerit eivät täyty, mutta joissa psykodynaamisen kehitysarvion mukaan voidaan havaita 'rajatilapatologiaa' (kuten vakava itsetunnon säätelyn häiriö, kyvyttömyys erottaa itseä ja toisia koskevia mielikuvia, epäkypsien puolustusmekanismien voimakas käyttö, huono pettymyksen sietokyky ja puutteellinen aggressiokontrolli).
Monilla depressiosta, ahdistuneisuushäiriöistä tai päihdeongelmista kärsivistä potilaista, joille ei ole asetettavissa ulkoisia oirekriteereitä täyttävää tunne-elämältään epävakaan persoonallisuushäiriön tai rajatilapersoonallisuushäiriön diagnoosia, voidaan psykodynaamisesti arvioida olevan rajatilatasoinen persoonallisuuden kehityksen häiriö."
Mielestäni tuokin on kiinnostavaa tekstiä ihmisille, jotka syystä tai toisesta pohtivat näitä asioita.
Jokaisella on pimeä puolensa ja on täysin tervettä tuntea kateutta, suuttumusta, vihaa, ihailua, ehkä palvontaakin (ainakin rakastuneena). On sairasta jos ei näitä tunteita tunne. Tai tunnista...
Annoitko diagnoosin vaiko et ("Et tainnut ymmärtää mitä tarkoitin sanoessani, että käytän tilaisuutta hyväkseni, kun kerran nimenomaan minulta kysyit diagnooseista." Älä kysele netistä itsellesi diagnooseja, ellet halua ihmisten kertovan käsityksiään.")
Muistan kertoneeni lukuisiakin kertoja diagnoosin olevan Sekamuotoinen persoonallisuushäiriö riippuvaisin ja rajatilapiirtein.
Teksti osin sopi (kärsimättömyys, heikko ahdistuksensietokyky) ja osin ei (defenssit jne). Se nyt olikin aika yleistasoinen teksti.
minulla kirjoitteluni suhteen on? Yritä sinä päättää kuvitteletko saaneesi minulta diagnoosin, vai etkö kuvittele. Tai ole päättämättä - ihan miten vaan hyvältä tuntuu.
Tosiaankin sinun esittämäsi itseesi liittyvät kysymykset voivat innoittaa ihmisiä netissä kirjoittamaan vaikka mitä. On ihan sinun päätettävissäsi haetko heidän kirjoituksistaan itsellesi diagnooseja vai etkö hae.
Saaneeni sinulta diagnoosin. Sinähän sanoit tukarilla että suhtautumiseni kirjaston sakkoihin kertoo persoonallisuushäiriöstä. Nyt kysyin haluatko spesifioida etkä suostu sanomaan siihen mitään vaan istut kahdella pallilla ("en mä mitään susta sanonut ja jos oisinkin sanonut niin itsehän kysyit").
En minä voi päättää mitä sinä viesteilläsi tarkoitat.
-
Vielä on huomattava, että persoonallisuushäiriö = luonnehäiriö /=/ luonneneuroosi.
Luonneneuroosi = käsittelee paineet sisällä.
Luonnehäiriö = purkaa paineet ulospäin,
tai toisiin ihmisiin vetoamalla.
Kaikista onnettomin on tyyppi,
joka haluaisi olla jotain muuta kuin mitä on.
Lapsellinen, ei aikuinen eikä myöskään saa psykiatrista diagnoosia.
Harmaa hiiri.
tämä on mielestäni tärkeä juttu:
"Lisäksi rajatilatasoisella häiriöllä voidaan tarkoittaa sellaisiakin häiriöitä, joissa persoonallisuushäiriöiden kuvailevat oirekriteerit eivät täyty, mutta joissa psykodynaamisen kehitysarvion mukaan voidaan havaita 'rajatilapatologiaa' (kuten vakava itsetunnon säätelyn häiriö, kyvyttömyys erottaa itseä ja toisia koskevia mielikuvia, epäkypsien puolustusmekanismien voimakas käyttö, huono pettymyksen sietokyky ja puutteellinen aggressiokontrolli)."
Ajattelen asian niin, että ihmistä voidaan pitää rajatilaisena, vaikkei hän olisi kuuna päivänä ollut lääkärissä hankalan käyttäytymisensä vuoksi - puhumattakaan, että olisi ikinä saanut mitään diagnooseja. Läheisiä sellainen ajatus voisi helpottaa. Voisi ainakin ajatella tietävänsä mistä läheisen ihmisen vaikealta tuntuva käyttäytyminen johtuu, eikä tarvitsisi loputtomiin kuvitella itse jotenkin aiheuttavansa sitä.
laitan tähän yhden näkemyksen, joka osui kohdalle.
Psykoanalyytikko Jorma Myllärniemen käsityksen mukaan toisten hyvä itsetunto voi olla narsistille uhka:
"Narsistit voivat olla hyvin kateellisia ihmisille, joilla on aidosti hyvä itseluottamus. Hänelle voi olla sietämätöntä, että esimerkiksi työyhteisössä joku voi oikeasti hyvin, sillä tämä nostaa kaikki tukahdutetut vaille jäämisen tunteet pintaan.
Erityisesti monet lahjakkaat narsistit suojautuvat omilta puutteiltaan ja kaipuultaan itseriittoisuudella. He uskottelevat, etteivät tarvitse ketään eivätkä mitään ja luovat itselleen illuusion omasta ylivertaisuudestaan.
Toisinaan heidän rajansa itsen ja toisen välillä eivät ole kovin selkeät. He saattavat siirtää omia puutteitaan toiseen ihmiseen ja syyttää toista siitä, mitä he todellisuudessa itse ovat."
Mirri57 teksti oli piilo ja kaksoisvistintää.
Kiero eukko. Mirrimoraalisoivainen@com,com,pom,pom
En ymmärrä, miten ihmisen voi luokitella esimerkiksi rajatilaiseksi, vaikka mitään diagmoosia ei olisi tehty. Voimmeko iskeä lähimmäisiimme tuollaisia leimoja? Millä oikeudella sen teemme, jos niin teemme? Kellastunut sanoi, että olet seurakunnan palveluksessa. Minulle on opetettu, että lähimmäistä pitää rakastaa kuten itseää ja Jumalaa yli kaiken. Rakastaminenhan on tahdo asia, ei vain häilyvä tunne.
Olen kahden hankalan ja minua paljon vahingoittaneen ihmisen lapsi, mutta ei heille mitään diagnoosia ole annettu. Olen omalla järjelläni vasta myöhään tajunnut, että he eivät olleet tasapainoisia ihmisiä. Toisella on ollut sellainen tyyli, että hänen täytyy purkaa joka päivä vakioannos vihaa ulos itsestään johonkin (usein täysin viattomaan) kohteeseen. Toinen oli tarkoitukselliseti ilkeä, mutta hyvin ovelasti. Ei minulla ole oikeutta antaa heille diagnooseja, miksi yleensä pitäisi aina antaa diagnoosi? Eikö vain voi yksinkertaisesti kehittää toimintamallin ja vähin äänin käyttää sitä voidakseen yleensä elää joten kuten. Diagnoosit voivat vain ärsyttää ja provosoida heitä lisää minun vahingokseni. Ehkä on parempi hakeutua itse hoitoon ja terapiaan selviytyäkseen noista kauheuksista ja antaa pahaa oloa tuottavien ihmisten olla mahdollisimman rauhassa. Tarkoitan elävää elämää. Voiko Internetissä kirjoittaminen olla sillä tavoin vaarallista kuin todellinen elämä? Sitä minun on vaikea uskoa.
auttaa ymmärtämään sekä itseä, että toisia, kun tietää, millä tavalla tarkalleen ottaen toisen päässä viiraa. Täten pystyy myös toimimaan oikealla tavalla hänen suhteensa.
Noin minäkin ajattelen. Voisi olla helpompaa, jos ei tarvitsisi vuosikausia vaan ihmetellä mistä on kysymys.
-
Mirri väittää, että on hyödyllistä tehdä omia diagnooseja ja ritalin komppaa.
Mielestäni maallikoiden lähimmäisilleen langettamat diagnoosit ovat vaarallisia, ainakin jos diagnosoija on yhtä varma omasta asiantuntemuksestaan ja osaamisestaan kuin Mirri on siitä, että hän tuntee pankkikorttien ominaisuudet paremmin kuin alan ammattilainen.
Pelottavaa - vaikka onhan se varmaankin yksinkertaista Raimo Mäkelän kirjan opeilla lyödä leima kaikkien niiden ihmisten otsaan joista ei satu tykkäämään; "NARSISTI", "RAJATILA" tai peräti "PSYKOPAATTI".
Helppoa kuin heinänteko.
Olen samaa mieltä, sieltä Korsosta en haluaisi enää yhtään viestiä, jonka lähettää alkoholisoitunut, ylipainoinen ja työtön sinkku!
kysymys diagnoosista:
"psykodynaamisen kehitysarvion mukaan voidaan havaita 'rajatilapatologiaa' (kuten vakava itsetunnon säätelyn häiriö, kyvyttömyys erottaa itseä ja toisia koskevia mielikuvia, epäkypsien puolustusmekanismien voimakas käyttö, huono pettymyksen sietokyky ja puutteellinen aggressiokontrolli)"
Tuollaiseen jatkuvasti törmätessään ja joutuessaan uudelleen ja uudelleen sellaisen kohteeksi läheinen voisi ajatella sen olevan vaikkapa rajatilatasoista käyttäytymistä, eikä hän tekisi yhtään mitään diagnoosia. Hän voisi jopa kohdalle osuvilta lääkäreiltä ja muilta alan ammattilaisilta kysellä mitä nämä osaisivat kertoa rajatilasta, eikä hän silloinkaan olisi diagnosoimassa. Saisipa vaan arvokasta tietoa, joka auttaisi häntä selviytymään hankalasti käyttäytyvän läheisensä kanssa.
että monin verroin vaarallisempaa on elää vuosikaudet rajatilahäiriöisen ihmisen läheisyydessä luullen hänen käyttäytyvän 'terveesti' ja 'normaalisti' - tai sitten luullen hänen olevan psyykkisesti vakavasti sairas ja paranevan kyllä, kunhan vaan läheisten ja ammattilaisten toimesta uutterasti hoidetaan.
Niiltä vaaroilta voidaan välttyä, jos uskalletaan ajatella kummallinen ja ympäristölle hankala käyttäytyminen rajatilaisena oireiluna ja jos uskalletaan ruveta ottamaan selvää mistä rajatilassa on kysymys.
-
Nimimerkki "naapurisi" kirjoittaa:
"Hanki työtä!"
Olen työssä.
Suosittelen, että hankit kirjastokortin, kai teillä siellä Korsossa kirjasto on? Lukeminen laajentaa sanavarastoa - joka sinulla on ilmeisen niukka ja puutteellinen.
Miten voi lapsi tietää, mikä on tervettä ja normaalia ja mikä ei? Lapsi kai luulee (kuten minäkin), että juuri hänen vanhempiensa tapa on oikea ja juuri sillä tavoin kaikki vanhemmat toimivat ja jopa että niin kuuluukin toimia, kun ei tiedä muustakaan. Aikuisena tuon kaiken voi jo kyseenalaistaa, mutta lapsen kyvyt eivät siihen riitä. Auttaahan tosin, jos edes aikuisena sen saa tietää, mutta kaikki vahingot ja vauriot ovat jo kehittyneet silloin. Silloin on myöhäistä. Aivot ovat jo kehittyneet ja ne on ohjelmoitu "virheellisesti" toimiviksi. Kuten nyt olen saanut kuulla omien aivojeni toimivan, eri lailla kuin "tavalliset" aivot. Tästä esimerkkinä minulle sattui tapaturma, jonka kaiken järjen mukaan olisi pitänyt tuottaa aika lailla kipua, mutta en tunne mitään. Se on toisaalta kätevää, mutta toisaalta outoa.
Aikuisena vasta tajusin jotain, kun muut auttoivat minua tajuamaan. Varmaan ilman heitä olisin jo manan majoilla. Olin jo vahingoittunut, mutta tuostakin asiasta on vaikea puhua "tavallisten ihmisten" kanssa, koska juuri kukaan ei minua ymmärrä. Vasta psykiatri ja psykoterapeutti ovat ymmärtäneet ja kaikki onkin ollut aivan loogista jatkumoa ja kaikki ihmeelliset oireeni "asiaankuuluvia" seurauksia. On liian myöhäistä tajuta ja tietää vasta aikusena. Kuka auttaisi lasta?
Aina välillä olen ajatellut, kunpa voisin auttaa edes yhtä lasta (omieni lisäksi). Mutta en jaksa auttaa edes itseäni. Ehkä vielä joskus jaksan.
Ehkä on apua, jos saa tietää, että puoliso tai muu aikuinen tai läheinen on rajatilainen, kun itsekin jo on aikuinen. Sen voin ymmärtää. Mutta pahinta on, kun lapsi on omien vanhempiensa uhri, ei suojeltu, autettu ja lohdutettu, kun lapsi elää jatkuvassa pelossa ja ahdistuksessa vuosikaudet luullen tilaansa "normaaliksi". Toivoin usein, että kuolisin, mutta ei ihminen niin vain helposti kuole. Ehkä se ei silloin olekaan (loukkaava) diagnoosi, vaan ihmeellinen käytös saa selityksen.
hyvin vakavaa ja painavaa asiaa. Taidat ymmärtää ihan oman kokemuksesi kautta miksi olen niin vankasti sitä mieltä, että sairaasti käyttäytyvästä ihmisestä täytyy voida sanoa hänen tekevän niin. Hänen oudolle käyttäytymiselleen täytyy olla sanoja, nimityksiä - jotakin, millä asioista voidaan puhua lastenkin kanssa.
Uskon hyvin vahvasti siihen, että lapset selviytyvät vähemmillä vaurioilla, jos heille kerrotaan vanhemman oudosta käyttäytymisestä yhä uudelleen ja uudelleen aina heidän kulloisenkin kehitystasonsa mukaisesti. Silloin on tärkeää tietää mistä vanhempien käyttäytymisessä on kysymys. Jos äiti/isä on rajatilahäiriöinen, asia pitää voida nimetä myös lapsille. Mutta jos kukaan ei voi eikä saa sanoa ääneen, että vanhempi on vakavasti sairas ja häiriintynyt, asioista tosiaankin tulee lasten päässä normaaleja ja heidän aivonsa muokkautuvat ('vaurioituvat') aivan kuten kerroit. Vanhemman häiriintyneisyydestä ja sairaudesta tulee syvään juurrutettu osa lapsia - näiden persoonallisuutta.
Aikuisuudessa voidaan korjata jotakin, muttei läheskään kaikkea.
Lasten elämässä pitää olla tietoa vanhempansa häiriintyneisyydestä/sairaudesta ja pitää olla ihmisiä, jotka pystyvät lapsille kertomaan mistä on kysymys. Tarkalleen ottaen yksikin aikuinen on tarpeeksi auttamaan lapsia terveeseen aikuisuuteen sairaassa ympäristössä. Kunhan hän vaan huolehtii siitä, että lapset tietävät olevansa sairaan äidin/isän käyttäytymisen kohteina ja pysyttelee tiiviisti näiden tukena.
Sinä kuvasit oikein hyvin kuinka lapsen maailma vääristyy ja vakavasti sairaasta/häiriintyneestä tulee normaalia ja luonnollista. Siinä on pienen ihmisen mielenterveydelle vaaraa ihan riittämiin. Mutta lisäksi lapset joutuvat kohtaamaan sen, että he etsiskelevät vanhempiensa purkaukselliselle käyttäytymiselle syitä itsestään. He uskovat olevansa täsmälleen niin huonoja/pahoja kuin häiriintynyt vanhempi milloinkin sanoo heidän olevan. Lapset ovat täysin suojattomia, ellei aikuisilla ole riittävästi tietoa ja kykyjä suojata heitä häiriintyneen vanhemman purkauksilta.
Jos ihmisen käyttäytyminen on häiriintynyttä ja ympäristölle vahingollista, hänen käyttäytymiselleen pitää löytyä jokin nimi, jota voidaan käyttää ja pitää voida tuoda julki se, että hän on sairas ja poikkeava. Silti vaikka miten tuntuisi siltä, että häiriintynyt ihminen leimataan ja häntä loukataan. Se on ainoa keino suojata muiden ihmisten mielenterveyttä, etenkin lasten. Ei ole 'oikein' sellainen, että sairasta ihmistä suojellaan ja ymmärretään niin loputtomiin, ettei edes uskalleta sanoa hänen olevan sairas, vaan annetaan läheisten luulla kaiken olevan 'normaalia' ja 'tervettä'. Siinä sairastuvat kaikki kuvitellessaan häiriintyneisyyttä normaaliksi ilmiöksi ja yrittäessään epätoivoisesti olla ja elää niin, etteivät aiheuttaisi 'normaaleja' purkauksia.
Järkeni toimii huonosti. En oikein ymmärtänyt vastaustasi.
En tiedä, kuka kertoisi lapselle, että hänen vanhempansa ovat vaarallisia lapselleen. Ei siihen kertominen riitä, pitää olla tekoja. Pitää pelastaa lapsi noiden hirviöiden kynsistä. Lapsi voi luulla, että tuo oikeasti hyvä vieras aikuinen onkin paha. Ei lapsi niin vain ala luottaa kehen tahansa.
En tiedä, kuka voi ymmärtää sitä, että surkeassa olotilassa oleva lapsi saa lohdutuksen sijasta väkivaltaa. Ehkä toinen samaa kokenut voi, tai sitten nuo mainitut ammattiauttajat. Kuka tahansa ei voi ja sen kyllä havaitsen varsinkin, jos voin tarkastella tuota ihmistä muutenkin kuin vain hänen kirjoituksistaan. Olen jo vanha eukko, en enää lapsi ollenkaan.
En tosiaan tiedä noiden kahden diagnoosia ja mitäpä se auttaisi. Olinhan aina väärässä. Kaikki meni väärin, vaikka tein miten paljon tai hyvin tahansa. Kehuminen on aivoihini kirjattu pahanenteisesti. Se on vielä jotain paljon pahempaa kuin "rehellinen" haukkuminen. On niin vaikeaa luottaa ihmisiin, ehkä vähitellen "koirakoulussani" opin sitäkin.
Lapset tarvitsevat turvallisuutta. Mutta mistä sitä voisi saada, jos ei ole kotona ketään antajaa? Kuka osaa ja uskaltaa tulla ja pyyhkiä pois valheen seitin? Kuka näkee moitteettoman julkisivun lävitse? Se ei ole mikään helppo työ. Miten sen voisi nähdäkään, kun ulospäin pidetään valheellinen ehjä kulissi ja oman perheen keskellä riehutaan ilman mitään käyttäytymistapoja. Jokaisessa tilanteessa on "oikea" rooli.
Jonkun kanssa olen jutellut ja hämmästys on ollut suuri. Moni sanoisi minua valehtelijaksi, jos uskaltaisin puhua heille. Kokenut ihminen kyllä näkee jotain, mutta hänenkään aavistuksensa ei yllä todellisuuteen asti, kun roolit toimivat niin hyvin. Kaikkein pahinta on tulla vähätellyksi. Siinä katoaa loppukin puhumisen halu ja uskallus.
Rajatila on diagnoosi potilaille joille ei löydy diagnoosia, eli ö-mappidiagnoosi.
Kukahan tuonkin "trendin" on keksinyt?
-
1) Rajatila kuvaamassa persoonallisuuden organisaatiota neuroosin ja psykoosin välissä (psykodynaaminen ote).
2) Rajatila yhtenä tautiluokitusten persoonallisuushäiriönä (psykiatrinen ote).
ö-mappi-kvaliteetti kuuluu 1:een, jota voi olla vaikea määrittää.
Kannattaa käydä katsomassa "There will be blood" - hyvä leffa.
Etkö jo sanoisi olenko minä rajatila? Onko minulla sentään rajatilapiirteitä?
Niin, kuten tuossa jo vähän tulikin, niin jos rajatilaisilta evättäisiin oikeus lapsiin, niin samalla myös muilta häiriöitä aiheuttavilta häiriöiltä pitäisi kieltää lapset.
Rajatilaisilla on käsittääkseni ainakin hyvät mahdollisuudet rajatilaisiin ja pakkoneuroottisiin lapsiin ja myöskin kiinnostaa edelleen rajatilan ja aspergerin suhde.
Mielivaltainen superego tuntuu olevan ehkä rajatilaisen äidin mielivaltaisen käytöksen seurausta.
Mutta toisaalta onhan myös pakkoneuroottisilla usein etenkin pakkoneuroottisia lapsia. Lapset otetaan samaan vuorovaikutusverkkoon, kuin missä vanhemmat ovat.
"Mikä on tänään sallittua,
se on huomenna jyrkästi kiellettyä."
Kyllä rajatilaisen taloudessa vallitsee helposti sellainen ilmapiiri, missä lapset kokevat, että heidän tekemänsä asiat olivat pahoja. Näin lapsi herkästi yhdistää pahuuden omiin tekemisiinsä ja muodostuu ns. "synnyin trauma", kun jokin, minkä hän oli joskus tehnyt, oli väärin. Siten hän kokee kroonisesti, että aiemmin tehdyt asiat olivat pahoja, tai väärin, oli ne tehty sitten miten tahansa.
Jos jollekin ihmisryhmälle pitäisi kieltää lapsien pito, niin juuri joillekin työnarkomaaneille. Eli yhteiskunnan täytyisi huolehtia siitä, että lasta ei jätetä heitteille työn vuoksi. Nykyään kapitalistisen logiikan tuloksena paras lapsi on mahdollisimman nuorena hylätty psykopaatti. Useat nuoret äidit kokevat velvollisuudekseen noudattaa tätä nerokasta "uuden rodun luomisen spartalaista logiikkaa".
Sinäkin olet hereillä vielä! :)
Saat syyttää itseäsi jos et kosinut ritalinia karkauspäivänä.
Eihän me olla kaavoihin kangistuneita,
niin voit sen tehdä vieläkin.
Onnea yritykselle!
Tätä se hämäläinen perimä teettää... Onneksi voin korjata virheeni neljän vuoden kuluttua!
Vaikea juttu,
kuka sitten päättää kuka saa lapsia ja kuka ei.
Sosiaalitoimi kyllä ottaa huostaan,
mutta se puulaaki pelaa kieroa peliä.
Ensin puhuttaa heikkohermoisen naikkosen,
tule vain meille niin me autamme sinua.
Nainen juoksee heti kun 14-vuotias on 5 minuuttia myöhässä kotiintuloajasta.
Näitä kun tarpeeksi sattuu,
sosiaalitäti ojentaa paperin,
laittakaapa nimi tähän niin lapsi on sitten meidän vastuulla.
Näin saadaan taas koulukodit täyteen.
Kuttula olisi ollut hyvä paikka,
kun olisi ollut eri johtaja.
Natsijalostusta en kannata ikinä.
Loppuu se alkoholin käyttö! ;)
Niin että et suostu siipakseni ellen tee kirjallista lupausta vai kaadat Highland Birdit salaa viemäriin? Uhkaava aviomies!
Annoit inspiraation yhdellä avauksellasi: kahlitsen sinut sängyn päätyyn.
Sitten et pääse käsiksi alkoholiin, tai pillereihin.
Toki myös unirytmi muuttuu ja mukaan tulee natsikuri. :)
SM:ltä että saattaisin vaikka nauttia siitä ;)
Siinähän on valmis pari.
Spartalainen ja masokismiin taipuvainen,
rauta rautaa hioo.
"Kuulostaa niin SM:ltä että saattaisin vaikka nauttia siitä ;)"
Etkä olisi ainoa! Tuolloinhan nautinto ruokkii itse itseään.
Masokisti sano "no lyö, no lyö!"
Sadisti vastaa "Enpä lyö, enpä lyö!"
Juuri noinhan se menee.
Silloin niitä lapsia ei halua edes ajatella. Ja kenen kanssa niitä edes tekisi?
Ei rajatila useinkaan kykene ajattelemaan kuin sen hetken.
Lähiöbubissa istuu mukava mies,
ja kuten totesin, lapsen tekotapa on niin mukava.
Ei siinä masennusta ajatella kun on mukava mies,
jonka syliin voi hetkeksi nojata.
Sitten kyllä kun syntyy beibi ja alkaa kasvu.
Murrosiän jälkeen kun lapsi on vankilassa,
voi rajatila olla taas masentunut.
Eiku paikkana bub,
ja siellä itku,
mitä pahaa minä olen tehnyt kun minua näin rangaistaan. Kasvatin lapseni hyvin ja olen hyvä äiti.
Lapsi on vankilassa.
Tarkoitin pelkkää masennusta. Rajatilasta en mitään tiedä.
Ajattelin vain rajatilan mielialan vaihteluita.
Siinä muutaman tunnin aikana voi olla masentunut,
sitten raivostunut,
lopussa iloinen.
Tälläistä tämä näillä on aamusta iltaan.
"Siinä muutaman tunnin aikana voi olla masentunut,
sitten raivostunut, lopussa iloinen."
Onneksi lapset on jo tehty.... tai "onneksi ja onneksi": nuorena olin muuten vain sätky ja kypsymätön vanhemmaksi.
Mummona aion kategorisesti kieltäytyä lapsenhoidosta; valmistaudun lapsivapaaseen tulevaisuuteen muuttamalla nyt ulkomaille. ;-)
-
The-Puu kirjoitti:
1. "Rajatilat eivät tarvitse lapsia"
Ehkä eivät, mutta jokainen syntynyt lapsi tarvitsee vanhemman - mielellään kaksi.
2. "Tietyt mielisairaudet ainakin ennen olivat avioeste.
Maanis-debressiivisyys esimerkiksi,
ja myös muita."
Ensiksikin, se on DEPRESSIIVISYYS - ei debpressiivisyys. Ei anna kovin hyvää kuvaa kirjoittajan asiantuntemuksesta jos perusasiat ovat jääneet hämäriksi.
Toiseksi, säätely jossa joku auktoriteetti päättää kuka saa avioitua ja/tai hankkia lapsia on jo ajat sitten havaittu huonoksi ja epäeettiseksi malliksi. Miksi sitä pitäisi takaisin haluta?
3. "Rajatilan lapset kasvavat sairaassa ympäristössä. Mikä on tänään sallittua,
se on huomenna jyrkästi kiellettyä."
Eipä voi tuollaistakaan yleistää, ja sama voi päteä vaikkapa alkoholinkäyttäjien lapsiinkin - hekään eivät siis saisi lapsia saada.
4. "Rajatilat eivät tarvitse lapsia ollenkaan."
Minkälaisen lisääntymislain The-Puu haluaisi epäkohdan kitkemiseksi säätää? Jokainen raskaanaoleva nainen sekä tuleva isä testeihin, ja jos testin pummaa -> automaattinen abortti? Vai vanhan viinakortin tapaan "naimalupa" jonka saisi vain testit läpäistyään?
kärsivät ihmiset taitavat usein olla nimenomaan tunne-elämältään epävakaasti persoonallisuushäiriöisiä.
Entisinä aikoina mielisairaus oli pätevä syy myös avioliiton mitätöimiseen. Asialla taisi olla hyvät ja huonot puolensa. Ennen ajateltiin, ettei tietystikään tarvitse elää mieleltään sairaan ihmisen kanssa, vaan on itsestäänselvästi moraalinen oikeus jättää sairas ihminen jopa avioliiton mitätöimisen kautta. Nykyisin ajatellaan, ettei ole eettisesti oikein hylätä ihmistä tämän psyykkisen sairauden takia.
Sitten ihmetellään miksi joku elää psyykkisesti sairaan ihmisen kanssa sillä seurauksella, että altistaa lapsetkin sairastumiselle... Samalla paheksutaan ajatusta siitä, että tottakai ihmisellä on oikeus hylätä psyykkisesti sairas puolisonsa/kumppaninsa.
kirjoitusvirheistä!
-
Selvästikin kyseessä on ymmärrys- eikä lyöntivirhe - ja lisäksi kyseinen virhe (hermitin vakiomoka) on niin silmiäriipovan karmea, ettei siitä voi olla hiljaa.
"Ensiksikin, se on DEPRESSIIVISYYS - ei debpressiivisyys. Ei anna kovin hyvää kuvaa kirjoittajan asiantuntemuksesta jos perusasiat ovat jääneet hämäriksi."
Jokainen voi varmaan itse arvioida toisen asiantuntemusta. Ei ole hyväkään, että joku olisi täydellisen auktoriteetin asemassa, kenen sanaa ei kyseenalaisteta tämän "asiantuntevuuden" vuoksi. Tiedän narsistin, joka heittää hatusta "asiantuntevaa" juttua ja häntä pidetään siksi suorastaan yleisnerona. Kun joskus menin kiusallani täsmentämään hänen juttuaan ja kertomaan taustalla olevista teorioista, hän vaihtoi aihetta ja yritti seuraavan vuoden järjestelmällisesti tuhota elämääni.
Tässä on myös se puoli, että sairas piirre sekin, jos ei kyseenalaista itseään.
Mikäli "asiantuntevuus" on jotain, mikä liittyy muotoseikkoihin, se ei voi olla kovinkaan tärkeää, sillä asiantuntevuus ei voi olla mikään status, mikä liittyy ihmiseen.
The-Puuta ei varmaankaan ollut tarkoituskaan pitää asiantuntijana, vaan hän esitti mielipiteen omien tietojensa pohjalta.
"Minkälaisen lisääntymislain The-Puu haluaisi epäkohdan kitkemiseksi säätää?"
Sehän on jo nähty, että sosiaaliseen valtaan perustuva, perustuu aina psykopaattiseen valtaan. Kontrollointi voisi olla käytännössä pelkästään psykopaattirodunkehittämistä.
Samaan tapaanhan nykyäänkin armeijassa valitaan psykopaatit psykologisilla testeillä "johtajakoulutukseen".
Sosiaaliseen vallankäyttöön perustuva määrittäminen ei vain toimi.
"Toiseksi, säätely jossa joku auktoriteetti päättää kuka saa avioitua ja/tai hankkia lapsia on jo ajat sitten havaittu huonoksi ja epäeettiseksi malliksi. Miksi sitä pitäisi takaisin haluta?"
Toisinsanoen yhteiskunnalla on aina epäeettinen perusta, sillä sen olemassaolo perustuu aina samanlaisiin asioihin.
Tästä voisi tietysti miettiä, että miksi ei syntyvyyden säännöstelyä, kun kuitenkin paljon älyttömämpiäkin asioita pidetään yleisenä velvollisuutena.
mutta "bubi-ilottelu" lannisti minut siinä määrin etten jaksanut huomauttaa.
-
ritalin kirjoitti:
"Jokainen voi varmaan itse arvioida toisen asiantuntemusta."
Totta, mutta on silti erittäin epäkohteliasta lukijoita kohtaan olla kiinnittämättä riittävästi huomiota niin oikeinkirjoitukseen kuin kielioppivirheisiinkin.
"Sosiaaliseen vallankäyttöön perustuva määrittäminen ei vain toimi."
Mitä tuo lause tarkoittaa?
"Toisinsanoen yhteiskunnalla on aina epäeettinen perusta, sillä sen olemassaolo perustuu aina samanlaisiin asioihin."
??? Mitä tuo lause tarkoittaa?
"Tästä voisi tietysti miettiä, että miksi ei syntyvyyden säännöstelyä, kun kuitenkin paljon älyttömämpiäkin asioita pidetään yleisenä velvollisuutena."
Mikä mielestäsi on tuollainen "yleinen velvollisuus" -asia joka olisi älyttömämpi kuin lastensaamisen säätelyyn tähtäävä laki?
"Totta, mutta on silti erittäin epäkohteliasta lukijoita kohtaan olla kiinnittämättä riittävästi huomiota niin oikeinkirjoitukseen kuin kielioppivirheisiinkin."
Ehkä, mutta näillä palstoilla kirjoitusasu on sitä sun tätä ihan yleensäkin, eikä The-Puu tosiaan varmaan kovin virallinen koittanutkaan olla.
"Mitä tuo lause tarkoittaa?"
Sitä, että kieli ei ole apriori totuuden kanssa ja sosiaalisessa vallankäytössä on pohjalla oletus siitä, että se sitä olisi.
"??? Mitä tuo lause tarkoittaa?"
Sitä, että yhteiskunta on perkeleen kuva. Myös Raamatusta luettua.
"Mikä mielestäsi on tuollainen "yleinen velvollisuus" -asia joka olisi älyttömämpi kuin lastensaamisen säätelyyn tähtäävä laki?"
Hyvä esimerkki voisi olla juuri tuo asevelvollisuus, missä tosiaan, kuin sattumalta narsistiset ajautuvat johtajakoulutukseen. Sotahistorian harrastajana voin sanoa, että armeijalla ei ole varaa sisäisiin vastakkainasetteluihin, eikä johtojan elämiseen muiden kustannuksella.
On myös merkittävää, että koulutus kärsii siitä, kuinka sosiaalinen vakuuttaminen on raskaassa ristiriidassa totuuden kanssa.
Tämä on helppo huomata siitä, että eri asiat saavat olla totta eri aikoina.
Natsi-Saksassa juutalaisten vihaaminen oli velvollisuus.
Jälleen ohjaten asiaa Nietzschen suuntaan, on helppo huomata äijän kirjoituksista, että velvollisuus, mikä tulee sosiaalisen vallan kautta, on aina lähtöisin häiriintyneestä mielestä ja pohjaa vääristyneeseen vuorovaikutukseen, luoden itselleen kuvakseen yhteiskunnan, mikä tekee totta siitä, mitä ei ole olemassakaan.
-
ritalin kirjoitti:
"... Ehkä, mutta näillä palstoilla kirjoitusasu on sitä sun tätä ihan yleensäkin..."
Eihän se, että muutoinkin ollaan epäkohteliaita oikeuta sylkemään kenenkään silmille.
"... eikä The-Puu tosiaan varmaan kovin virallinen koittanutkaan olla."
Luultavasti ei yrittänytkään, mutta eipä ole sekään mikään hyväksyttävä syy olla lukijoille epäkohtelias.
K: "Mitä tuo lause tarkoittaa?"
ritalin: "Sitä, että kieli ei ole apriori totuuden kanssa ja sosiaalisessa vallankäytössä on pohjalla oletus siitä, että se sitä olisi."
En ymmärtänyt vieläkään. Voitko antaa esimerkin?
K: "??? Mitä tuo lause tarkoittaa?"
R: "Sitä, että yhteiskunta on perkeleen kuva. Myös Raamatusta luettua."
En ymmärtänyt vieläkään. Voitko antaa esimerkin?
K: "Mikä mielestäsi on tuollainen "yleinen velvollisuus" -asia joka olisi älyttömämpi kuin lastensaamisen säätelyyn tähtäävä laki?"
R: "Hyvä esimerkki voisi olla juuri tuo asevelvollisuus, missä tosiaan, kuin sattumalta narsistiset ajautuvat johtajakoulutukseen."
Tarkoitatko, että asevelvollisuuslaki on älyttömämpi kuin lastensaamista säätelevä laki? Jos niin mielestäsi on, mitkä ovat perustelusi?
"Sotahistorian harrastajana voin sanoa, että armeijalla ei ole varaa sisäisiin vastakkainasetteluihin, eikä johtojan elämiseen muiden kustannuksella."
Eihän millään organisaatiolla moiseen olisi "varaa", mutta siitä huolimatta sitä esiintyy jokaisessa järjestelmässä.
"On myös merkittävää, että koulutus kärsii siitä, kuinka sosiaalinen vakuuttaminen on raskaassa ristiriidassa totuuden kanssa."
??? Voitko selventää ajatustasi esimerkillä?
"Tämä on helppo huomata siitä, että eri asiat saavat olla totta eri aikoina.
Natsi-Saksassa juutalaisten vihaaminen oli velvollisuus."
Saattoi olla "velvollisuus", muttei se silti vihaamisen "perusteista" totta tehnyt.
"Jälleen ohjaten asiaa Nietzschen suuntaan, on helppo huomata äijän kirjoituksista, että velvollisuus, mikä tulee sosiaalisen vallan kautta, on aina lähtöisin häiriintyneestä mielestä ja pohjaa vääristyneeseen vuorovaikutukseen, luoden itselleen kuvakseen yhteiskunnan, mikä tekee totta siitä, mitä ei ole olemassakaan."
Hmmm, anarkiaako ehdotat korvaavaksi järjestelmäksi?
Mikä mielestäsi on sellaista mitä ei ole olemassakaan, mutta josta on tehty totta?
En nyt ehdi vastaamaan ihan kaikkiin, mutta jotain alkuun nyt kuitenkin:
"Eihän se, että muutoinkin ollaan epäkohteliaita oikeuta sylkemään kenenkään silmille."
Ei niin, mutta mielestäni The-Puun kirjoitusvirhe ei ollut pahantekoa, tai pahantekoon verrattavaa, eikä siten myöskään liity oikeuksiin, tai moraaliin.
Niiden suhteen arvioiminen olisi samaa luokkaa, kuin vastaaminen kuuluisaan kysymykseen: "onko hyvä enemmän, vai vähemmän identtinen, kuin kaunis?".
"ritalin: "Sitä, että kieli ei ole apriori totuuden kanssa ja sosiaalisessa vallankäytössä on pohjalla oletus siitä, että se sitä olisi."
En ymmärtänyt vieläkään. Voitko antaa esimerkin?"
Tässä:
"Natsi-Saksassa juutalaisten vihaaminen oli velvollisuus."
Saattoi olla "velvollisuus", muttei se silti vihaamisen "perusteista" totta tehnyt."
Aivan, juuri näin, sillä silloin, kun jokin saa, tai ei saa olla totta, ollaan menty väittämään kieltä aprioriseksi ja menty epätotuuden puolelle. Tähän olisi helppo vetää argumentti, että "tuohan on diktatuurin ongelma", mutta argumentti olisi sekin muka apriorinen ja samalla heijastaisi tietynlaista arvomaailmaa, missä tietyt ongelmat saavat olla vain diktatuurissa.
Ongelma on sosiaalisissa arvoissa ja siinä, kuinka ne liittyvät vallankäyttöön.
"Tarkoitatko, että asevelvollisuuslaki on älyttömämpi kuin lastensaamista säätelevä laki? Jos niin mielestäsi on, mitkä ovat perustelusi?"
Narsistijohtoinen armeija pystyy kenttäolosuhteissa ihmeellisiin tekohin, itä-Saksan joukkoraiskaus ja Irakin vankilahomoilut esimerkkeinä.
Ja perustuuhan sota aina tekaistuihin vastakkainasetteluihin ja projektioon.
"Hmmm, anarkiaako ehdotat korvaavaksi järjestelmäksi?"
Anarkisella "yhteiskunnalla" tarkoitetaan usein järjestäytymätöntä vallankäyttöä, enkä kannata minkäänlaista vallankäyttöä.
Ehdotan korvaavaksi järjestelmäksi luonnollista tervettä vuorovaikutusta ja yhteistyötä. Vallankäyttöön perustuva yhteiskunta on luonnon vastainen.
Maailman olemus ei salli vallankäyttöä; sillä maailma on yhtä ja kaikki liittyy kaikkeen. Vallankäytössä on aina olemassa todellisen maailman korvaava kielen apriorisuuteen perustava maailman kuva, minkä vuoksi, kuten persoona, kielen apriorisuuteen perustuva maailmankuva kokee todellisuuden itselleen uhaksi ja toimii siten luontoa ja samalla ihmisiä vastaan.
Mielestäni valtiot ja yhteiskunnat ovat loisia jo itsessään, jotka narsistin tavoin riippuvaistavat ihmisiä itseensä aivan, kuin ihmiset tarvitsisivat niitä, vaikka vain ne tarvitsevat ihmistä. Ne tarvitsevat ihmisiä luulemaan niitä tosiksi.
-
ritalin kirjoitti:
K: "Eihän se, että muutoinkin ollaan epäkohteliaita oikeuta sylkemään kenenkään silmille."
R: "Ei niin, mutta mielestäni The-Puun kirjoitusvirhe ei ollut pahantekoa, tai pahantekoon verrattavaa, eikä siten myöskään liity oikeuksiin, tai moraaliin."
Välinpitämättömyydestä johtuvia virheitä sisältävän viestin lähettäminen muiden luettavaksi on aina epäkohteliasta, oli tarkoitus tai ajatus mikä tahansa.
"ritalin: "Sitä, että kieli ei ole apriori totuuden kanssa ja sosiaalisessa vallankäytössä on pohjalla oletus siitä, että se sitä olisi."
K: "En ymmärtänyt vieläkään. Voitko antaa esimerkin?"
R: Tässä:
"Natsi-Saksassa juutalaisten vihaaminen oli velvollisuus."
K: "Saattoi olla "velvollisuus", muttei se silti vihaamisen "perusteista" totta tehnyt."
R: "Aivan, juuri näin, sillä silloin, kun jokin saa, tai ei saa olla totta, ollaan menty väittämään kieltä aprioriseksi ja menty epätotuuden puolelle. Tähän olisi helppo vetää argumentti, että "tuohan on diktatuurin ongelma", mutta argumentti olisi sekin muka apriorinen ja samalla heijastaisi tietynlaista arvomaailmaa, missä tietyt ongelmat saavat olla vain diktatuurissa.
Ongelma on sosiaalisissa arvoissa ja siinä, kuinka ne liittyvät vallankäyttöön."
Selityksesi kiitää edelleen hilserajani yläpuolella.
K: "Tarkoitatko, että asevelvollisuuslaki on älyttömämpi kuin lastensaamista säätelevä laki? Jos niin mielestäsi on, mitkä ovat perustelusi?"
R: "Narsistijohtoinen armeija pystyy kenttäolosuhteissa ihmeellisiin tekohin, itä-Saksan joukkoraiskaus ja Irakin vankilahomoilut esimerkkeinä.
Ja perustuuhan sota aina tekaistuihin vastakkainasetteluihin ja projektioon."
Ei sota aina perustu tekaistuihin vastakkainasetteluihin tai projektioihin - vai mitä tekaistua sinä näet vaikkapa USA:n kiinnostuksesta puolustaa Kuwaitia (öljykauppiastaan)?
K: "Hmmm, anarkiaako ehdotat korvaavaksi järjestelmäksi?"
R: "Anarkisella "yhteiskunnalla" tarkoitetaan usein järjestäytymätöntä vallankäyttöä, enkä kannata minkäänlaista vallankäyttöä.
Ehdotan korvaavaksi järjestelmäksi luonnollista tervettä vuorovaikutusta ja yhteistyötä. Vallankäyttöön perustuva yhteiskunta on luonnon vastainen."
Utopia on kaunis, mutta käytännössä toimimattomaksi havaittu malli.
R: "Maailman olemus ei salli vallankäyttöä; sillä maailma on yhtä ja kaikki liittyy kaikkeen."
En tiedä mitä tarkoitat "maailman olemuksella", mutta mielestäni on aikojen saatossa nähty, ettei valta koskaan ajelehdi missään vapaasti vaan aina sen joku itselleen kahmii ja käyttöönsä ottaa.
R: "Vallankäytössä on aina olemassa todellisen maailman korvaava kielen apriorisuuteen perustava maailman kuva, minkä vuoksi, kuten persoona, kielen apriorisuuteen perustuva maailmankuva kokee todellisuuden itselleen uhaksi ja toimii siten luontoa ja samalla ihmisiä vastaan."
"...kuten persoona..." ????
R: "Mielestäni valtiot ja yhteiskunnat ovat loisia jo itsessään, jotka narsistin tavoin riippuvaistavat ihmisiä itseensä aivan, kuin ihmiset tarvitsisivat niitä, vaikka vain ne tarvitsevat ihmistä. Ne tarvitsevat ihmisiä luulemaan niitä tosiksi."
Utopia on kaunis, mutta käytännössä toimimattomaksi havaittu malli.
Ovatko nuo välinpitämättömyyttä?
Ja vielä psykologia palstalla tällaista.. Miten joku psykologi voi lähteä määrittelemään kehollisia tarpeita, kun tehtävänä on tutkia mieltä, käyttäytymistä ja näiden syy-yhteyksiä...
Tän mikä se nyt oli,
kellastuneen suurin virhe on,
että hänelle esitystapa on tärkein ei sisältö.
Minulla on varmasti kirjoituksessa puutteita,
mutta kellastuneella asiatiedossa sitäkin enemmän. Minulla taas on asiatietoa,
käytännönkin tasolla.
Kellastunut on tyypillinen Psykopatologian hännystelijä.
-
The-Puu kirjoitti:
"Tän mikä se nyt oli,
kellastuneen suurin virhe on,
että hänelle esitystapa on tärkein ei sisältö."
Ei pidä paikkaansa. Ei vain ole lainkaan luottamusta herättävää se, ettei kirjoittaja hallitse edes perusasioita.
"Minulla on varmasti kirjoituksessa puutteita,
mutta kellastuneella asiatiedossa sitäkin enemmän."
Kuten?
"Minulla taas on asiatietoa,
käytännönkin tasolla."
Mahdollisesti, mutten voi uskoa sinun tietävän mistään mitään niin kauan kuin kirjoitat "debressiivinen".
"Kellastunut on tyypillinen Psykopatologian hännystelijä."
Jaa. Et näköjään kestä minkäänlaisia sinuun kohdistuvia oikaisupyyntöjä vaan otat joka kerta pahasti nokkiisi "paljastumisistasi".
Kerroit oman mielipiteesi ja siihen sinulla oikeus.
-
The-Puu kirjoitti:
"Kerroit oman mielipiteesi ja siihen sinulla oikeus."
Ei, vaan sinä kerroit oman mielipiteesi jossa väitit muka tietäväsi mikä minulle on tärkeintä.
Outoa "ystävyyttä" jos ollaan kaikesta aina samaa mieltä...
Vaikeilta rajatiloilta on otettava lapset pois ennen kuin he itse sairastuvat.
-
The-Puu kirjoitti:
"Vaikeilta rajatiloilta on otettava lapset pois ennen kuin he itse sairastuvat."
Sijaisperheistä on kova pula, mihin sinä lapset sijoittaisit?
Vai tappaisitko sinä heidät (inhimillisten kärsimysten välttämiseksi)?
*^*^*
Oottako hulluja kaikki tyynni? Ottakaa asioista selvää ja hankkikaa kypsempi ja päivitetympi ihmiskäsitys. Tähän ei riitä pelkästään piirretypologiat, vaikka tässä fakki-idioottien palstalla niin vois luulla.