Olen tosi tyytyväinen itseeni tältä päivältä. Minulla on nimittäin kauhea huomion tarve ollut muttei kanavaa siihen ja hirvittävä esiintymisjännitys on lamannut ja aiheuttanut jumiutumista ja jotain narsistisia klönttejä. SSRI-lääkkeet muuttivat fysiikkaa niin ettei paniikkireaktiota enää syntynyt mutta psyyke oli jo muotoutunut silloin etteivät ne vaikuttaneet asiaan.
Tänään tosiaan harrastusryhmäämme tuli pressiporukkaa. Tulin myöhässä (tai itseasiassa 3 min etuajassa mutta muut olivat enemmän ajoissa) ja oli tehty jako keitä saa kuvata ja keitä ei (n. 9 kyllä & 2 ei). Jäin istumaan ns. ei-kuvattavien puolelle ja kysyttiin saako nimeä laittaa. Sanoin että toki. Kysyivät saako kuvata... sanoin ettei minulla ole preferenssejä puoleen eikä toiseen joten pyysivät siirtymään toiseen pöytään.
Pystyin olemaan tosi keskustelullinen ja älykäs rakentavalla tavalla. En yhtään jumiutunut jännittämiseen vaikka olin ottanut vain 1,5 alkoholiannosta ennen. Vedin jopa keskustelua välillä. No, tuo voi olla omaa kuvitelmaa mutta annoin kuitenkin tukea ohjaajalle kun se pressiporukka suhtautui mielestäni meihin ylioikoisesti ja teki tyhmiä kysymyksiä.
Ikäämme kysyttiin ja vanhin sanoi olevansa 79v. Sitten kysyttiin nuorimman ikää joka olin minä ja kieltäydyin sanomasta ikääni (ko vanhus sanoikin että se on nuoremmille vaikeampi kysymys). Loukkasi vähän kun toimittaja sanoi "XY - yli vai alle?" Ja se oli ainoastaan 3v alle. Olen mielestäni todellakin yli 3v ikäistäni nuoremman näköinen! Kusipää! Törkeää käytöstä! Sanoin että suunnilleen niin.
Mutta tosiaan olen jännittänyt esiintymistä mutta kiva kun se sujui nyt. Huomasin nauttivani tilanteesta. Oli kivaa. En jumiutunut tai mitään.
Tänään tosiaan harrastusryhmäämme tuli pressiporukkaa. Tulin myöhässä (tai itseasiassa 3 min etuajassa mutta muut olivat enemmän ajoissa) ja oli tehty jako keitä saa kuvata ja keitä ei (n. 9 kyllä & 2 ei). Jäin istumaan ns. ei-kuvattavien puolelle ja kysyttiin saako nimeä laittaa. Sanoin että toki. Kysyivät saako kuvata... sanoin ettei minulla ole preferenssejä puoleen eikä toiseen joten pyysivät siirtymään toiseen pöytään.
Pystyin olemaan tosi keskustelullinen ja älykäs rakentavalla tavalla. En yhtään jumiutunut jännittämiseen vaikka olin ottanut vain 1,5 alkoholiannosta ennen. Vedin jopa keskustelua välillä. No, tuo voi olla omaa kuvitelmaa mutta annoin kuitenkin tukea ohjaajalle kun se pressiporukka suhtautui mielestäni meihin ylioikoisesti ja teki tyhmiä kysymyksiä.
Ikäämme kysyttiin ja vanhin sanoi olevansa 79v. Sitten kysyttiin nuorimman ikää joka olin minä ja kieltäydyin sanomasta ikääni (ko vanhus sanoikin että se on nuoremmille vaikeampi kysymys). Loukkasi vähän kun toimittaja sanoi "XY - yli vai alle?" Ja se oli ainoastaan 3v alle. Olen mielestäni todellakin yli 3v ikäistäni nuoremman näköinen! Kusipää! Törkeää käytöstä! Sanoin että suunnilleen niin.
Mutta tosiaan olen jännittänyt esiintymistä mutta kiva kun se sujui nyt. Huomasin nauttivani tilanteesta. Oli kivaa. En jumiutunut tai mitään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tosi naisellista :)
"Loukkasi vähän kun toimittaja sanoi "XY - yli vai alle?" "
Ok, ehkä hän toimittajana osasi arvioida ihmisten ikiä paremmin kuin keskivertoihmiset. Mutta kuitenkin näytän siis ainakin 5v ikäistäni nuoremmalta joten tuo oli tosi loukkaavaa!
Noinko sitä vaan mennään tuntemattomiin harrastusporukoihin ja arvioidaan todella nuoren näköiset ihmiset ainoastaan 3v ikäistään nuoremmiksi?!
Minullahan on syyni. Joten alan pitämään monologia. Kaikki juopot pitävät monologeista.
Jännitin hirveästi esiintymistä teininä. En osaa kuvata mitä se pelko edes oli. Näin aikuisena olisin luultavasti mielummin tappanut itseni (tai alkoholisoitunut) kuin altistunut sille pelolle.
Yläasteella se meni mutta lukiossa äidinkielen ope pyysi meitä menemään luokan eteen ja esittämään jonkun mielipiteen ja kaksi perustetta. Menin eteen ja tulin katsoneeksi yhden tytön kasvoihin jonka tiesin ettei pitänyt minusta ja näin vierastuksen mielipidettäni kohtaan (olin vastaan kuolemanrangaistusta). Yhtäkkiä en muistanut toista perustettani. Menin paikalleni ja itkien tai nauraen sanoin "En mä vaan pysty tähän". Opettaja sanoi "Tristan kulta -ethän sinä tälläistä voi jännittää! Ei tässä ole mitään jännittämistä!"
Viikkoa myöhemmin uusin vuoroni ja kun oli vaan kolme asiaa muistettavana - mielipide, peruste 1 ja peruste 2 niin jotenkin tajuissani sen suoritin. Lisäksi luokan huonot pojat, takarivin pojat jotka vaan päätyivät lukioon pärjäämättä siellä oikein taputtivat minulle. Se ei ollut ironinen reaktio eikä liioiteltu vaan aito. Se oli kaunis ele. En tiedä lähtikö se jostakusta vai oliko sattumaa. Se oli kuitenkin tosi kilttiä.