USA:n tiedeakatemian johtaja Charles Benbrook teki 7-vuotisen tutkimuksen mm. herbisidiresistenssin ja monokulttuurin vaikutuksista (http://www.mindfully.org).
Viljelmillä saatiin keskim. kolme vuotta teknisesti ja taloudellisesti tyydyttävä rikkakasvien torjuntateho. Sen jälkeen glyfosaattimäärää piti vuosittain lisätä saman tehon saamiseksi. Viljelmille alkoi levitä uusia kestäviä rikkakasveja, joita varten viljelijät joutuivat hankkimaan muutamia myrkyllisiksi luokiteltuja ja glufosaattia huomattavasti kalliimpia torjunta-aineita.
Glyfosaatille resistenttien kasvien kehitys on kasvanut todelliseksi vitsaukseksi. Verkkosivuilla törmää tutkijalausuntoihin, joissa rikkaruohotilanne on mahdoton, "niille ei mahdeta mitään".
GMO-kasvien puolustajat vetoavat glyfosaatin siunaukseen sillä, että se korvaa akuutisti myrkyllisempiä aineita. Olisi kiva nähdä tutkimus, jossa verrataan glyfosaatin lisääntymistä ja sen aiheuttamien uusien rikkaruohojen torjuntaan tarvittavien myrkkyjen haittoja. Alan firmat puhuvat GMO-tuotteistaan parempisatoisina ja paremman myyntikatteen antavina.
Käytännössä esim. soijan tuotos on antanut huonomman sadon ja katteen kuin tavanomainen soija. Syy on glyfosaattia sietävän soijan käyttöön siinä, että viljeltäessä on alussa helppo korvata maanhoidolliset ja muut toimenpiteet useammin torjunta-aineruiskutuksin. GMO-kasvien leviäminen rapauttaa maanviljelijöiden ammattitaitoa.
Harmillista suomalaisten kannalta on se, että Suomessa MMM:n erikoistutkijana toimiva rinnakkaiselotyöryhmän lakiesityksen kirjoittanut pääsihteeri torjuu julkisissa tilaisuuksissa lähes kaikki GMO-tuotteista raportoidut haitat huu-haaksi ja luomuviljelynkin hän on väittänyt perustuvan lähinnä taikauskoon. Viralliset alan totuudet näyttävät liian usein löytyvän suurimpien GMO-tuotteiden valmistajien informaatio ja lobbaajajärjestö ISAAA:n julkaisuista.
(Lähde: Visa Vilkuna, Luomulehti 2/2008)
Glyfosaatin tapaan muutkin kasvinsuojeluaineet menettävät "tuotantopanoksensa" GMO-maataloudessa ja ovat taloudellisesti kannattamattomia.
Viljelmillä saatiin keskim. kolme vuotta teknisesti ja taloudellisesti tyydyttävä rikkakasvien torjuntateho. Sen jälkeen glyfosaattimäärää piti vuosittain lisätä saman tehon saamiseksi. Viljelmille alkoi levitä uusia kestäviä rikkakasveja, joita varten viljelijät joutuivat hankkimaan muutamia myrkyllisiksi luokiteltuja ja glufosaattia huomattavasti kalliimpia torjunta-aineita.
Glyfosaatille resistenttien kasvien kehitys on kasvanut todelliseksi vitsaukseksi. Verkkosivuilla törmää tutkijalausuntoihin, joissa rikkaruohotilanne on mahdoton, "niille ei mahdeta mitään".
GMO-kasvien puolustajat vetoavat glyfosaatin siunaukseen sillä, että se korvaa akuutisti myrkyllisempiä aineita. Olisi kiva nähdä tutkimus, jossa verrataan glyfosaatin lisääntymistä ja sen aiheuttamien uusien rikkaruohojen torjuntaan tarvittavien myrkkyjen haittoja. Alan firmat puhuvat GMO-tuotteistaan parempisatoisina ja paremman myyntikatteen antavina.
Käytännössä esim. soijan tuotos on antanut huonomman sadon ja katteen kuin tavanomainen soija. Syy on glyfosaattia sietävän soijan käyttöön siinä, että viljeltäessä on alussa helppo korvata maanhoidolliset ja muut toimenpiteet useammin torjunta-aineruiskutuksin. GMO-kasvien leviäminen rapauttaa maanviljelijöiden ammattitaitoa.
Harmillista suomalaisten kannalta on se, että Suomessa MMM:n erikoistutkijana toimiva rinnakkaiselotyöryhmän lakiesityksen kirjoittanut pääsihteeri torjuu julkisissa tilaisuuksissa lähes kaikki GMO-tuotteista raportoidut haitat huu-haaksi ja luomuviljelynkin hän on väittänyt perustuvan lähinnä taikauskoon. Viralliset alan totuudet näyttävät liian usein löytyvän suurimpien GMO-tuotteiden valmistajien informaatio ja lobbaajajärjestö ISAAA:n julkaisuista.
(Lähde: Visa Vilkuna, Luomulehti 2/2008)
Glyfosaatin tapaan muutkin kasvinsuojeluaineet menettävät "tuotantopanoksensa" GMO-maataloudessa ja ovat taloudellisesti kannattamattomia.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Johan sitä glyfosaattia on kohta 40 vuotta käytetty. Missä nyt viipyvät ne kestävät rikkakasvit.
Glyfosaattia kestävillä viljelykasveilla ei ole sinänsä mitään merkitystä sille, kehittääkö joku rikkakasvi kestävyyden, mutta mikäli näin sattuisi käymään, niin sitten vain käytetään sitä samaa torjunta-ainetta kuin niille tavanomaisille lajikkeille.
Meillä ei muuten taida olla löydetty ainuttakaan resistenssin kehittänyttä rikkakasvia.
Jotenkin sitä toivoisi, että jotain kantaa fanaattisesti ajavilla olisi paremmat perustiedot, niin itsekin joutuisi vähän perustelemaan näkemyksiään. Nykyinen tiedon taso gmo:n vastustajilla on aivan liian matala ja minulla on hiukan sama tunne kuin selittäessäni eräille miten rautainen laiva kuitenkin pysyy pinnalla vaikka rauta ei kellu.
Keskustelun avaajalla on ihan hyvät tiedot asiasta.
Glyfosaattia kestävät rikkakasvikannat kehittyvät silloin muutamassa vuodessa tosi pahoiksi, kun siirrytään käyttämään ainoana torjuntakeinona glyfosaattia, kuten näitä gm-lajikkeita viljeltäessä on yleinen käytäntö.
Meillä ei ole ainuttakaan resistenssiä kehittänyttä rikkakasvia. Ruotsissa on tavattu yhden kerran yhdessä paikassa.
Ongelma on pelkästään teoreettinen, sillä sielläkin missä noita kestäviä kantoja satunnaisesti esiintyy, päästään niistä helposti eroon viljelykierrolla.
Keksikää nyt edes parempia syitä vastustuksellenne.
Paremmat kasvit/eläimet ovat muunneltuja. Uusien lajikkeiden kehitys on kilpajuoksua loiskasvien kanssa eikä siinä ole mitään ihmeellistä.
Muut kasvit/pellet ovat huonompia.
Keskustelun avaaja kirjoittaa täyttä asiaa.
Rikkojen resistenssin kehittymistä on turha vähätellä täällä Suomessa.
Tilanne muuttuisi täälläkin saman tyyppiseksi kuin Atlantin takana, jos siirryttäisiin yhtä yksi puoliseen viljelyyn, kuin gm-lajikkeilla on siirrytty.
Resistenssin nopea kehittyminen vie pohjan pois glyfosaattia kestävien gm-lajikkeiden viljelyltä vähänkään pitemmällä tähtäimellä.