Biologiassa nykykriteeri sukupuolien erottamiseksi toisistaan on sukusolun koko. Suuremman sukusolun, kuten munasolun edustaja on naaras, kun taas pienemmän, kuten siittiösolun edustaja uros.
Miksi sitten juuri kaksi sukupuolta?
Jos sukusoluja olisi, tai joskus on ollut, jatkumo eri kokoja, niin lisääntymisstrategioissa tulee eroja. Pieniä sukusoluja on mahdollista tuottaa paljon, koska pienen sukusolun valmistamiseen kuluu vähän resursseja.
Suuren sukusolun valmistamiseen taa kuluu paljon resursseja, mutta suuri koko tekee elävän jälkeläisen syntymisen todennäköisemmäksi.
Yksittäisen sukusolun kannattaa aina yhtyä mahdollisimman suureen sukusoluun, koska suurella sukusolulla on eniten resursseja, ja todennäköisin uusi elävä jälkeläinen.
Keskikokoisen sukusolun asema tässä yhteydessä on huono, sillä sen valmistamiseen kuluu paljon resursseja, mutta sen yhtyessä suureen sukusoluun sen keskikoosta ei ole resursseihin nähden vastaavaa hyötyä. Pienet sukusolut, joita on enemmän, onnistuvat hedelmöittämään enemmän suuria sukusoluja, kuin keskikokoiset. Jos taas keskikokoinen sukusolu yhtyy pieneen sukusoluun, sen kyky tuottaa elävä jälkeläinen on heikko, verrattuna suureen sukusoluun.
Keskikokoisuus on sukusolulle siis huono strategia. Jos solut ovat erikokoisia, kannattavimmat strategiat ovat erikoistua pieniksi tai suuriksi sukusoluiksi.
Tämän takia sukupuolia on kaksi, eikä mitään jatkumoa sukupuolten välillä ole, kuten naistutkimuksessa nykyisin yritetään esittää.
Miksi sitten juuri kaksi sukupuolta?
Jos sukusoluja olisi, tai joskus on ollut, jatkumo eri kokoja, niin lisääntymisstrategioissa tulee eroja. Pieniä sukusoluja on mahdollista tuottaa paljon, koska pienen sukusolun valmistamiseen kuluu vähän resursseja.
Suuren sukusolun valmistamiseen taa kuluu paljon resursseja, mutta suuri koko tekee elävän jälkeläisen syntymisen todennäköisemmäksi.
Yksittäisen sukusolun kannattaa aina yhtyä mahdollisimman suureen sukusoluun, koska suurella sukusolulla on eniten resursseja, ja todennäköisin uusi elävä jälkeläinen.
Keskikokoisen sukusolun asema tässä yhteydessä on huono, sillä sen valmistamiseen kuluu paljon resursseja, mutta sen yhtyessä suureen sukusoluun sen keskikoosta ei ole resursseihin nähden vastaavaa hyötyä. Pienet sukusolut, joita on enemmän, onnistuvat hedelmöittämään enemmän suuria sukusoluja, kuin keskikokoiset. Jos taas keskikokoinen sukusolu yhtyy pieneen sukusoluun, sen kyky tuottaa elävä jälkeläinen on heikko, verrattuna suureen sukusoluun.
Keskikokoisuus on sukusolulle siis huono strategia. Jos solut ovat erikokoisia, kannattavimmat strategiat ovat erikoistua pieniksi tai suuriksi sukusoluiksi.
Tämän takia sukupuolia on kaksi, eikä mitään jatkumoa sukupuolten välillä ole, kuten naistutkimuksessa nykyisin yritetään esittää.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos olisi kolme selkeää sukupuolta, pitäisikö kaikkien kolmen olla keskenään sukupuoliyhteydessä, samaan aikaan...? Jossain maailmankaikkeudessa voi olla.
"Tämän takia sukupuolia on kaksi, eikä mitään jatkumoa sukupuolten välillä ole, kuten naistutkimuksessa nykyisin yritetään esittää."
En ole koskaan kuullut, että joku naistutkija väittäisi ihmisillä olevan jatkumo sukusoluja. Kyse on sukupuolen täysin erityyppisistä ominaisuuksista. Luonto on osoittanut, että sukusolujen koko ei esimerkiksi määritä kumpi sukupuoli on kelvollisempi hoitamaan jälkeläisiä (vai kumpikin). Vaikka eliöt voi jakaa karkeasti koiraisiin ja naaraisiin sukusolujen mukaan, voi sukupuolia silti olla useampia. Eräällä liskolla on esimerkiksi kolme koirassukupuolta, joista yksi on iso haaremia pitävä machokoiras, toinen yhteistyötä muiden koiraiden kanssa tekevä pienempi koiras ja kolmas on hämäävästi naaraan kaltainen "transvestiittikoiras".
Vai kolme koiraan lisääntymisstrategiaa?
Käsitteen sukupuoli käyttäminen tässä yhteydessä on kulttuurinen valinta.
Kyseisen liskolajin koiraita on kolmea täysin erilaista tyyppiä, joiden erot ovat sekä genotyyppisiä että fenotyyppisiä, ja kukin koiras tuottaa vain omansa kaltaisia koiraita. Voihan niitä kutsua lisääntymisstrategioiksi, mutta toisaalta voisi myös perustella että sukupuolta vaihtava kala ei vaihda sukupuolta vaan lisääntymisstrategiaa. Mitäpä muuta sukupuoli lopulta enää on kuin lisääntymisstrategia?
Käsittääkseni myös siittiösolut ovat jollain tavalla erikoistuneita, mm. tappajasiittiöiksi, joiden tehtävänä on tappaa kilpailevan uroksen vieraat siittiöt. Ja äskettäin oli löydetty joku munasolun kuoren avaajasiittiö, joka vain avaa munasolun toiselle siittiölle?
Sukupuoli voi olla puhtaasti fenotyyppi, sillä joillakin eläimillä on sekä naaraan, että koiraan geenit. Esimerkiksi joillain kilpikonnilla sukupuoli määräytyy vasta sen lämpötilan mukaan, jossa munat kehittyessään hautuvat. Sukupuoli luokitellaan sen mukaan, minkä kokoisia sukusoluja yksilö tuottaa lisääntyäkseen. Toisin jotkut kalat vaihtavat sitäkin kesken elämänsä.