Joskus tuntuu siltä että älykkyys on kuin älykkään ihmisen sielunmaisemaan juntattu markkipaalu, johon on lukemattomin liekaköysin sidottu erilaisia asioita, joiden jotenkin ajatellaan liittyvän älykkyyteen.
Jostain näkökulmasta katsoen osan näistä asioista voi sanoa toistavan yleistä älykkyyden määritelmää. Älykäs ihminen omaa päättelykykyä, no tietysti. Älykäs ihminen on keskittymiskykyinen ja pitkäjännitteinen, no tietysti. Älykäs pärjää työelämässä, no sitäkin. Älykkäät menestyvät elämässä paremmin, totta kai. Jne.
Koska älykkyystestit pyrkivät jäljittämään ja mittaamaan juuri tiettyjä ajattelun ominaisuuksia, noihin yhteyksiin ei liity mitään sinänsä merkillistä. Niin testien laadinnan kuin yleensä elämässä pärjäämisen takana vaikuttavat samansukuiset mielikuvat inhimillisestä "kyvykkyydestä".
Mutta sitten on muita asioita ja kysymyksiä. Liittyykö älykkyys jotenkin elämänarvoihin tai omaksuttuihin poliittisiin tai muihin ideologisiin näkemyksiin? Karrikoiden: tiedämme että Amerikan nykyinen älytön presidentti on uskovainen, kun taas useimmat Nobel-palkitut tiedemiehet eivät ole. Onko tämä älykkyyttä koskeva yleinen sääntö?
Onko älykkään ihmisen mahdollista olla yhtä lailla harras kristitty kuin kiukkuinen pakana? Onko huippuälykäs useammin oikeistolainen kapitalismin kannattaja kuin vasemmistosympatiseeraaja? Jos älykkäät ovat menestyjiä, seuraako siis älykkyydestä materiaalisten elämänarvojen tavoittelu? Ovatko ydinvoima- ja autoinsinöörit, tai muut ns. luonnontieteitten edustajat, älykkäämpiä kuin nälkäpalkalla nyhräävät filosofian opettajat tai kirjastonhoitajat, siis humanistit?
Keskusteluissa törmää jatkuvasti siihen että älykkyyden katsotaan merkitsevän jotain paljon enemmän kuin "vain" älykkyyttä. Uskotaan älykkyyden kantavan jonkinlaista yleisempää sädekehää ympärillään. Ei siis uskota älykkyyden olevan ikävästi sanottuna vain sitä että menestyy mekaanista palikka-ajattelua edellyttävissä testeissä.
Kuitenkin yksittäiset heitot älykkyyden yhteydestä muihin hengenkykyihin ja inhimillisen ajattelun ominaisuuksiin joskus vaikuttavat huvittavilta. Sanotaan esim. ettei musikaalinen tai visuaalisesti lahjakas taiteilija voi olla olematta älykäs. Jaaha, no miksei? Onko siis vihdoin kehitetty mittari taiteen tason määrittämiseksi: pannaan taiteilijat kuviotestiin ja todetaan heidän yleinen älykkyystasonsa? Vai tehdäänkö päinvastoin: annetaan "älykkyyden" olla jonkinlainen erittelemätön konttä, jonka määrittelyä pidetään epämääräisenä siksi että kukin voisi liittää siihen omia arvostuksiaan?
Kysymys kuuluu: ovatko älykkäät ihmiset myös muutenkin perempia ihmisiä, ja ovatko tyhmät huonoja ja pahoja ihmisiä?
Onko älykkyys "vain" älykkyyttä, vai seuraako älykkyydestä sinänsä jotain? Jos seuraa, niin mitä?
Jostain näkökulmasta katsoen osan näistä asioista voi sanoa toistavan yleistä älykkyyden määritelmää. Älykäs ihminen omaa päättelykykyä, no tietysti. Älykäs ihminen on keskittymiskykyinen ja pitkäjännitteinen, no tietysti. Älykäs pärjää työelämässä, no sitäkin. Älykkäät menestyvät elämässä paremmin, totta kai. Jne.
Koska älykkyystestit pyrkivät jäljittämään ja mittaamaan juuri tiettyjä ajattelun ominaisuuksia, noihin yhteyksiin ei liity mitään sinänsä merkillistä. Niin testien laadinnan kuin yleensä elämässä pärjäämisen takana vaikuttavat samansukuiset mielikuvat inhimillisestä "kyvykkyydestä".
Mutta sitten on muita asioita ja kysymyksiä. Liittyykö älykkyys jotenkin elämänarvoihin tai omaksuttuihin poliittisiin tai muihin ideologisiin näkemyksiin? Karrikoiden: tiedämme että Amerikan nykyinen älytön presidentti on uskovainen, kun taas useimmat Nobel-palkitut tiedemiehet eivät ole. Onko tämä älykkyyttä koskeva yleinen sääntö?
Onko älykkään ihmisen mahdollista olla yhtä lailla harras kristitty kuin kiukkuinen pakana? Onko huippuälykäs useammin oikeistolainen kapitalismin kannattaja kuin vasemmistosympatiseeraaja? Jos älykkäät ovat menestyjiä, seuraako siis älykkyydestä materiaalisten elämänarvojen tavoittelu? Ovatko ydinvoima- ja autoinsinöörit, tai muut ns. luonnontieteitten edustajat, älykkäämpiä kuin nälkäpalkalla nyhräävät filosofian opettajat tai kirjastonhoitajat, siis humanistit?
Keskusteluissa törmää jatkuvasti siihen että älykkyyden katsotaan merkitsevän jotain paljon enemmän kuin "vain" älykkyyttä. Uskotaan älykkyyden kantavan jonkinlaista yleisempää sädekehää ympärillään. Ei siis uskota älykkyyden olevan ikävästi sanottuna vain sitä että menestyy mekaanista palikka-ajattelua edellyttävissä testeissä.
Kuitenkin yksittäiset heitot älykkyyden yhteydestä muihin hengenkykyihin ja inhimillisen ajattelun ominaisuuksiin joskus vaikuttavat huvittavilta. Sanotaan esim. ettei musikaalinen tai visuaalisesti lahjakas taiteilija voi olla olematta älykäs. Jaaha, no miksei? Onko siis vihdoin kehitetty mittari taiteen tason määrittämiseksi: pannaan taiteilijat kuviotestiin ja todetaan heidän yleinen älykkyystasonsa? Vai tehdäänkö päinvastoin: annetaan "älykkyyden" olla jonkinlainen erittelemätön konttä, jonka määrittelyä pidetään epämääräisenä siksi että kukin voisi liittää siihen omia arvostuksiaan?
Kysymys kuuluu: ovatko älykkäät ihmiset myös muutenkin perempia ihmisiä, ja ovatko tyhmät huonoja ja pahoja ihmisiä?
Onko älykkyys "vain" älykkyyttä, vai seuraako älykkyydestä sinänsä jotain? Jos seuraa, niin mitä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Amerikan nykyinen älytön presidentti on uskovainen, kun taas useimmat Nobel-palkitut tiedemiehet eivät ole. Onko tämä älykkyyttä koskeva yleinen sääntö?"
Sanoisin ettei voi yleistää. Tietääkseni esim Einstein oli uskovainen...
"Onko älykkään ihmisen mahdollista olla yhtä lailla harras kristitty kuin kiukkuinen pakana?"
Kaiketi älykkäitä löytyy sekä rikollisista, että papistosta.
"Jos älykkäät ovat menestyjiä, seuraako siis älykkyydestä materiaalisten elämänarvojen tavoittelu?"
No jos materialismia ja omaisuuden hankkimista pidetään älykkyyden mittana,voi sanoa Bill Gatesin olevan maailman älykkäin :-)
Älykkyyden ilmenemisestä kiistellään kovasti,( myös tällä saitilla). Ei olla päästy yksimielisyyteen edes sen määritelmästä.
ei ole noilta esittämiltäsi kannoilta tutkittu. Vai onko?
Väitänpä, että toisinaan äly paistaa ihmisestä päällepäin, esim. älykkään lapsen silmiin on ilo katsoa. Intuitiota siis. Kokeeko älykäs ihminen enemmän ja "oikeampia" intuitioita kuin vähemmän älykäs?
Voisiko olla näin: Älykkyys on se pohja, jolle kaikki muu "hengen tuotos" rakentuu. Mitä korkeampi älykkyystaso sen laadukkaammat "hengen tuotokset", kuka sitten mitäkin kiinnostuksensa mukaan tekee. Sitähän yleisesti pidetään selviönä, että älykkyyden taso vaihtelee ihmisillä. Mutta mittaako älykkyystestit täysin älykkyyttä, jonka olemus on salattuna meiltä, mutta kuitenkin jotenkin mielissämme.
Taiteen laadukkuudesta: Mielestäni taide voi koskettaa meissä sekä älyä, että tunnetta tai vain toista niistä. Taiteen laadukkuus on meille itsellemme henkilökohtainen kokemus.Kokeeko älykkäämpi eri taiteen laadukkaaksi kuin vähemmän älykäs.
on hyvin mielenkiintoinen.
Mitä se on? Sijoittuuko se johonkin hyvin syvään (ehkä primitiiviseen?) lähteeseen, vai onko se jotain vain nykyiselle luomakunnan kruunulle ominaista - korkeasti älyllistä?
Muistaakseni Los Angelesin Mensa-kerho herätti takavuosina huomiota yhteiskunnallisella ohjelmajulistuksellaan, jossa se avoimesti ja jyrkästi vaati tyhmien ihmisten ottamista pois päiviltä.
Natsi-Saksassahan aikoinaan lääkäreiden ammattiliitto oli ensimmäinen, joka järjestönä hyväksyi ohjelmaansa natsien tavoitteiden mukaiset lausumat "elinkelvottomien" ihmisten "auttamisesta" pois elämästä.
USA:ssa keskustelu älykkyydestä on saanut selvän yhteiskunnallisen agendan sävyn. Konservatiivipoliitikot perustelevat kovia sosiaalipoliittisia näkemyksiään vetoamalla älykkyystutkijoiden huoleen hyvän geeniaineksen häviöstä ellei afrikkalaisperäisen väestönosan suhteellista lisääntymistä keinolla millä tahansa estettäisi. "Tiede" kelpaa hyvin poliitikkojen keppihevokseksi silloin kun äärimmäinen pahuus voidaan sen nimissä oikeuttaa. Poliitikot ovat pohjimmiltaan vallanjanoisia pelureita, ja tuntuu siltä kuin vallankäyttö pelkistetyimmillään olisi puhdasta väkivaltaa - sitä pitäisi jokaisen poliitikon päästä hyväksyttävin perustein alamaisilleen tekemään?
Suomessa vastaavanlaisia joskin tietysti paljon kultivoituneempia ja peitellympiä sävyjä ovat edustaneet mm. matematiikkauskovainen yhteiskuntatutkija Yrjö Ahmavaara ja nykyisen pääministerimme isä, emeritusprofessori Tatu Vanhanen. Näillä on paljonkin kannattajia suomalaisten kulttuurikonservatiivien joukossa.
ihmiset keskustelee älykkyydestä ja sen olemuksesta omaksi ilokseen niin ei sen luulisi vaarallista olevan. Älykkyyshän on joka päiväinen asia ja joka päivä käytössä, eikä kukaan sitä tai sen puutetta karkuun pääse.
Yhteiskunta on jo silloin aika turvaton jos vain urheilusta on sallittua puhua.