Sydänjää

Tämä kaikki kuuluu minuun
jokainen kahlittu sana
kömpelöt käteni
tyhjäksi puhuttu sielu.

Pergamentti
jolle rakkaus oli tarkoitus kirjoittaa
on kostunut kyynelistä
eletystä eilisestä.

Raivo, kiihko ja halu
joka minussa on ollut
haavoihini hiipuu, hiipuu.

Hellät silmäni
eivät kestäisi eroa enää
syli tyhjyyttä
eivätkä korvat kaikkoavia askeleita.

Oletko Sinä mennyt
vai minä ?

24

571

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Mysteriet

      Sanaton!

      No, lähes - jestas Linda, runosi voimalla saisi puoli suomea valaistua!
      Komee on =)

      • lindalinda1

        olet puhunut ja minä - nöyränä kiitän.

        Syntyi muuten helkkarin helpolla, en tiedä edes
        miten - sanat vaan tipahteli eteen.

        Kiitos.


    • *runo64*

      ..rakkaus ja tuntemukset siitä
      ettei ole mitään annettavaa,
      ei menetettävää,
      on vain hukattua aikaa.
      tälläisiä ajatuksia herätit
      surumielisellä runollasi.
      kaunis mutta surullinen.

      pää pystöön ystävä rakas!
      ja virtuaali halaus
      minulta sinulle

      • lindalinda1

        olet lukenut ja tulkinnut runoni aivan oikein.

        En ole kuollut, en vajonnut maan allekkaan -
        elän, joskin pohjamudissa taidan mennä.

        Kiitos sanoistasi, halauksenkin otan ilomielin
        vastaan.


    • TöllinLiisa

      Turvonneet sivut kyynelistä,
      ne kyyneleet kertoo enemmän,
      kuin nuo tuhanet ja tuhannet sanat.

      Kaikelle on aikansa.
      Jospa lindalindal
      tämä kaikki taakse jää.

      Tiellä sielä kasvaa
      on uuden kevään heräämisen aikaa.

      Sunnuntain mietteitä töllistä ja
      "Sydänjää" sille sulaamista. Liisa

      • lindalinda1

        niin usein kastuneet, säkeet suruista synnytetty.

        Niinhän sitä sanotaan, että kaikelle on aikansa
        ja paikkansa - ehkä tällekkin.

        Kiitos Liisa, että poikkesit runossani.


    • thyrza

      mykistymään runosi kauneudella ja koskettavuudella, kiitos.

      • lindalinda1

        ovat lähinnä minua.

        Kiitos Sinulle sanoistasi.


    • Olen sanaton!

      Jos nyt on ihan pakko jotain sanoa
      niin

      riiiiiiiiiiipiiiiiiiiiiiiii!
      Sydänverellä pegamettiin sulkakynällä
      taidokkaasti kirjoitettu runo!
      Huh!

      • lindalinda1

        sanaton meinaan.

        Riipiihän se, niin kuin tekee elämäkin hitto vie-
        köön kuten tiedät. Ja Sinä tiedät, paljon parem-
        min kuin moni muu.

        Kiitos Sisko, sanasi ovat salvaa sieluni
        haavoille.


    • /Hui-Akka

      .... tämä on kuin minun päivästäi...
      "Oletko Sinä mennyt
      vai minä ?"

      Hienoa tulkintaa ...
      Kiitos sinulle

      • lindalinda1

        jos se onkin kaltaiseni, lienemme sielunsisaria
        kanssasi.

        Kiitos, se kuuluu ehdottomasti Sinulle.
        Mieltä lämmittävää saada palautetta, ja mukavaa
        että olet löytänyt palstan. Kuten huomaat, täällä
        on todella paljon kaunista jos katkeraakin luet-
        tavaa. Omistani voin sanoa sen verran, että nämä
        tummasävyiset ovat omimpiani vaikka toisinaan
        " erehdyn " kirjoittamaan muunkinlaisia.

        Kiitos !


    • Runojen sointuvat kielet.
      Säkeet rakkauden.
      Niinhän se on.
      Niinhän sen oltava kait on.
      Rakkaus puhuttaa.

      • lindalinda1

        sointuvuudesta, ja melko raskashan tämä runoni
        kyllä on. Elämää, elämää kaikkinensa.

        Mutta Sinun palautteesi on aina yhtä lämmittävää.

        Kiitos Margitta.


    • verditti

      Laatutavaraa (jos runosta noin voi sanoa).
      Kirjoita vastaavia muutama kymmen ja julkaise!

      • lindalinda1

        Ja miksikä ei voisi sanoa " laatutavaraa " ru-
        nosta noin yleensä, vaikka omani nyt sitä ei mie-
        lestäni kyllä ole.

        Olen tehnyt yhden omakustanteen, mutta siitä on
        pian pari vuotta. Ja niistä runoista en laittaisi
        kansien väliin tänä päivänä kyllä montaakaan.

        Ei se kukkokaan käskien laula, runoilijakaan ru-
        noja synnytä. Mutta sehän nyt on tullut moneen-
        kin kertaan todettua, että tummien vesien runot
        ovat sitä ominta minua. En tiedä mitä seuraavak-
        si tulee, aika näyttää.

        Kas vain, kun osasinkin odottaa Sinun kommentoin-
        tiasi mutta jo tuohon eiliseen oikeastaan.
        Mutta mitäpä tuosta, mukavaa että olet käynyt
        tämän runoni sisällä. Alan pian tottumaan Sinuun
        Sinä wenkuloitten wenkula.

        Kiitos.


    • Mietin miten tätä runoa kuvailisin hmm… sanonpa vaikka,
      että tämä runo on taideteos, sellaisena minä sen näen!

      • lindalinda1

        eipäs nyt ylitellä sanoilla, kehuskella koriasti.

        Taideteos. Sanoisinpa että niin upealta kuin se
        korvaani kuulostaakin, niin kovin korkealle olet
        runoni arvostanut.

        Kiitän silti mitä nöyrimmin, Sinä aina yhtä posi-
        tiivinen pikkuinen.


    • kaaru

      ...ja eksyily Emmin ja Jepen kanssa väsyttää vieläkin. Pari kertaa pitkälenkki, sain varmaan raitisilmamyrkytyksen ja sitten vielä tämä uskomattoman kaunis runosi, siis ....siis

      • lindalinda1

        luen jälleen palautettasi Kaaru.

        Ja minä kun ajattelin, että tämä on
        pohjanoteeraus taas tummilleni - kiitos.

        Ja piristystä nyt, uusi viikko ja uudet haasteet
        odottaa.


    • AmandaK

      Pahintako liekin kaikkien tunnemyrskyjen jälkeen se, että se loppuu. Viimeiset tuulahdukset siitä että joku on maailmaa heilauttanut, ja sen jälkeen vain yksinään tikuttava kello seinällä ja typertyneisyys: tässäkö se todella oli.

      Ystäväiseni, se onneksi antaa mahdollisuuden uusille tunteille, uusille heilautuksille.

      Kaunista, lindasein.

      • lindalinda1

        minä jotenkin arvelinkin, että jos olet linjoilla
        niin tämä runoni naksahtaa Sinuun - enpä sitten
        ollut väärässä.

        Oletpa taas ajatellut, lauseita niputtanut joissa
        on totuuksia enemmän kuin arvaatkaan.

        Sydänlämpöinen kiitos ottotytölleni.


    • peres

      En ollut lukenut tätä ennen kuin kirjoitin tuon oman
      Miksi ne niin lähellä kulkee
      Tai ehkäpä juuri siksi että
      Snä olet antanut uskoa minulle
      Että tunteista voi kirjoittaa
      mutta vain itsestä
      oikein

      • lindalinda1

        minä uskon Sinua.

        Ehkäpä me olemme kulkeneet samaiset polut, käy-
        neet tunnemaailmoissamme samoja kaihertavuuksia
        läpi. Runot liippaavat toisiaan, joten uskon että
        myös tuntemuksemme silloin.

        Jos minä olen antanut uskoa Sinulle, olen ehkä
        saanut aikaan edes pikkuisen jotain hyvää.

        Kiitos että poikkesit, Sinä suurien tunteiden
        tulkki.


    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Pehmeää laskua

      Sinulle. Muutaman kilsan päästä. Mieheltä, joka salaa välittää.
      Ikävä
      83
      3308
    2. Nainen olet minun

      Olen ominut sinut itselleni, täysin itsekkäistä syistä. Haluan rakastella sinua nainen, toivottavasti sinäkin minua. Oli
      Ikävä
      36
      2686
    3. Sille ei voi enää mitään

      Miten kaikki meni aiemmin. Oon aivan lukossa 🔒 Tuskin uskallat enää mitää tehdä. Ehkä pitää luovuttaa vaan.
      Ikävä
      74
      2276
    4. Mukavaa päivää

      Miehelle 🖕❤️‍🔥 Kahvia ja kävelylle🌞
      Ikävä
      61
      2268
    5. Harmi jos ei enään nähdä

      Ehkä se on parempi näin kuitenkin. Ehkä jotain uutta löytyy. Uskon ja toivon että olet onnellinen. Sinussa on kaikki
      Ikävä
      51
      2201
    6. Miten suhtauisitte jos kaivattunne sanoisi, ettei hänestä ole seurusteluun

      mutta seksi, hellyys ja yhdessäolo kelpaa kyllä??
      Ikävä
      110
      2173
    7. Vau miten upea nainen!

      Näytit todella tyrmäävältä. 🤩😍 En meinannut saada katsettani irti sinusta.
      Tunteet
      20
      1947
    8. Kunpa minä tietäisin

      Olisipa minulla tietoa, siitä oletko sinä nainen kiinnostunut minusta, miehestä joka tätäkirjoittaa, vai olenko minä aiv
      Ikävä
      20
      1939
    9. En voi sanoa että toivon sinulle hyvää.

      Ei meitä ole tarkoitettu yhteen.
      Ikävä
      62
      1924
    10. Merja Kyllönen: Ero

      Joko uusi kierroksessa
      Suomussalmi
      86
      1662
    Aihe