Tänään haluan puhua teille patologiasta, jota kutsutaan narsismiksi. Kun ajattelemme narsismia, yleensä ajatellaan ihmistä, joka kreikkalaisen Narkissos-myytin mukaisesti ihailee omaa kuvaansa. Sellaisiahan ihmiset ovat tänäänkin, naiset katselevat itseään vaivihkaa näyteikkunoiden heijastuksista ja miehet ihailevat itseään muskeliakatemioiden seinäpeileistä.
Kun N. Keppe puhuu narsismista, hän antaa sille uudenlaisen ulottuvuuden: ihminen ihailee omaa psyykkistä itseään. Sen vuoksi henkilö uskoo tietävänsä kaiken, vaikka hänen ajatuksensa olisivat kuinka keskinkertaisia tahansa. Hän ei käy vuoropuhelua, vaan hän kertoo vain muille, miten asiat ovat. Keskustelu sellaisen ihmisen kanssa antaa vaikutelman kuin puhuisi seinälle, niin kuin kansankielessä sanotaan. Hän on suljettu systeemi, johon ei mahdu muita kuin hänen omia ideoitaan. Siksi sellainen ihminen pysyy keskinkertaisena - hän ei avaudu muulle maailmalle eikä uudelle tiedolle.
Narsistinen henkilö kuluttaa enemmän rahaa kuin ansaitsee, koska hän ei elä todellisuudessa, vaan kuvitelmissa. Hän ei hillitse ostohaluaan. Ostaminenhan on suurenmoista - henkilö kuvittelee olevansa äveriäämpi kuin on. Hänen ajattelunsa on pinnallista, hän ei syvenny filosofiaan tai tieteeseen sen enempää kuin taiteeseen tai uskontoon. Hän ei koskaan ajattele olevansa henkisesti sairas.
Hän kiinnittää ylenmääräisesti huomiota ulkomuotoonsa - ja käyttää rahaansa kauneusleikkauksiin ja laihdutuskuureihin, mutta ei kuitenkaan halua syödä vähän ja terveellisesti. Hänen kanssaan on vaikeaa keskustella jostakin objektiivisesta, koska hän haluaa puhua vain itsestään, tai siitä kuinka paljon hän on kärsinyt muiden vuoksi.
Monet hyvin narsistiset ihmiset tuntevat olevansa väärinymmärrettyjä tai epäoikeudenmukaisesti kohdeltuja taiteilijoita. Eräs henkilö sanoi olevansa turhautunut muusikko, vaikkei hän edes soita mitään instrumenttia. Itse asiassa hän on muusikko vain mielikuvituksessaan.
Miksei hän ole muusikko - koska kaikki todelliset minkä asian tahansa taitajat ovat joutuneet ponnistelemaan ja vuodattamaan hikeä saavuttaakseen taitonsa, mutta narsisti kärsii parantumattomasta laiskuudesta. Ponnistelu ei kuulu hänelle, se on surkeitten ja onnettomien epälahjakkuuksien riesaa.
Narsisti näkee itsensä aina hyvin merkityksellisenä henkilönä, johon kaikki kiinnittävät huomionsa, jota kaikki ihailevat. Varsinkin hän itse ihailee itseään, mutta hän ei pidä kenestäkään muusta, hän ei rakasta ketään. Hän ei tarvitse edes Jumalaa, koska ajattelee: mihinkähän minä itse asiassa tarvitsisin Jumalaa?
Ja mikä kaikkein oudointa: hän kärsii ja nauttii samanaikaisesti sairauksistaan. Hän voi väsymättä kuvailla pienimpiäkin oireitaan ja niiden muutoksia sellaiselle, joka jaksaa kuunnella. Silloin hän on huomion keskipiste, joka on vanginnut muiden ajan ja tarkkaavaisuuden.
Narsismi on samanaikaisesti kateuden ja suuruudenhulluuden kyllästämää - sellainen ihminen on samanaikaisesti kateellinen niille jotka ovat jossain suhteessa häntä parempia ja näkee itsensä virheettömänä ihmisenä, jota muut eivät arvosta niin paljon kuin hän ansaitsisi.
Sellainen,joka havaitsee narsismiaan voi tietenkin suuntautua muiden palvelemiseen ja ojentautua kohti objektiivista todellisuutta kohti terveempää käyttäytymistä.
Kun N. Keppe puhuu narsismista, hän antaa sille uudenlaisen ulottuvuuden: ihminen ihailee omaa psyykkistä itseään. Sen vuoksi henkilö uskoo tietävänsä kaiken, vaikka hänen ajatuksensa olisivat kuinka keskinkertaisia tahansa. Hän ei käy vuoropuhelua, vaan hän kertoo vain muille, miten asiat ovat. Keskustelu sellaisen ihmisen kanssa antaa vaikutelman kuin puhuisi seinälle, niin kuin kansankielessä sanotaan. Hän on suljettu systeemi, johon ei mahdu muita kuin hänen omia ideoitaan. Siksi sellainen ihminen pysyy keskinkertaisena - hän ei avaudu muulle maailmalle eikä uudelle tiedolle.
Narsistinen henkilö kuluttaa enemmän rahaa kuin ansaitsee, koska hän ei elä todellisuudessa, vaan kuvitelmissa. Hän ei hillitse ostohaluaan. Ostaminenhan on suurenmoista - henkilö kuvittelee olevansa äveriäämpi kuin on. Hänen ajattelunsa on pinnallista, hän ei syvenny filosofiaan tai tieteeseen sen enempää kuin taiteeseen tai uskontoon. Hän ei koskaan ajattele olevansa henkisesti sairas.
Hän kiinnittää ylenmääräisesti huomiota ulkomuotoonsa - ja käyttää rahaansa kauneusleikkauksiin ja laihdutuskuureihin, mutta ei kuitenkaan halua syödä vähän ja terveellisesti. Hänen kanssaan on vaikeaa keskustella jostakin objektiivisesta, koska hän haluaa puhua vain itsestään, tai siitä kuinka paljon hän on kärsinyt muiden vuoksi.
Monet hyvin narsistiset ihmiset tuntevat olevansa väärinymmärrettyjä tai epäoikeudenmukaisesti kohdeltuja taiteilijoita. Eräs henkilö sanoi olevansa turhautunut muusikko, vaikkei hän edes soita mitään instrumenttia. Itse asiassa hän on muusikko vain mielikuvituksessaan.
Miksei hän ole muusikko - koska kaikki todelliset minkä asian tahansa taitajat ovat joutuneet ponnistelemaan ja vuodattamaan hikeä saavuttaakseen taitonsa, mutta narsisti kärsii parantumattomasta laiskuudesta. Ponnistelu ei kuulu hänelle, se on surkeitten ja onnettomien epälahjakkuuksien riesaa.
Narsisti näkee itsensä aina hyvin merkityksellisenä henkilönä, johon kaikki kiinnittävät huomionsa, jota kaikki ihailevat. Varsinkin hän itse ihailee itseään, mutta hän ei pidä kenestäkään muusta, hän ei rakasta ketään. Hän ei tarvitse edes Jumalaa, koska ajattelee: mihinkähän minä itse asiassa tarvitsisin Jumalaa?
Ja mikä kaikkein oudointa: hän kärsii ja nauttii samanaikaisesti sairauksistaan. Hän voi väsymättä kuvailla pienimpiäkin oireitaan ja niiden muutoksia sellaiselle, joka jaksaa kuunnella. Silloin hän on huomion keskipiste, joka on vanginnut muiden ajan ja tarkkaavaisuuden.
Narsismi on samanaikaisesti kateuden ja suuruudenhulluuden kyllästämää - sellainen ihminen on samanaikaisesti kateellinen niille jotka ovat jossain suhteessa häntä parempia ja näkee itsensä virheettömänä ihmisenä, jota muut eivät arvosta niin paljon kuin hän ansaitsisi.
Sellainen,joka havaitsee narsismiaan voi tietenkin suuntautua muiden palvelemiseen ja ojentautua kohti objektiivista todellisuutta kohti terveempää käyttäytymistä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tänään haluan kysyä sinulta M.L muutaman nettilukijan ollessa todistajana seuraavaa.
Kun postaat usein tätä narsisti teemaa kysyn, että onko narsistit sinulle erityinen uhka?
Uskotko, että kaikki Suomen 50.000 narskua mahtuvat tuon kirjasta lukemasi listan alle?
Uskotko edelleen, että Suomi ja maailma olisi turvallisempi paikka asua jos kaikki
olisivat kaltaisiasi puhtaita, viattomia karitsoita?
Elämäntehtäväsi on ehkä tiedottaa suomalaisille narskujen rajoittuneisuudesta ja alimittaisuudesta.
Hyvä niin; tietäväthän nyt suomalaiset millaisen uhkan edessä poloiset elävät.
Kansalaisen mielipiteenäni arvioin, eteet sinä M.L tai heimolaisesi siedä oikein
ihmisten erilaisuutta.
Ikäänkuin tekstistäsi paistaisi wanha fundistyyppinen slogan: ellet ole puolellamme olet meitä vastaan.
Yhtenä, vain kansakoulun käyneenä kansalaisena luulen, ettei yhteen muottiin puristaminen luonnu.
Edelleen luulen, että evoluutio pyrkisi nimenomaan monimuotoisuuteen yhden prototyypin sijaan.
Kuten kaikki tiedämme, ihmiskunnan, kuten planeettammekin elinaika on rajallinen.
Vesivehmaan jenkan sanoituksen teemaa voisi laajentaa: Siinä meni vanhat sekä nuoret samanlailla. Niin myös "vanhurskaat" kuin me rupusakkikin.
"Uskotko, että kaikki Suomen 50.000 narskua mahtuvat tuon kirjasta lukemasi listan alle?"
Lisätään vielä kysymyksesi tehoa lisäämällä nolla perään. Jo pelkkiä psykopaatteja on Suomessa 50000.
Heittelet varsin tottuneesti noita narsistien ja psykopaattien lukuja!
Oletko ihan varma, että lähes 10% uomalaisista kuuluisi narsistisiin ihmisiin?
Mielestäni tässä on jo hiukan "pastoraalista" lisää.
No tuo, jolle vastasin, väitti, että vain prosentti ihmisistä olisi narsistisen luonteen omaavia. No, tässä taas ollaan näissä käsite-asioissa...
Oikeat luvut ovat kuitenkin kaiketi tätä luokkaa: psykopaatit 1%, narsistinen persoonallisuushäiriö 2%, epävakaa persoonallisuushäiriö 4% ja histrioottinen persoonallisuushäiriö 3%, jolloin yhteissummaksi saadaan 10%, eli reilu 500.000.
Lähteestä riippuen kokonaissumma on 5-10%, eli 250.000-500.000 henkilöä.
Laittamani summa 500.000 on siis yläkanttiin.
M.L. ei ole koskan aikaisemmin kirjoittanut tälle palstalle.
"Narsistinen henkilö kuluttaa enemmän rahaa kuin ansaitsee, koska hän ei elä todellisuudessa, vaan kuvitelmissa. Hän ei hillitse ostohaluaan. Ostaminenhan on suurenmoista - henkilö kuvittelee olevansa äveriäämpi kuin on."
Aika ihmeellinen liitäntä. Itse asiassa olen huomannut, että narsisti ei ole kovin tuhlaavainen omista rahoistaan, mutta sen sijaan saattaa käyttään muiden rahoja, vaikka omaakin olisi. Seurustelusuhteessa narsistilla saattaa olla uskomaton kyky elää puolisonsa rahoilla, joita kyllä siis käytetään ahkerasti.
Opiskelijaelämässä olen huomannut, että tyypillinen narsistinen tyyli on esitellä itseään korkeamoraalisena ja säästäväisenä, alelaareista vaatteensa ostavana, saksasta vanhan auton hakevana ja homeisia rehuja syövänä säästäjänä, joka ei tuhlaa turhaan. Tosin hän saattaa vastapainoksi käyttää rahaa ihan älyttömiin asioihin, tai juoda rahansa.
"Hänen ajattelunsa on pinnallista, hän ei syvenny filosofiaan tai tieteeseen sen enempää kuin taiteeseen tai uskontoon."
Kylläpäs. Älyllinen narsisti esittäytyy vaikkapa tekniikan, tai filosofian(yleensä yhden alan) tuntijana ja kerää itselleen merkittävän sosiaalisen arvostuksen ja maineen tämän avulla, vaikka tiedot ovat yleensä pinnallisia, eikä hän vastaa mainettaan. Nykyään kuitenkin opiskelussakin painotetaan nimenomaan tällaisen maineen ja imagon luomisen kykyä ja sitä, että tietojen pitääkin jäädä pinnallisiksi, sillä ei kenelläkään ole kuulemma lupaa tuhlata toisten aikaa syventymällä asioihin tosissaan ja tärkeää on päästä nopeasti töihin. Erityisen tärkeä tuntuu olevan taito herättää pelkoa toisissa, propagandan levittäminen itsestä.
Uskontoon narsisti voi suuntautua, mutta ei ymmärrä oikeasti mitään moraalisia kysymyksiä, vaikka pystyykin luomaan itsestään sellaisen kuvan, että ymmärtäisi, etenkin muita syyllistämällä.
"Eräs henkilö sanoi olevansa turhautunut muusikko, vaikkei hän edes soita mitään instrumenttia. Itse asiassa hän on muusikko vain mielikuvituksessaan."
Mielestäni narsistit tuntuvat yleensä olevan varsin käytännön läheisiä ja itsekeisiä niin, että vaikka narsisti olisi vessan siivooja, niin hänellä olisi kymmeniä ihmisiä ympärillään ihailemassa hänen ainutlaatuisen merkittävää ja ihmeellistä työtään. Narsisti on aina keskellä jotain suurta ja ihmeellistä. Tällaistakin asennetta arvostetaan nykyään niin, että ellei sellaista ole, eikä osaa sitä teeskennellä, on turha yrittää töitä hakea.
On olemassa sitten näitä patologisia valehtelijoita, joilla on fantasioita siitä, että olisi todellisuudessa jotain suurta, vaikkei olekaan. Voi olla, että narsisti on hyvä jossain, mutta liioittelee valtavasti saavutuksiaan ja suorastaan valehtelee niistä.
"Hän ei tarvitse edes Jumalaa, koska ajattelee: mihinkähän minä itse asiassa tarvitsisin Jumalaa?"
Tyypillisesti narsisti näkee Jumalan itsensä kaltaisten ihmisten keksintönä muiden alistamiseksi.
On ehkä narsistien loinen? Hänellä näyttää olevan 50v, ikäryhmissä "runo" mieliaiheestaan.
Ei hänessä mitään. Suomessa on mielipiteen vapaus.
Psykoanalyysin mukaan: se mikä arsyttää toisessa, sitä et halua nähdä itsessäsi.
Tiedät: täti, runo. ikä 50v. Mikän näistä ei pidä paikkaansa. Suuruudenhulluus, kaikitietävyys eivät ole tämän ihmeellisempiä. Sitä on kaikissa ihmisissä kuten huomaat.
Jos tuon tekstin kirjoittaja on psykiatri mnuun täytyy vähintään olla Abel Tutu Pöytävuorilta!