Ranskalainen emeritus ilmastotutkija, professori Marcel Leroux, totesi Tukholmassa 2006 pidetyssä ilmastokokouksessa, että “maapallolla ei voi olla keskilämpötilaa koska ei ole keskimääräistä ilmastoakaan“.
Jari Holopainen ja Samuli Helama toteavat Tieteessä Tapahtuu lehdessä (6/2007) olleessa jutussaan “Haluttu, pelätty ilmastonmuutos”, että jo 1700-luvulla keskusteltiin ilmastonmuutoksesta. Tämän mahdollisti tuolloin Turussa käyttöön otettu lämpötilan seuranta. He kirjoittavat mm.
"Turun Akatemian lämpötila-aineiston analyysi kertoo, että uusi luonnontiede (eli havaintoihin perustuva tarkka mittaustekniikka) todellakin tuki hyötyopin mukaisia käsityksiä ilmaston parantamisesta ja leudontumisesta 1700-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Ilmasto lämpeni ja vuosien 1751–80 kesä- ja talvilämpötilat olivat hyvin lähellä nykyisiä, mahdollisesti jopa hieman lämpimämpiä kuin nykyisin… Aikalaisten usko omiin kykyihinsä antropogeenisen ilmastonmuutoksen aiheuttajina on täten helppo ymmärtää jälkikäteen. Muutos ilmastossa oli sen leudontamiseksi tehtyjen toimenpiteiden kanssa yhtäaikainen ja todellinen. Vaikkakin toimenpiteiden ja muutoksen ajateltu yhteys tuntuu nykytiedon nojalla enemmän tai vähemmän heppoiselta uskomukselta, ei aikalaisilla ollut syytä epäillä käsitystään ihmisen roolin merkityksestä ilmastoa muuttavana tekijänä."
Edellä kerrottu osoittaa lämpötilamittausten tuovan ympäristön tilan arviointiin tärkeän lisän. Kaikkihan myönnämme, että mm ulkolämpötilan seuranta niin päivien kuin vuosienkin saatossa kiehtoo meitä. Laadimme mittaustuloksista erilaisia tilastoja, ja näistä tärkeimmiksi muodostuvat lähinnä oman paikkakuntamme säävaihtelut. Niihin verrattuna esimerkiksi koko Suomen keskilämpötila ei juurikaan kiinnosta. Kuinka moni onkaan kiinnostunut esimerkiksi Amerikan mantereen keskilämpötilasta, sillä silloin kun pohjoisessa on talvi niin etelässä on kesä, eli herää kysymys onko keskilämpötilalla merkitystä; entä koko maapallon keskilämpötilalla?
Säätieteilijät vastaavat tähän, että varsinaisella lämpötilalla ei tosiaankaan ole kuin paikallista merkitystä, mutta globaalilla tasolla ei käsitelläkään todellisia lämpötiloja vaan niiden poikkeamista pitkän ajan keskiarvosta. Ilmastosta puhuttaessa tämä keskiarvo lasketaan vähintään 30 vuoden ajalta.
Perustettaessa 1980-luvun lopulla hallitusten välistä ilmastopaneelia (IPCC) sen tehtäväksi muotoutui maapallomme ilmaston tilan seuranta sekä historian kirjoista tuttujen muutosten syiden pohdinta. Lämpötilasta tai oikeammin lämpötilamuutosten seurannasta tuli yksi tärkein mittauskohde ja sen tärkeimmäksi seurantaorganisaatioksi on vuosien saatossa tullut Hadley Centre, jonka Britannian pääministeri, Margaret Thatcher perusti 1990 hiilikaivostyöläisiä vastaan käymänsä taistelun tiimellyksessä.
Muutokset globaaleissa keskilämpötiloissa kertovat tiedemiehille, onko maapallon auringosta vastaanottama energia tasapainossa maasta avaruuteen karkaavan energian kanssa, eli lämpiääkö vai jäähtyykö elinpiirimme? IPCC:n ilmastoa arvioivat raportit rakentuvat pitkälti nimenomaan edellä mainitun brittiläisen Hadley Centre’n globaaleihin lämpötilatilastoihin.
Koska globaali keskilämpötila on joka tapauksessa saanut poikkeuksellisen suuren merkityksen ilmastonmuutoksen kehitystä arvioitaessa, on tärkeätä tarkastella asiaa lähemmin.
IPCC:n sanomana levitetään tietoa, että viimeisten vuosikymmenten aikana maapallon keskilämpötila on noussut kiihtyvällä vauhdilla ja syyllisinä pidetään ilmakehän kasvavia hiilidioksidipitoisuuksia. Katsokaamme mistä oikein on kysymys.
Hadleyn uusimman tilaston perusteella piirretty lämpötilakäyrä näyttää, että 1970-luvulta alkanut maapallon lämpötilan nousu on 2000-luvulla tyrehtymässä. Viimeisen vuoden aikana (tammikuu 2007 - tammikuu 2008) keskilämpötila on alentunut peräti 0,595 astetta, mikä on varsin raju lasku suhteutettuna koko puolentoista sadan vuoden aikana havaittuun alle yhden asteen lämpenemiseen.
Vaikka usean vuoden lämpötilan nousun pysähtyminen ja vuodessa tapahtunut kylmeneminen eivät vielä takaa trendin muutosta, niin tällä ilmiölle tulee löytää selitys. Ihmisen toimet eivät siihen riitä, etenkin kun hiilidioksidipitoisuus jatkaa nousuaan.
Tämän vuoden helmikuun keskilämpötila 0,016 C näyttää satelliittimittausten mukaan hieman nousseen tammikuun pohjalukemista. Olihan 2004 loppukesän notkahdus myös varsin raju. Onko nyt kyseessä vain samanlainen tilapäinen notkahdus vai onko kyseessä todella auringon aktiivisuuden hiipumisesta johtuva ja 2000-luvun alkuvuosista alkanut hieman kylmenevä trendi? Jäämme odottamaan mitä tulevat vuodet antavat meille.
Jari Holopainen ja Samuli Helama toteavat Tieteessä Tapahtuu lehdessä (6/2007) olleessa jutussaan “Haluttu, pelätty ilmastonmuutos”, että jo 1700-luvulla keskusteltiin ilmastonmuutoksesta. Tämän mahdollisti tuolloin Turussa käyttöön otettu lämpötilan seuranta. He kirjoittavat mm.
"Turun Akatemian lämpötila-aineiston analyysi kertoo, että uusi luonnontiede (eli havaintoihin perustuva tarkka mittaustekniikka) todellakin tuki hyötyopin mukaisia käsityksiä ilmaston parantamisesta ja leudontumisesta 1700-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Ilmasto lämpeni ja vuosien 1751–80 kesä- ja talvilämpötilat olivat hyvin lähellä nykyisiä, mahdollisesti jopa hieman lämpimämpiä kuin nykyisin… Aikalaisten usko omiin kykyihinsä antropogeenisen ilmastonmuutoksen aiheuttajina on täten helppo ymmärtää jälkikäteen. Muutos ilmastossa oli sen leudontamiseksi tehtyjen toimenpiteiden kanssa yhtäaikainen ja todellinen. Vaikkakin toimenpiteiden ja muutoksen ajateltu yhteys tuntuu nykytiedon nojalla enemmän tai vähemmän heppoiselta uskomukselta, ei aikalaisilla ollut syytä epäillä käsitystään ihmisen roolin merkityksestä ilmastoa muuttavana tekijänä."
Edellä kerrottu osoittaa lämpötilamittausten tuovan ympäristön tilan arviointiin tärkeän lisän. Kaikkihan myönnämme, että mm ulkolämpötilan seuranta niin päivien kuin vuosienkin saatossa kiehtoo meitä. Laadimme mittaustuloksista erilaisia tilastoja, ja näistä tärkeimmiksi muodostuvat lähinnä oman paikkakuntamme säävaihtelut. Niihin verrattuna esimerkiksi koko Suomen keskilämpötila ei juurikaan kiinnosta. Kuinka moni onkaan kiinnostunut esimerkiksi Amerikan mantereen keskilämpötilasta, sillä silloin kun pohjoisessa on talvi niin etelässä on kesä, eli herää kysymys onko keskilämpötilalla merkitystä; entä koko maapallon keskilämpötilalla?
Säätieteilijät vastaavat tähän, että varsinaisella lämpötilalla ei tosiaankaan ole kuin paikallista merkitystä, mutta globaalilla tasolla ei käsitelläkään todellisia lämpötiloja vaan niiden poikkeamista pitkän ajan keskiarvosta. Ilmastosta puhuttaessa tämä keskiarvo lasketaan vähintään 30 vuoden ajalta.
Perustettaessa 1980-luvun lopulla hallitusten välistä ilmastopaneelia (IPCC) sen tehtäväksi muotoutui maapallomme ilmaston tilan seuranta sekä historian kirjoista tuttujen muutosten syiden pohdinta. Lämpötilasta tai oikeammin lämpötilamuutosten seurannasta tuli yksi tärkein mittauskohde ja sen tärkeimmäksi seurantaorganisaatioksi on vuosien saatossa tullut Hadley Centre, jonka Britannian pääministeri, Margaret Thatcher perusti 1990 hiilikaivostyöläisiä vastaan käymänsä taistelun tiimellyksessä.
Muutokset globaaleissa keskilämpötiloissa kertovat tiedemiehille, onko maapallon auringosta vastaanottama energia tasapainossa maasta avaruuteen karkaavan energian kanssa, eli lämpiääkö vai jäähtyykö elinpiirimme? IPCC:n ilmastoa arvioivat raportit rakentuvat pitkälti nimenomaan edellä mainitun brittiläisen Hadley Centre’n globaaleihin lämpötilatilastoihin.
Koska globaali keskilämpötila on joka tapauksessa saanut poikkeuksellisen suuren merkityksen ilmastonmuutoksen kehitystä arvioitaessa, on tärkeätä tarkastella asiaa lähemmin.
IPCC:n sanomana levitetään tietoa, että viimeisten vuosikymmenten aikana maapallon keskilämpötila on noussut kiihtyvällä vauhdilla ja syyllisinä pidetään ilmakehän kasvavia hiilidioksidipitoisuuksia. Katsokaamme mistä oikein on kysymys.
Hadleyn uusimman tilaston perusteella piirretty lämpötilakäyrä näyttää, että 1970-luvulta alkanut maapallon lämpötilan nousu on 2000-luvulla tyrehtymässä. Viimeisen vuoden aikana (tammikuu 2007 - tammikuu 2008) keskilämpötila on alentunut peräti 0,595 astetta, mikä on varsin raju lasku suhteutettuna koko puolentoista sadan vuoden aikana havaittuun alle yhden asteen lämpenemiseen.
Vaikka usean vuoden lämpötilan nousun pysähtyminen ja vuodessa tapahtunut kylmeneminen eivät vielä takaa trendin muutosta, niin tällä ilmiölle tulee löytää selitys. Ihmisen toimet eivät siihen riitä, etenkin kun hiilidioksidipitoisuus jatkaa nousuaan.
Tämän vuoden helmikuun keskilämpötila 0,016 C näyttää satelliittimittausten mukaan hieman nousseen tammikuun pohjalukemista. Olihan 2004 loppukesän notkahdus myös varsin raju. Onko nyt kyseessä vain samanlainen tilapäinen notkahdus vai onko kyseessä todella auringon aktiivisuuden hiipumisesta johtuva ja 2000-luvun alkuvuosista alkanut hieman kylmenevä trendi? Jäämme odottamaan mitä tulevat vuodet antavat meille.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niin miten se sinun tieteellinen mallisi menikään?
Näinkö: usean vuoden jatkunut lämpötilan nousu ei todista mitään, mutta yhden vuoden lämpötilan lasku on hirmuisen merkittävä juttu, ja ilmeisesti todistaa ilmaston lämpenemisväitteet huuhaaksi?
Ennen kuin vuoden 2000-2001 pörssikurssihuippu kääntyi vuosia kestäneeseen laskuun, ekonomistit puhuivat yleisesti savupiipputeollisuuden syklisistä osakkeista kontra uuden teknologian kasvuosakkeista, joiden uskottiin ikuisesti nousevan arvossa eikä koskaan laskevan. Vaan kuinkas sitten kävikään.
Nokiat, TeliaSonerat, Elektrobitit (ent. JOT), Benefonit ym. eivät tule koskaan enää saavuttamaan niitä kurssilukemia, joista ovat romahtaneet parhaimmillaan jopa 90%.
No nyt on sitten uusi kupla kehittymässä - tämä ilmastonlämpenemiskupla. Siinäkin on ehdottomasti odotettavissa vain jatkuvaa nousua. Lämpötilan mahdollisen laskun ääneen sanominenkin on ankarasti kielletty.
Minä nyt vain satun kovasti luottamaan siihen vanhaan savupiipputeollisuuteen, joka käyttäytyy pörssissä syklisesti, että se elättää jatkossakin virkamiehet, poliitikot ja kaikki muut tämän maan tyhjäntoimittajat. Samoin kannatan ilmastonmuutosten syklisyyttä, että välistä on lämmintä ja toisinaan taas kylmempää, samoin kuin että aina toisinaan on odotettavissa poutaakin vaikka usein sataa.
--------------------------------------------
The temperature of the planet has increased about one degree Fahrenheit in the last century. So imagine a summer afternoon when it’s 63 degrees and the next thing you know it’s.. 64 degrees. Ahhhh!! Run for your lives, everybody! Women and children first!
Aloituksessa plagioidusta kirjoituksesta löytyy hyvä sitaatti kaikille denialisteille:
"Vaikka usean vuoden lämpötilan nousun pysähtyminen ja vuodessa tapahtunut kylmeneminen eivät vielä takaa trendin muutosta, niin tällä ilmiölle tulee löytää selitys. Ihmisen toimet eivät siihen riitä, etenkin kun hiilidioksidipitoisuus jatkaa nousuaan."
Edes tuon tekstin kirjoittaja, Boris Winterhalter, ei väitä nousutrendin pysähtyneen.
Ja ilmeisesti tietämättään Winterhalter tässä osuu asian ytimeen. Keskilämpötilaan on summautunut nouseva trendi (antropogeeninen lämpeneminen) ja mm. ilmastosysteemin sisäinen vaihtelu (esim. ENSO). Em. syystä johtuen ei muutaman (alle kymmenen) vuoden perusteella voida sanoa vielä mitään. Ja nythän me tiedämme, että tänä vuonna on vaikuttanut La Nina, ja vaikuttaa vieläkin. (Kylmä piikki datassa.)
Tuo viesti on kopioitu sanasta sanaan boban blogista ilman että edes kerrot kuka sen on kirjoittanut. Tekosi on siis tekijänoikeusrikkomus.
Tekijänoikeudesta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tekijänoikeus
"Julkistettua teosta saa siteerata hyvää tapaa noudattaen ja tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa."
Sitaateista:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sitaattioikeus
"Sitaattioikeutta käytettäessä alkuperäinen lähde on mainittava, muutoin osan lainaamista voidaan pitää tekijänoikeusrikkomuksena, vaikka sitaattioikeuden ehdot muutoin täyttyisivätkin."