Yksi suurimmista internet-pohjaisista yrityksistä, maailman ylivoimaisesti suurin huutokauppasivusto eBay ei liiemmin välitä oikeakielisyydestä.
Hyvä esimerkki oli, kun sivuston käyttäjien käyttäjänimen alle alettiin merkitä käyttäjän status, mikä omalla kohdallani on "registered as a individual seller" ei siis "an". Luulin, että tämä kielioppivirhe korjataan suht. nopeasti, mutta näin ei ole vielä käynyt ja lisäyksen tulosta on ainakin vuosi.
Aika yllättävää, kun tietää, mikä on tämän erittäin tunnetun firman palvelujen taso muuten. Kaikki viimeisen päälle kuluttajaystävällisesti suunniteltua ja varmistettua.
Muitakin kielioppivirheitä tulee nähtyä eBayn sivuilla silloin tällöin. Onko siis niin, että me täällä Suomessa olemme liian pikkutarkkoja näissä kieliasioissa?
Hyvä esimerkki oli, kun sivuston käyttäjien käyttäjänimen alle alettiin merkitä käyttäjän status, mikä omalla kohdallani on "registered as a individual seller" ei siis "an". Luulin, että tämä kielioppivirhe korjataan suht. nopeasti, mutta näin ei ole vielä käynyt ja lisäyksen tulosta on ainakin vuosi.
Aika yllättävää, kun tietää, mikä on tämän erittäin tunnetun firman palvelujen taso muuten. Kaikki viimeisen päälle kuluttajaystävällisesti suunniteltua ja varmistettua.
Muitakin kielioppivirheitä tulee nähtyä eBayn sivuilla silloin tällöin. Onko siis niin, että me täällä Suomessa olemme liian pikkutarkkoja näissä kieliasioissa?
Vastaukset 22
Vanhimmat
>Onko siis niin, että me täällä Suomessa olemme
>liian pikkutarkkoja näissä kieliasioissa?
Ei suinkaan. Ainoastaan tällä Kielet jä käännökset -palstalla me ollaan liian pikkutarkkoja, vaikka tää ei mikään oikeakielisyyspalsta olekkaan...
Eipä tuo kansallisuudesta ole kiinni. Joillekin ihmisille oikeakielisyys on luontevaa, jotkut käyttävät sitä mittapuuna, hyvin moni viis veisaa koko asiasta.
Minun silmissäni kehno kieli on samanlainen häiriötekijä kuin hirmuinen paise nenänpäässä: se kiinnittää huomion, vaikka kuinka olisi ihan muista asioista puhe.
puolestani pidän periaatteena että kieli on
pelkästään kommunikaatioväline.
Jos asia tulee selväksi viestin vastaanottajalle
niin on ihan yksi lysti on siinä kirjoitusvirheitä
vaikka kuinka.
Olen ollut havaitsevinani, että nuoriso
kännykkäviesteissään on samaa mieltä.
Liika nipotus meitä suomalaisia vaivaa, ja estää
esim. avaamasta suuta ulkomailla kun maikat koulussa
ovat ihan liikaa painottaneet oikeaoppista
ääntämistä ja sanastoa.
Silloin kun harrastaa kavereidenvälistä viestintää tai pitää selvittää matkalla jonkin ajankohtaisasia, tuo suhtautuminen on aivan käypää. Mutta jos pitää ammatissaan harjoittaa viestintää esimerkiksi asiakkaiden suuntaan, niin huoliteltu kieli on aivan välttämätöntä.
Monet eivät näköjään osaa tehdä eroa näiden kahden eri tilanteen välillä, vaan joka paikkaan tungetaan sitä tavallista silkkoa ja sekundaa. Jopa yliopistotutkinnon suorittaneet ilkeävät julkisesti esittää kieleltään aivan hirvittäviä tuotoksia, joissa mm. yhdyssanat ja välimerkit ovat aivan hukassa. Eikä näytä olevan väliä sillä, onko kieli sitten suomea tai englantia, yhtä kökköä kumpikin.
Iibei on kuuluisa moraalinvartijan roolileikeistään eli myyjien tuotteet saatetaan heittää roskiin ilman ennakkovaroitusta, jos jokin pienikin asia herättää epäilystä. Ollaan niin korrektia pilkuntutkijaa, mutta silti itse tehdään kielioppivirheitä. Ei ole kovin luottamusta herättävää nähdä jatkuvasti sama virhe näkyvällä paikalla.
Iibein täytyy palkata lisää henkilökuntaa, jotta virheet saadaan korjattua. Nykyiset yli 11 000 ei riitä.
On totta, että kieltä voi käyttää ihan haluamallaan tavalla monissa piireissä. Nuoret kommunikoivat keskenään kielettä kokonaan, jos vain tarve vaatii (ja baari- ja reppumatkoillahan se tarve usein vaatii). Koko ikänsä voi pysyä loitolla oikeakielisyydestä, jos tahtoo; ne duunit, joissa ollaan hihat käärittyinä, hiukset verkon alla, haalarit yllä tai muuten vain allekirjoitellaan lähinnä rahtikirjoja, sujuvat ihan alakoulupohjalta. Moni noidenkin töiden tekijä kirjoittaa silti mallikkaasti.
Moniin töihin - siis mihinkään työhön, jossa tietoa on välitettävä - ei sitten kannatakaan hakea, jollei kirjoittaminen suju kohtuullisen mukavasti. Ei auta selittää, ettei tekstareissakaan ole ikinä tarvinnut välittää säännöistä hituakaan; kommunikaatiotaitoihin kuuluu myös se, että osaa säätää tyylinsä tilanteeseen sopivaksi.
On sääli, että peruskoulun tehtävä on nykyisin lähinnä lasten varastointi päiväsaikaan. Ryhmätöillä ja askartelulla ei luku- ja kirjoitustaitoa kehitetä varsinkaan silloin, kun aikaa joudutaan käyttämään järjestyksenpitoon. Medialukutaidosta jaksetaan vouhottaa, vaikka joka toiselta penskalta puuttuu kyky lukea kirjan aukeamallista kyllästymättä tajuttomaksi. Paperilla on tietysti nätit tavoitteet, mutta todellisuus on toinen.
Upeasti esitetty fiksu mielipide!
Oletettavasti tunnetkin käyttämäsi otsikon ”Kullekin omansa” taustat.
Ihan kaikki ehkä eivät tunne. Verestettäköön niidenkin muistia, jotka tuntevat:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jedem_das_Seine
"Kerropas, millä tavalla sinä opiskelisit äidinkieltä ja muita kieliä, jos ihan itse saisit päättää. Kieliopin, ääntämisen ja sanaston siis jättäisit pois. Kuinkas siitä eteenpäin? :)"
En ole opettaja.
Mutta mallia voisi ottaa monista täällä olevista
ulkomaalaisista.
Tuttavapiiriini kuuluu eräs Nigerialainen jonka kanssa
on tosi ilo jutella.
Hän puhuu kamalaa suomea, sekaisin suomea, englantia ja heidän omaa kieltään.
Suomalaisen opettajan niskakarvat pörhistyisivät, mutta hän ei yhtään arkaile, nauraa heläyttää
vaan välillä.
Ja asiat selvenevät.
Kuinkahan mutkikkaita asioita tuolla kielitaidolla selvitellään? Totta kai on mukavaa jutustella vaikka marsin ja farsin sekoituksella kivan ihmisen kanssa, ja kun sitten ei ymmärretä yhtään, nauretaan hereästi päälle, mätkitään kaveria olalle ja annetaan asian olla. Mikäpäs siinä, kaveritilanteissa, mutta jos nigerialainen tuttusi haluaa jonakin päivänä laatia suomeksi työpaikkahakemuksen, kirjeen, yleisönosastokirjoituksen tai valituksen viranomaisille, tai vaikka lukea käteen työnnetyn avioehtoasiakirjan tai selvitellä syvimpiä tunteitaan suomalaisen puolisonsa kanssa, hänen on parasta aloittaa ajatuksella opiskelu ja perustan lapiointi muutama vuosi etukäteen.
Koulun tarkoituksena on antaa oppilaille pohja, jolle kieltä voi rakentaa koko loppuikänsä. Tuota pohjaa kutsutaan kieliopiksi. Helppoa sen oppiminen ei kaikille ole - siksi jo koko sanaakin inhotaan syvästi. Jolleivät sanat tartu muistiin itsestään, niitä on päntättävä. Horjuvat perustukset johtavat väärinymmärryksiin puolin ja toisin.
Me kaksi puhumme eri asioista: minä kielen oppimisesta ja oikeakielisyydestä, sinä tulemisesta toimeen hyvin vähällä kielitaidolla. Näistä jälkimmäinen on se vieraan kielen hallitsemisen alin taso. Koska puhumme ihan eri asioista, meidän kannattaa lopettaa se alkuunsa. Tästä ajatusten erosta ei nimittäin selkään taputtelemisella selvitä. ;)
Huuto.net ei tunnu tietävän edes nimensä oikeaa kirjoitustapaa eli onko se Huuto.Net, Huuto.net vai Huutonet...Kirjoitusvirheitä on valtavasti ja niitä ei ilmeisesti halutakaan korjata.
Vanhempi ikäpolvi arvostaa oikeinkirjoitusta, nuorempi ei.
Eiköhän tuo oikeakielisyys ole synnynnäinen ominaisuus siinä missä oikeakätisyyskin?
Kuinka suuren osan väestöstä lasketaan olevan vasenkielisiä?
Eräiden kommentaattoreiden mielestä vasen- eli vääräkielisten määrä lisääntyy jatkuvasti. Syiksi olen ymmärtänyt pullamössön, huonon opetuksen ja kehnojen asenteiden aiheuttaman moraalisen rappion. Kuulemma suomea ei enää osata puhuakaan n:n vuoden päästä, tai sitten se on niin outoa mongerrusta, että sitä ei voi enää kuunnella.
Tapauksessasi tuo a on ilmeisesti virheellinen. Mutta mitenkä selittyy an history ja monet muut sen kaltaiset jujut? Teksteissä näkee jatkuvasti a siinä missä meikäläisen järjen mukaan pitäisi olla an ja päinvastoin. Ei ole kysymys kielioppivirheistä. "Kieliset" tuttavani, joilta olen asiaa kysynyt, eivät tiedä miksi muutamat asiat kirjoitetaan kuten an history.
Olankohautus ja epätietoinen vastaus: "En tiedä. muutamat asiat vain kirjoitetaan niin."
Tietääkö joku palstalainen säännön noihin poikkeuksiin?
Joissakin murteissa ei h äänny sanan alussa ollenkaan, joten sana periaatteessa alkaa vokaalilla. Ja vokaaliahan edeltää "an". Siis: "an horse". Eihän tämä sinänsä kirjakielistä esitystä ole, mutta loogista kumminkin.
Hyvin varistetuista videovuokraamoista saatava "My Fair Lady" tai "Pygmalion" selvittää asiaa kauniisti, elegantisti ja viihdyttävästi. :)
Nimimerkkini pitäisi tässä ketjussa siis olla Omanto. Pääsi tuossa Pygmalionia fiilistellessä ihan unohtumaan...näin kauan sitten West Endissä ihan omin silmin version, jossa komisario Morse esitti Higginsin roolin niin sykähdyttävästi! X)
Virheitä tehdään kaikissa kielissä, myös englannissa, kuten Pygmalioness jo selitti.
Jos googlaat "an history", saat 135 000 osumaa - melkoinen määrä ollakseen virheellinen muoto.
Toisaalta "a history" antaa yli 37 miljoonaa osumaa, joten oikea muoto on sentään aika vahvasti niskan päällä.
Täytyy myös muistaa, että esimerkiksi y sanan alussa ei äänny englannissa vokaalina.
Ei nimi miestä... anteeksi, tässä tapauksessa ilmeisesti naista (PygmalionESS) pahenna.
Haluaisin joka tapauksessa kiittää sekä Omantoa että Pygmalionessia nautittavan osaavista esityksistä.
sen horsen kanssa. Se lausutaan (ainakin Amerikassa) horse. Ihmetyttää, miksi väärää muotoa käytetään kaunokirjallisuudessakin.
Ei kannata ihmetellä. Suomalaisessa(kin) "kaunokirjallisuudessa" on silloin tällöin niin tökeröä kieltä että sylettää...
Englannin kielioppi on monen mielestä eräs maailman vaikeimmista sen vuoksi, että sääntöjä ei ole. On ohjeita ja sitten poikkeuksia ja poikkeuksen poikkeuksia. Ne pitää vain muistaa. Onneksi kunnon britit eivät itsekään hallitse kaikkia hienouksia, ja vaikka osaisivatkin, he eivät kiinnitä huomiota ulkomaalaisten tekemiin virheisiin, tietenkoin asiayhteydestä riippuen.
Muuan tuttavani kertoi miten heidän firmastaan oli lähetetty englanninkielinen tarjouskirje englantilaiseen yhtiöön. Yhtiö palautti kirjeen punakynällä korjattuna. Sopimusta ei syntynyt.
Riippuu kohderyhmästä. Jos kohderyhmänä on esim. maahanmuuttajat, täytyy lähestyä heitä heidän omalla tavallaan.
Kun äidinkielenopettajille myy jotain, on paras puhua ja kirjoittaa hyvää suomea.
Tehokkaampi ja informatiivisempi kin-liitepartikkelin paikka on tässä tapauksessa adjektiivin perä. Kas näin:
virheellinenkin kieli
Soiko teillä jokin kello? Haloo!