Rajatila ja normaali elämä

Esim. tämä diagnosoitu rajatila on Suomessa vielä aika harvinaista ihmisillä.
Enin osa näistä mennä viipottaa ilman dg:a. Otaksun että olet vielä nuori. Me "muut" kysymme; mitä häh?

Palstalla ei nähtävästi ole yhtä ainutta rajatilaa...

Diagnoosi rajatilapersoonallisus ja suisalisuus.

Elämäni näytää päälisinpuolin oikein hyvältä, käyn töissä harastan liikuntaa, tapaan viikonloppuisin 4-vuotiasta poikaani, ja yritän jopa seurustella. Eli kulissit on jotakuinkin kunnossa.

Arjessa eläminen on yleensä ongelmatonta pitkiäkin aikoja jos ei tule eteen vastoinkäymisiä. Sitten kun jotain ikävää tulee, kyse voi olla ihan pienestä asiasta (esim kaveri saattaa perua yhteisen tapaamisen) Silloin yleensä menetän malttini herkästi ja koko henkilökohtainen maailma saattaa tuntua romahtavan kasaan. Sitä saattaa haukkua toisen täysinsyyttä alimpaan helvettiin. Ja puhua hänestä pahaa muille ihmisille. Ja viimein kun tajuaa mitä on tullut tehtyä niin yleensä onkin jo aika vaikea korjata toiselle tekemäänsä vääryyttä. Sitä on tullut pilattua monet ystävyydet omalla räjähdysherkällä käytöksellä. Impulsiivisuus aiheuttaa paljonkin ongelmia normaalissa elämässä.
Monet seurustelu suhteetkin on päätyneet siihen että olen käytökselläni ajanut toisen luotani pois.
Nykyisen kumppanin kanssa en ole vielä riidellyt rajusti mutta voi voi siten kun se päivä koittaa.
Kumpa sitä osaisi hallita tunteitaan paremmin.

Jotenkin sitä pystyy töissä ollessa vetämään sellaista roolia että vaikka työkaverit välillä käyttäytyvät mielestänä todella raivostuttavasti niin sitä vain pysyy tyynen rauhallisena ja käyttäytyy muiden silmissä kuivan asiallisesti, ja tekee työnsä. Välillä sitä itsekin ihmettelee että miten sitä jaksaa vuodesta toiseen pitää tätä kulissia yllä.
Samoin kun poikani on luonani niin koko sen ajan olen kuin toinen ihminen. Iloinen ja elämän myönteinen. Ja heti kun olen yksikseni niin elämä muuttuu tyhjäksi päämäärättömäksi.
Ehkä kaikein ongelmalisinta perus arjessa on tasaisin väliajoin tulevat tyhjyyden ja itse inhon/vihan tunteet. Varsinkin yksin ollessa sitä saa päähänsä tehdä itselleen kaikea typerää. Esimerkisi lopettaa syöminen useaksi päiväksi jolloin menen tosi heikkoon kuntoon, tai sitten viiltelee itseään käsiin veitsellä, lasinpalalla jopa ruuvimeisselillä olen itseäni käteen lyönyt niin että ensiapuun tikattavaksi joutunut. Itsemurhaakin on parikertaa tullut yritettyä tosissaan, mutta onneksi sitä jäi henkiin vaikka molemista kerroista vammat jäikin.

Raha asioiden kanssa saa myös olla tarkkana vaikka käynkin töissä ja tienaan reilusti yli sen mitä normaalin ihmisen elämiseen kuluu kuukaudessa. Niin heräteostoksia voi tehdä niin paljon, että pitkän aikaa menee melkein koko palkka suoraan turhien laskujen maksasmiseen.

Terapiassakäynti kuuluu myös osana arkeen joka toinen viikko sitä tulee käytyä puhumassa huolista ja murheista psyk.polilla. Siitä on kyllä apua arjessa jaksamisessa. Lääkkeitäkin on kokeiltu monia mutta ei niistä ole ollut juurikaan apua minun kohdalla, ainoastaan Opamox 30mg auttaa hillitsemään impulsiivisuutta ja ahdistuneisuutta mutta vain lyhyt aikaisesti. Opamox on muutenkin vähän arveluttava lääke mulle, sitä ei voi olla paljoa kerralla kotona, koska sitä voi tyhjentää koko purkin yhdellä kertaa naamaansa.

Sellaista tämä minun rajatila arkeni on, päiväkerrallaan mennään ja yritän elää kunnolla yhden päivän kerrallaan. Kyllä tämän kanssa elää kun ei muutakaan voi..