En aivan tiedä kuuluuko tämä tänne, mutta kaipa tällä jotain tekemistä psykan kanssa on... :)
Eli olen tässä viimeisen puolen vuoden ajan alkanut yhtäkkiä muistamaan välähdyksinä joitain juttuja lapsuudestani (olen nyt 17v). Olen aina ihmetellyt kuinka vähän muistan lapsuudestani (ja siis nimenomaan vähän myöhemmästä lapsuudestani), kun tuntuu että kaverit muistaa niin paljon enemmän esimerkiksi jostain päiväkotiajasta.
Nämä äkkinäiset muistot ovat tosi kamalia. Esimerkkinä mainittakoon isäni hakkaamassa minua ja repimässä hiuksiani (vanhempani erosivat kun olin ihan pieni). En voi uskoa että olen tällaisia asioita pystynyt unohtamaan, saati sitten että nyt muistan ne niin selvästi.
Olen aina ajatellut, että minulla on ollut suht onnellinen lapsuus, mutta nyt nämä mieleenpalanneet muistot...
Voisiko olla jotenkin niin, että olen lapsena päättänyt unohtaa nämä asiat ja onnistunut siinä? Vai sulkevatko lapsen aivot tällaiset traumaattiset asiat jonnekin aivopoimujen syöveriin? En siis tosiaan tiedä mitään psykologiasta niin kuin varmasti kävi ilmi tästä kappaleesta :D
Onko ihan vaan normaalia tässä iässä? Pelottaa mitä mahdan vielä tulevaisuudesa muistaa. Toivottavasti joku osaa selventää tätä asiaa...
Eli olen tässä viimeisen puolen vuoden ajan alkanut yhtäkkiä muistamaan välähdyksinä joitain juttuja lapsuudestani (olen nyt 17v). Olen aina ihmetellyt kuinka vähän muistan lapsuudestani (ja siis nimenomaan vähän myöhemmästä lapsuudestani), kun tuntuu että kaverit muistaa niin paljon enemmän esimerkiksi jostain päiväkotiajasta.
Nämä äkkinäiset muistot ovat tosi kamalia. Esimerkkinä mainittakoon isäni hakkaamassa minua ja repimässä hiuksiani (vanhempani erosivat kun olin ihan pieni). En voi uskoa että olen tällaisia asioita pystynyt unohtamaan, saati sitten että nyt muistan ne niin selvästi.
Olen aina ajatellut, että minulla on ollut suht onnellinen lapsuus, mutta nyt nämä mieleenpalanneet muistot...
Voisiko olla jotenkin niin, että olen lapsena päättänyt unohtaa nämä asiat ja onnistunut siinä? Vai sulkevatko lapsen aivot tällaiset traumaattiset asiat jonnekin aivopoimujen syöveriin? En siis tosiaan tiedä mitään psykologiasta niin kuin varmasti kävi ilmi tästä kappaleesta :D
Onko ihan vaan normaalia tässä iässä? Pelottaa mitä mahdan vielä tulevaisuudesa muistaa. Toivottavasti joku osaa selventää tätä asiaa...
Vastaukset 2
Vanhimmat
En itsekään todellakaan tiedä psykologiasta paljoa, mutta aika jännä että sattu sun juttus just nyt, kun oon tekemässä koulutehtävää kehityspsykologiaan ja traumoihin liittyen. Oon aika paljon tässä lueskellut asiasta viimeaikoina ja niin se kai juurikin menee, että jos lapsi kokee pienenä jotain traumaattista, se saattaa sulkea ne kokonaan pois mielestään. Pitkäksi aikaa. Sitten asiat saattavat vasta vuosia myöhemmin palata tollasina ns.flashpackeinä.
Asiaa auttaa se, että pystyy oikeasti ymmärtämään että on kyse traumoista ja jos ne jatkuu ja aiheuttaa paljonkin epämiellyttäviä tunteita jne, niin sitten kannattaa kyllä mennä jonnekin juttelemaan ja selvittää asiaa.
En tiedä oliko tästä mitään hyötyä, mutta toivottavasti jotain auttoi? :)
Näin tavallisen ihmisen ajattelemana ilman mitään alan koulutusta ajattelisin että olet kieltänyt itseltäsi ikävät muistot tähän asti, mutta mitään ei kai voi kieltää loputtomiin joten kai ne muistot alkavat nyt tulemaan esille aivojen sopukoista. Minä aloin itse muistamaan vasta kun olin täyttänyt 50 ja ei ollut kaikki niin kivoja lapsuuden muistoja, joskus tuntuu että olisi ollut parempi kun ei olisi muistanut sellaisia asioita ollenkaan. Sitten luulen että kun olet niin nuori että se kai kuuluu kehitys vaiheeseen jotenkin.