Usein puhutaan, että radio- ja TV-lähetyksemme leviävät maailmankaikkeuteen. Radio-ohjelmia on lähetetty jo liki vuosisadan ajan ja TV-ohjelmia yli puoli vuosisataa. Eli väitteen mukaisesti ne olisivat tällä hetkellä kuultavissa jo lähes 100 valovuoden päässä ja nähtävissä jo yli 50 valovuoden päässä.
Mutta onko oikeasti näin?
Ajatellaanpa asiaa esimerkiksi 50 valovuoden päässä meistä olevan sivilisaation kannalta. Siellä paikallinen SETI-projekti etsii elämän merkkejä avaruudesta radioteleskoopeilla ja paikalliset tähtitieteilijät yrittävät löytää planeettoja lähitähtien ympäriltä. Molemmat ryhmät suuntaavat teleskooppinsa meidän Aurinkonamme tuntemaa tähteä kohden.
Tähtitieteilijät saattavat havaita, että kyseistä tähteä kiertää yksi tai kaksi kaasujättiläistä (Jupiter ja Saturnus), mutta pieni Maa-planeettamme jää luultavasti havaitsematta.
Mutta miten käy sikäläisen SETI-projektin? Senhän voisi kuvitella kuulevan radiolähetyksemme ja näkevän TV-lähetyksemme, mutta onko oikeasti niin?
Teoriani mukaan Auringon laajakaistainen säteily on niin voimakas suhteessa heikkoihin radio- ja TV-signaaleihimme, että se peittää ne täysin. Auringon säteilyteho on jotain ziljoonakertainen verrattuna kaikkiin Maan radio- ja TV-asemiin, eikö vain. 50 valovuoden päästä katsottuna Aurinko ja Maa ovat niin lähekkäin, ettei minkäänlaisista suunta-antenneistakaan ole mitään hyötyä. Eli lähetyksemme jäävät kuulematta ja näkemättä. Mitä mieltä olette?
Mutta onko oikeasti näin?
Ajatellaanpa asiaa esimerkiksi 50 valovuoden päässä meistä olevan sivilisaation kannalta. Siellä paikallinen SETI-projekti etsii elämän merkkejä avaruudesta radioteleskoopeilla ja paikalliset tähtitieteilijät yrittävät löytää planeettoja lähitähtien ympäriltä. Molemmat ryhmät suuntaavat teleskooppinsa meidän Aurinkonamme tuntemaa tähteä kohden.
Tähtitieteilijät saattavat havaita, että kyseistä tähteä kiertää yksi tai kaksi kaasujättiläistä (Jupiter ja Saturnus), mutta pieni Maa-planeettamme jää luultavasti havaitsematta.
Mutta miten käy sikäläisen SETI-projektin? Senhän voisi kuvitella kuulevan radiolähetyksemme ja näkevän TV-lähetyksemme, mutta onko oikeasti niin?
Teoriani mukaan Auringon laajakaistainen säteily on niin voimakas suhteessa heikkoihin radio- ja TV-signaaleihimme, että se peittää ne täysin. Auringon säteilyteho on jotain ziljoonakertainen verrattuna kaikkiin Maan radio- ja TV-asemiin, eikö vain. 50 valovuoden päästä katsottuna Aurinko ja Maa ovat niin lähekkäin, ettei minkäänlaisista suunta-antenneistakaan ole mitään hyötyä. Eli lähetyksemme jäävät kuulematta ja näkemättä. Mitä mieltä olette?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Näinhän sen TÄYTYY olla, koska vastausta ei ole tullut! Toisaalta tuo aikamme on varsin lyhyt ja kaukana valovuosien päässä voi olla häiriönä muut risteilevät ja ympäriinsä sinkoilevat radioaallot, jonka tapaisia emme edes osaa tunnistaa?
Jos Auringon radiosäteliy olisi "ziljoonakertainen" (mitä sillä tarkoitatkaan), meillä ei olisi mitään mahdollisuutta radioaaltojen käyttöön täällä Maapallolla. Asiahan ei ole niin.
Jos astronominen radiosäteily ja sen tutkiminen kiinnostaa, tässä on mielenkiintoista tietoa:
http://www.ursa.fi/ursa/jaostot/radio/radioastronomia.html
Tässä lisää Auringosta radiosäteilyn kannalta:
http://www.astro.utu.fi/zubi/sun/xradiat.htm
Sharyn kulta, kyse on siitä, että jos kuuntelen esimerkiksi Helsingin Kalliossa YLE:n Ykköstä Pasilan lähettimestä, ei siinä olekaan mitään ongelmaa. Lähetin on lähellä ja aurinko todella kaukana. Eivätkä ne ole yleensä samassa suunnassa.
Mutta jos sama lähetin vietäisiin auringon pinnalle, pystyisinkö silloin enää kuuntelemaan sitä? Radiolähetys ja auringon ziljoona kertaa suurempi säteily tulisivat samasta suunnasta ja samalta etäisyydeltä. Uskoisin, että radiovastaanottimeni ei pystyisi erottamaan heikkoa radiolähetystä auringon massiivisen säteilyn seasta. Jos hankkisin jättimäisen radioteleskoopin ja suuntaisin sen lähettimeen, ei sekään auttaisi. Vain paraboliheijastimen polttopisteessä oleva vastaanottoantenni kärähtäisi siihen kokoontuvasta auringon kuumuudesta.
50 valovuoden päästä aurinkoa ja maapallomme lähettimiä katsoen ja kuunnellen on tilanne juuri tuo sama. Paitsi että sekä radiolähetys että auringon säteily ovat molemmat reilusti ja samassa suhteessa heikompia. Kaikki maailman lähettimet ovat todella heikkoja verrattuna auringon säteilyyn, ja tulevat samasta suunnasta ja samalta etäisyydeltä.
Tässä on huomioitava vielä sekin, että vaikka unohdettaisiin auringon vaikutus, on Maapallolla ainakin nykyään niin paljon radiolähettimiä ja samoilla taajuusalueilla toimivia lähettimiä, että kaukaa kuunneltuna ne sekoittuvat vain täysin tunnistamattomaksi kohinaksi. Aurinko lähettää samanlaista kohinaa, mutta siis ziljoonakertaisella teholla. Ziljoona on tässä tapauksessa erittäin suurta lukemaa kuvaava ilmaisu, koska en tiedä tarkkaa suhdetta. Todella suuri se on kuitenkin.
Huomaa tv-satellittista jos aurinko on samalla linjalla, tulee lumisadetta hetkeksi...kunnes aurinko menee ohi.
Eikös radioallot heikkene samoin kuin valo. Etäisyyden neliöön.
Maapallo kiertää Aurinkoa eikä edes pintaa hipoen. Niinpä radiosignaalimme eivät pysy samassa linjassa Auringon kanssa.
aurinko on niin valtava maapalloon nähden että kaukaa näyttää niinkuin se hipoisi pintaa
Voi Sharyn hyvä. Yritä nyt ymmärtää, että Maa ja Aurinko ovat todella lähellä toisiaan katsottuna 50 valovuoden päästä, käytännössä aivan samassa pisteessä. Niiden etäisyys toisistaan on noin 8 valominuuttia, kun 50 valovuotta on yli 26 miljoonaa valominuuttia.
Maa ja Aurinko ovat 50 valovuoden päästä katsottuna suurin piirtein yhtä lähellä toisiaan kuin tämän kaksoispisteen : pisteet katsottuna noin 5 kilometrin päästä. Sellaista suunta-antennia ei ole olemassakaan eikä ikinä tule olemaankaan, jonka pystyisi suuntaamaan 50 valovuoden päästä Maahan, mutta Aurinko jäisi sen keilan ulkopuolelle.
Panin asiasta kysymyksen URSAan. Jos viitsivät vastata, palaan asiaan. Koin tarvitsevani asiantuntija-apua. Tekstitettämiin.
Kiitos Sharyn, että vaivauduit kysymään kannannottoja teorialleni asiantuntevammiltakin tahoilta. Kerro ihmeessä heti vastauksen saatuasi mitä mieltä siellä oltiin.
Itse olen jo varsin vakuuttunut sitä, että Aurinkomme suunnaton säteilyteho peittää reilulla ylivoimallaan ihmiskunnan surkean heikot signaalit täysin kuulumattomiin.
Jep jep, noin siinä taitaa käydä. Signaalit ovat niin heikkoja ettei niitä pysty erottamaan kohinasta. Eräs seikka mitä ei ole edes otettu huomioon on se mitä radiolähetykselle tapahtuu kun se osuu aurinkokuntaa ympäröivään magneettikenttään. Meneekö viimeisetkin saumat kuulla ja nähdä jotain.
Se että lähetyksemme leviävät avaruuteen kuulostaa hyvältä, ja näyttää paperilla hyvältä. Käytännössä on tod.näk että signaalit häviävät hyvin nopeasti "eetteriin".
Mikäli haluamme lähtettää viestiä, niin pitää rakentaa kunnon vehkeet. Ei siitä muuten tule mitään...
Jo lähitähtemme, kuten Sirius, estää (aivan eri luokan säteilijä kuin aurinko) lähetysten kulkua.
Luulen että se peittää aurinkokuntamme aika mukavasti. Mitään todisteita minulla ei tästä ole, pelkkä oletus.
Niin, maapallon ikä jotain 7000 miljardia vuotta ja vain ihmisiä pallolla, eikös jo tuossa ajassa olisi viisaimpiakin tullut?
Maapallon ikä on noin 4,5 miljardia vuotta.
Kirjoitat vähän mutta se vähä on täyttä asiaa.
Vaan entäpä Hiroshiman ja Nagasakin atomipommit?
Yhden räjähdyksen kaukaiset havainnoitsijat voisivat yrittää selittää ilman "älykkäitä" ydinpommien käytäjiä, mutta entäpä kahden?
Toisaalta oliko Maapallo suht samassa asennossa niin että molempien Japaniin pudotettujen pommien energiaa lähti suht samaán suuntaan avaruudessa?
Ydinpommien räjäyttelyhän ei ole jäänyt Japaniin toisen maailmansodan lopussa pudotettuihin kahteen eksemplaariin, vaan ydinkokeita on tehty ahkerasti sodan jälkeen, muistaakseni vähintäänkin useita kymmeniä. Eiköhän niistä aika moneen suuntaan riittäne gammasäteitä.
Viime aikoina ydinkokeet on kai tehty yleensä melko syvällä maanpinnan alapuolella, mutta niistäkin lähtee gammasädepulssi joka on havaittavissa satelliitilla maan kiertoradalla, ilmakehän yläpuolella. Tähän juuri perustuu ajatus että ydinkokeita voi valvoa satelliitista.
Ja ilmakehän läpäisyn jälkeen ei luultavasti ihan kohta tule eteen sellaista estettä joka tuon gammasädepulssin etenemisen pysäyttäisi.
Oletkos miettínyt miten ihmisten räjäyttämät atomipommit voi havaita kaukaa?
Maapallolla on räjäytetty useitakin ydinpommeja. Mutta aivan samoin kuin radiolähetykset, myös niiden teho on ollut aivan mitätön verrattuna kaukaa katsoen aivan vieressä hömöttävään jättimäiseen ydinreaktoriin eli Aurinkoomme. Eli eipä niitä surkean heikkoja ydinräjäytyksiämmekään voi kukaan havaita isojen matkojen päästä. Ihan sama kuin yrittäisi havaita tonnin trotyyliräjähdyksen vieressä samanaikaisesti poksautetun kiinanpommin kymmenen tuhannen kilometrin päästä. Ei onnistu ei.
Gammasäteily auringosta lienee melko olematonta. Ydinräjähdys puolestaan synnyttää tuntuvan gammasäteilypulssin.
Maanpäällisen (ja maanpinnan alaisenkin) ydinräjähdyksen gammasäteilyn voi havaita ilmakehän läpi. Tähänhän perustui satellitti jonka piti valvoa ydinkokeita.
Enemmistö em. satelliitin rekisteröimistä tapauksista osoittautui olevan maapallon ulkopuolisia, mahdollisesti hypernovina räjähtäneistä maailmankaikkeuden ensimmäisistä tähdistä peräisin olevia gammasädepulsseja.
Normaali tähti ei kuitenkaan tuottane pintansa ulkopuolelle mainittavasti gammasäteitä.
Niin, täytynee vielä korostaa että normaali tähti ei tuota _pintansa ulkopuolelle_ gammasäteilyä.
Tokihan ydinreaktio tähden keskustassa tuottaa gammasäteilyä, mutta aikansa tähden sisällä törmäiltyään ja tähden pinnalle saavuttuaan tuo säteily on muuttunut aallonpituudeltaan huomattavasti pitemmäksi, pääasiassa näkyväksi valoksi.
Teoriasi on ilmeisen oikea. Universumi on täynnä sähkömagneettista säeilyä kaikilla taajuuksilla, alkaen matalataajuisista radioalloista aina näkyvään valoon, röntgensäteilyyn ja korkeataajuiseen gammasäteilyyn.
Niinpä onkin oleellista että valitsee taajuuden oikein jos haluaa tulla kuulluksi. Galaksi on hyvin meluisa alle 1GHz taajuuksilla. Sinne hukkuvat helposti tavalliset radiolähetyksemme. Avaapa vaikka analoginen televisio niin näet lumisadetta - galaksimme taustakohinaa. Toisaalta jos taajuus on korkea, yli 30 GHz, niin ilmakehämme alkaa aiheuttaa häiriöitä lähetykseen. Jos haluaisimme lähettää signaalin ja toivoa tulla kuulluksi, taajuus tulisi valita tuolla taajuusvälillä.
Lisäksi on tärkeää että taajuuskaista on riittävän kapea, mikä tarkoittaa n. 300 Hz kaistaa, jotta signaalimme pystytään erottamaan taustakohinasta. Kapea kaista tarkoittaa puolestaan että skannattavia taajuuksia on valtavasti. Niinpä pitää valita sellainen taajuus mitä vastaanottaja saattaisi kuunnella. Mikä sellainen taajuus voisi olla. SETI on päätellyt että se voisi olla ns. waterhole. Avaruuden vetypilvet emittoivat taajuudella 1.42 GHz. Hydroksyyli OH puolestaan emittoi taajuudella 1.64 GHz. Tämä taajuusväli on ns. waterhole. Jos arvelemme, että signaalimme kuulijalle avaruuden toisella puolella vesi on yhtä tärkeä kuin elämälle täällä, tämä voisi olla yksi hyvin todennäköinen kiinnostava taajuusalue. SETI kuunteleekin paljon juuri tätä aluetta.
Lisäksi jos haluaisimme tulla kuulluksi, olisi tietenkin eduksi että käyttäisimme lähetykseen suunta-antennia.
Tietolähde: Where is everybody, Stephen Webb 2002