Elimistön tarpeet vaihtelevat

Ravitsemusasiain koulukuntien tiimellyksessä tuntuu usein jäävän marginaaliin ihmisen elimistön tarpeitten vaihtelevaisuus. Ravinnon tarve vaihtelee niin yksilöitten kohdalla eri elämän tilanteissa kuin eri ihmistenkin välillä.

Brittiläinen naparetkeilijä Robert Scott menehtyi retkikuntineen Antarktiksella v. 1912. Retkikunnan tuhoksi koitui ravinnon puute. Etelänapamantereen ankarissa olosuhteissa he eivät päässeet ruokavarastoille ajoissa. Jo yksin voi olisi tuonut pelastuksen ja voita olikin noissa saavuttamattomiksi jääneissä varastoissa runsaasti.

Meillä Suomessa edelleen nykyisinkin monet tekevät kovaa ruumiillista työtä kesät talvet ja myös pakkasellakin. Ravinnon on oltava elimistön tarpeitten mukaista kulloisissakin olosuhteissa. Raskaan ruumiillisen työn tekijöitten elimistö tarvitsee runsaammin polttoainetta kuin fyysiseltä rasittavuudeltaan kevyempää työtä tekevien ihmisten elimistö.

Ravitsemusta koskevassa keskustelussa näyttää jäävän kovin vähälle huomiolle ihmisten elämisen olosuhteitten vaihtelevuus. Eipä ole olemassa mitään yhtä ja ainoata oikeata terveellistä ravitsemuksen koostumusta ja annostelua, jota kaikkien olisi hyvä noudattaa omaa järkeään käyttämättä.

Selvyyden vuoksi totean, että itse yritän kohtuullisesti pitää ravitsemustani silmällä. Täytyyhän ravinnon olla monipuolista ja sopivan riittävää esim. parin viikon jaksolla tarkasteltuna. Vuodenajat ja tekemisten rasittavuus tai keveys vaikuttavat luonnollisesti siihen, mitä lautasella kulloinkin on.