Apuwa. Alkoi runosuoni sykkimään.
Ja outoa tekstiä tulee tyyliin:
Ukko tietä asteleiksi
wirstan tuli kulkeneiksi
auri päivän paistaneiksi
illan hämy saapuneiksi...
Itse en muista, missä olisin tämän tyyppisiä kielellisiä rakenteita nähnyt missään käytettävän.
Tällaisessa verbiin liitettävässä -eiksi -päätteessä lienee kysymys jonkinlaisesta kevennysmuodosta, mutta ainakaan minulle ei koulussa ole sitä koskaan opetettu.
Kysymys kuuluukin, onko tällainen rakenne kuulunut koskaan suomen kieleen? Onko sille olemassa jokin nimitys? Onko se peräisin jonkin tietyn alueen murteesta?
Tulis joku wastanneiksi?
Tietäwämpi sanoneiksi?
Wallan wiisas walistaneiksi?
Tyhmempi nyt wuottaneiksi
Ja outoa tekstiä tulee tyyliin:
Ukko tietä asteleiksi
wirstan tuli kulkeneiksi
auri päivän paistaneiksi
illan hämy saapuneiksi...
Itse en muista, missä olisin tämän tyyppisiä kielellisiä rakenteita nähnyt missään käytettävän.
Tällaisessa verbiin liitettävässä -eiksi -päätteessä lienee kysymys jonkinlaisesta kevennysmuodosta, mutta ainakaan minulle ei koulussa ole sitä koskaan opetettu.
Kysymys kuuluukin, onko tällainen rakenne kuulunut koskaan suomen kieleen? Onko sille olemassa jokin nimitys? Onko se peräisin jonkin tietyn alueen murteesta?
Tulis joku wastanneiksi?
Tietäwämpi sanoneiksi?
Wallan wiisas walistaneiksi?
Tyhmempi nyt wuottaneiksi
Vastaukset 4
Vanhimmat
Nuo sinun runomuotosi tuntuvat aika kotikutoisilta – mutta mikäpäs siinä, anna palaa!
Jos minä ukko tulen tietä _astelleeksi_, niin se saattaisi olla vaikkapa astella-verbin II partisiipin aktiivi translatiivimuodossa. Joku toinen osannee suomen kielen kieliopin paljon minua paremmin?
Jossakin vanhemmassa kirjallisuudessa olen nähnyt senkaltaisia muotoja kuin ”ukko tietä asteleiksen”, mutta tuo muoto poikkeaa käyttämästäsi ja jää ainakin minulta analysoimatta.
kevennysmuodosta, joka liittyy loppuliitteeseen -chen (esim. mädschen = tyttönen, ein bischen = hiukkasen usw.).
Päätteet -ksi ja -chen muistuttavat hiukan toisiaan.
Saksalaisalueen vaikutus näkyy erityisesti itäsuomen murteissa keskiajalla ja uuden ajan alussa.
Tuo mainitsemasi sana 'mädschen' muistuttaa jopa huomattavasti saksan sanaa (das) Mädchen, ja sanassa 'bischen' olen näkevinäni sanan bißchen (tai bisschen). Mitähän ”saksalaistyyppistä” kieltä sitten lienevätkään?
Diminutiivimuotojahan nuo. Olisikohan ensimmäisen kantasanana (die) Magd = piika ja jälkimmäisen (der) Biß = puraisu, haukkaus?
Olenpa paljon samaa mieltä L-nimimerkin kanssa. Yhtään asiantuntevaa sanaa en osaa heittää, mutta vähän tällaista kalevalaista riimittelyä, tosin siinä sanat olisivat oikeasti vähän erilaisia.
Tuossa jälkimäisessä runossa kaikki päätteet pitäisi olla 'eeksi', kuten ensimmäisen kolme viimeistä riviä. Ensimmäisen ensimäinen rivi taas olisi 'asteleksi'. Ja lopuille siis se 'eeksi', jolloin loppusointu katoaa. Muuten tuota kirjoittamaasi ei kyllä ole kuin ihan mainiossa omakutoisessa runoudessa :) Eli ei tätä ole 'olemassa'. Mutta kukaan ei kiellä sitä käyttämästä. Sinulla vaan on tullut nyt mieleen ihan tämä Väinämöisen päiväkävelyt mielen perukoilta :)