Vanhanen + Kanerva

"Kuka määrittelee sopivaisuuden rajat", on ajankohtainen ja tärkeä aihe. Yllättävää on se, että Vanhanen joutuu tämän tyyppisiä asioita kyselemään, ilmeisesti usko vallan kaikkivoipaisuuteen on alkanut horjumaan.

Aiemmin sopivaisuuden rajat määritteli varsin pitkälle kirkko ja vakiintuneet tavat. Luterilainen moraali on aina ollut epäsymmetrinen, oikeudenmukaisuus ei ole ollut tärkeä arvo. Vallanpitäjille on sallittu suurempia vapauksia ja oikeuksia kuin muille. Kristinuskon perusteella on pyritty vaikuttamaan heikommassa asemassa oleviin ja poikkeaviin. Suhtautuminen homoseksuaaleihin on varsin kuvaava esimerkki. Homoseksuaalisuus on tuomittu synniksi, se on nostettu varsin voimakkaasti esille, nimenomaan näin. Kristinuskoon liittyvillä peruskäskyillä ei ole ollut merkitystä, "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi" ja "Rakastakaan lähimmäistä kuten itseänne". Ovat unohtuneet varsin nopeasti, kun kyse on heikompiosaisuudesta tai poikkeavuudesta.

Kirkon vallan vähentyessä, esiin ovat nousseet yhteiskunnalliset arvot. Yhteiskunnalliset arvot eivät ole muuttumattomia, ne eläviä ja muuttuvia, tosin varsin hitaasti.

Arvoteoria/ arvofilosofia/ aksiologia on tiede joka tutkii arvoja ja niiden muutosta. Arvoteorian kaksi päätemaa ovat: Onko arvot subjektiivisia vai objektiivisia? Käytännössä onko arvot annettu ihmisille, vai onko arvot luotu ihmisten toimesta. Mikäli päädytään arvo-objektivismin kannalle, silloin arvot ovat muuttumattomia ja vakaita, niitä ei sovi kritisoida, koska ne ovat meitä korkeampia. Subjektivisuuden kannattajat kokevat arvojen olevat ihmisten välisen kanssakäymisen muodostamia tapoja, joilla on taipumus muuttua.

Vanhanen on selvästi Arvo-objektivismin kannattaja, hän kysymyksellään pyrkii hakemaan auktoriteettia, joka voisi arvot määritellä. Vanhasen toiminta osoittaa sen muutenkin, hän hakee oikeudesta moraaliarvon rajoja.

Moraalia-arvot eivät ole koskaan mitenkään yksiselitteisesti määriteltävissä, aina syntyy rajapintoja, kuten esimerkissäni suhteessa homoseksuaaleihin. Aiemmin arvokeskustelua käytiin varsin tehokkaasti taiteen keinoin, varsin oopperataide ja näyttämötaide olivat välineenä tärkeä. Kirjallisuus on tullut hieman myöhemmin, kirjallisuus ei ollut aikoinaan kovinkaan arvostettua. Nykyisin arvokeskustelua käydään median välityksellä, syynä on volyymi.

Vanhaselle voisi siis vastata, sopivaisuuden rajat määrittelee kansalaiskeskustelu, jota käydään median välityksellä. Missään tapauksessa sitä ei määritellä oikeudenkäyntien avulla ja ei enää myöskään kirkonjulistuksella.

Mikäli ajatellaan oikeudenmukaisuutta, silloin Vanhasen ja Kanervat tapaukset ovat varsin samantapaisia. Vanhasen oikeudenkäynti asettuu näin yhä hankalampaan valoon. Vanhasen seurustelusuteen kesto oli noin 9kk. ja hänen mielestään kertominen siitä on nimenomaan hänen yksityisyytensä loukkaamista, Kanervan viestittelyjen julkaisu oli selkeämmin Kanervan yksityisyyden loukkaamista. Seurustelusuhteen puuttuminen tekee jakolinjan, voidaan näin arvioida, että viestien "omistaja" oli Kanerva. Yhteisen kokemisen funktio puuttui. Vanhasen päätös valittaa oikeuteen oli harmillinen teko, lähinnä sen naurettavuuden vuoksi, mutta ymmärrettävähän se oli, koska hänen näkemyksensä mukaisesti arvoilla on tietty objektiivisen arvoteorian mukainen status.

sunlin000 kirjoitti:

Hyvä vastaus aikojen muuttumisesta.
Toinen julkisuuteen liittyvä muutos on havaittavissa esim Idols harrastus.
Nuoret pyrkivät joukolla julkisuuteen ja pyrkimyksellä selvittää koko elämänsä laulaen.

Laulaen eläminen on aikaisemmille tavallisen kansan sukupolville ollut käsittämätön ajatus.

Julkisuuden hakuisuus on merkkinä arvojen muutoksesta, oikeastaan hyvinkin oleellisesta sellaisesta. Aiemmin ihmisarvo oli itseisarvo, elämä nähtiin arvokkaana "luojan luomana". Ihmisten arvostukseen liittyi myös yhteisöllisyyden käsite, omassa joukossa tuli nähdyksi ja koetuksi se, että on tarpeellinen, jo olemassa olonsa vuoksi.

Nykyisin ihmisten arvoa ei mitatakaan enää arvolla >ON

sunlin000 kirjoitti:

Ruotsissa Billy Butt joka järjesteli nuoria tyttöjä julkisuuteen joutui 90 luvulla oikeuteen väkisin makauksesta.
Kaikki tytöt eivät siinä onnistu ja joku nosti syytteen.
Samalla ilmestyi useampia tämän avauksen mukana.

Nyt lehtitietojen mukaan tytöt ovät vähän peruneet ja Billy Butt hakee oikaisua.

Tämä muutos Suomessa merkitsee ilmeisesti että merkittävässä asemassa olevien kalapuikkomiesten aika on ohi.

Maailmalla on jo pitkään ollut sellainen trendi, että julkisuudessa olevia miehiä pyritään käyttämään hyväksi, julkisuuteen pyrittäessä. Suomeen ilmiö on vasta rantautumassa, pärskeitähän nämä vasta ovat olleet.

Olen siitä samaa mieltä, että miestenkin tekemisiin tullaan jatkossa puuttumaan entistä selvemmin. Päättäjän ei ole enää mahdollista käyttää asemaansa hyväkseen ja toimia asiattomasti. Eduskunnassa käyty kohu ahdistelun tiimoilta oli varsin hyvä esimerkki, edustajien aluksi osoittama uho, vaihtui varsin nopeasti uhri asenteeksi.

Länsimaissa on varsin tavallista se, että seksiskandaalinen ryvettämät joutuvat paikkansa jättämään, Suomessa on vielä "äijämeininkiä" jäljellä, mikäli eduskuntamme edelleen naisistuu, myös tapavaatimukset tulevat lisääntymään. Pipot ovat jatkossa entistä kireämmällä.

Vanhasen lausunto siitä, että jos julkisuutta ei voida hallita nykyistä paremmin, silloin emme saa päättäjiksi päteviä tekijöitä, herätti mielenkiintoisia ajatuksia. Näkemys oli perin eriskummallinen, ikään kuin säällinen elämä vähentäisi pätevyyttä, tai päättäjäksi pyrkivillä olisi poikkeuksetta jotain salattavaa. Kertoiko lausunto Vanhasen yksityisajatuksista, vai oliko kanta laajempaakin ymmärrystä saava, sitä en tiedä.