mitäs siitä vois tehä.. ei oikeen googlettamalla löytyny reseptiä
häränfile
pakkasessa
304772
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
tehdä läskisoossia, kalakeittoa tai kasvislasagnea.
Mieti vähän itse, mitä naudanlihasta voi tehdä. Ja selvitä itsellesi, mitä filettä se on.
Aika onneton olet, jos et googlettamalla mitään löydä!
sun kanssas. tiedän kyllä mitä häränfile on. reseptiä pyysin.. ihan kuin oisin voinut pyytää reseptiä vaikka jauhelihalle taikka perunoille. jaksa aina samoja ruokia tehä. älä vastaa jos et osaa kirjottaa asiallisesti.
Sulata se nyt ainakin ennnen valmistusta.
porukkaa täällä
Tee fileestä vaikkapa seuraavaa:
Poista kalvot hulellisesti. Ruskista filee kauttaaltaan pannulla tai mieluimmin grillissä.
Tee herkkusienistä ja kermasta kastike.
Ruskista herkkusieniviipaleet sipulisilpun kera, lisää pannulle kuohukermaa vähitellen ja sekoita koko ajan. Kerma paksunee keittäessäsi, joten älä lisää jauhoja, mutta ole varovainen, sillä kerma myös juoksettuu herkästi. Muista siis lisätä tilkka ennen sitä ja taas sekoittele. Purista rippunen valkosipulin kynttä joukkoon, se täydentää kastikkeen makua olennaisesti. Jatka, kunnes sinulla on riittävästi paksuhkoa todella hyvää herkkusienikastiketta. Mausta suolalla ja valkopippurilla.
Fileen kypsyessä kääntele sitä aika-ajoin ja voit maustaa sen samalla suolalla ja mustapippurirouheella. Ota uunivuoka ja laita uuni
tulemaan 175 asteeseen. Leikkaa filee noin sentin paksuisiksi viipaleiksi, kokoa filee takaisin muotoonsa ja laita se hetkeksi uuniin. Leikatessa näet kypsyysasteen, joten siitä voit päätellä uunissapidon ajan, eli haluatko punaista, vai roseen väristä lihasta. Muista, että kypsänä filee ei ole suinkaan parhaimmillaan. Keitä lisäkkeeksi hyvää jasmin tai basmatiriisiä. Levitä riisi vadille fileen alustaksi ja nostele filee muodossaan riisipedille.
Nostele muutama lusikallinen kastiketta fileen pinnalle ja korista hienoksi hakatulla persiljalla. Tarjoa loput kastikkeesta kulhosta.
Nimesin tämän ruokalajin aikoinaan File Chasseur:ksi. Jokin vihreä salaatti sopii seuraksi.
Toivoakseni onnistut ja saat maistuvan aterian aikaiseksi.
taidanpas kokeilla.
ja huonosti kritiikkiä kestävän ei pidä ryhtyä ollenkaan kokinhommiin. Niissä sattuu ja tapahtuu ja kritiikkiä tulee varmasti.
Kokeilepa www.flavonia.fi reseptipankkia
Eräs mielenkiintoinen härän sisäfileestä valmistettu todella upea ja
maukas ruoka. Sen kehitti (innovoi) varsin tunnettu Tamperelainen, ajat sitten edesmennyt ystäväni, keittiömestari Erkki Kolkkanen. Hän oli eräs ensimmäisiä mesuja, joka perusti ns.pikkuravintolan, tuo ravintola oli ja on edelleenkin hyvin tunnettu ruokaravintola Coussicca. Erkki oli tunnettu rehevästä ruokakulttuuristaan ja suomen suurimmista Wieninleikkeistään, niiden koko ylitti reilusti lautasen.
Mutta palataanpa siihen härän fileeseen. Jos aiot kokeilla, tarvitset:
1 kpl valurautaisen parilalaatan
1 kpl kokonainen härän sisäfilee
1 kpl suolakurkkua
1 kpl purjosipulia
1 kpl punainen paprika
1 kpl vihreä paprika
1 kpl keltainen paprika
3 kpl keskikokoista keitettyä, kuorittua perunaa
3 viipaletta pietarin limppua
purkki tai pari smetanaa ja jotain Adjikaa korvaavaa vihannes relishiä.
Valmistus:
Puhdista filee kalvoista, ruskista kauttaaltaan pannulla, mausta ja laita uuniin 175 ast.lämpöön siksi aikaa kunnes teet tykötarpeet.
Silppua kaikki edellä luetellut vihannekset ja leivät kolmion muotoisiksi paloiksi,noin 3x3 sm.
Paista kaikki reilussa voissa pannulla, mausta suolalla ja rouhitulla mustapippurilla.
Kuumenna parilalevy vaikka lieden levyllä. Ota filee uunista ja leikkaa se sentin paksuisiksi viipaleiksi. Nostele filee muotoonsa levylle ja peitä se paistamallasi sekoituksella.
Sekoita smetanan joukkoon jokin hyvä tulinen meksikolais dippikastike. Alkuperäistä Gruusialaista Adjikaa ei valitettavasti ole enää saatavissa.
Nosta tirisevä paistos parilalaatalla,joka on lauta-alustalla, tarjolle.
Tämä ruokalajin kehittäminen edellytti oikeata ja aitoa innovaatiota ja sen Erkki Kolkkanen hallitsi, sillä hän kehitteli monia muitakin omaperäisiä ruokia, matkimatta muita. Edellä olevan ruokalajin nimeksi hän laittoi Gruusialainen rosvonpaisti. Tämä oli listoilla Coussicassa 1970 luvulla. Toinen Ekin kuuluisa ruoka oli Härän ruoska, sekin aivan omaa innovaatiota.
Tämä oli loistavan persoonallisen keittiömestarin
muistoksi, uudelleen kokeiltavaksi julkituotu valmistusohje. Erkki Kolkkasen muistoa kunnioittaen, Vanha Kokki.
Adjika-maustekastiketta saa ainakin Tallinnasta - marketsita. Ostan aina kesäksi, jotta saan shaslikkiin sen oikean maun.
Samoin lavash-leipää shaslikkia varten.
Hyvä innovointi tuo tamperelainen "rosvonpaisti" - tulee mieleen jotkut kaukasialaisten paikkojen muonat, joita saa Moskovassa Varpusvuoren rinteen ravintoloissa.
Tuosta Adjikasta enemmän. Voisitko kertoa valmistajan ja valmisteen koostumuksen. Tämä minun tarkoittamani on todella "stydiä", tarkoitan myös rakenteeltaan, ei siis mitenkään kastiketta, vaan eräänlaista maustevihannes-sosetta, väriltään ruskean punaista. Olen yrittänyt saada sitä hankituksi vaikka mistä. mutta ei vain ole onnistunut. Saman nimistä tuotetta on ollut kyllä myynnissä, mutta maku on aivan eri kuin siinä alkuperäisessä.
Ellen väärin muista, niin sitä toi maahan HOK ja puuhamiehenä toimi Toivo Pippuri niminen mesu.
Olisipa tosi upeaa, jos sitä löytyisi, sillä kehitin tuon Adjikan tiimoilta erään erittäin suosituksi tulleen kalakastikkeen. Erityisesti siihen ihastui eräs amerikkalainen musta Jazz-muusikko vaimoineen, he veivät tuota relishiä useita purkkeja mukanaan yhdysvaltoihin.
Varmaankin muistat Helsingissä olleen Gruusialaisravintola Kazbechin, sehän oli ensimmäisiä ns. etnisiä ravintoloita. Henkilökunnasta osa oli koulutuksessa jopa Tbilisissä. Voi kumpa tuo kertomasi Adjika olisi sitä samaa, tai edes samantapaista maultaan.
Silloinen pakkaus oli pienehkö lasipurkki, ehkä n. 150-200 gr. ja suljettu kullanvärisellä venäläistyylisellä kertakäyttökannella.
Sisältö oli vaikeasti tunnistettavaa massaa, mutta valkosipuli ja erilaiset chlipippurit olivat mielestäni hallitsevia. Tuote oli erittäin voimakas hajultaan sekä maultaan. Tuntuisiko tutulta?
Löytyi puteli - nimeltään "Eidros Adzika Kastme". Näyttää olevan liettulaista tuotantoa ja maahantuoja eestiläinen. Lasipullo ja tuoteselosteessa sanotaan sisältävän tomaattia, valkosipulia, paprikaa, porkkanaa, auringonkukkaöljyä, tomaattipureeta, sokeria, suolaa ja sitruunahappoa. Tämä paprika tässä etiketin kuvassa näyttäisi olevan noita unkarilaisia lajikkeita - ei siis meidän makeita lajejamme.
Ruskeanpunainen sose - ei todellakaan kastike. Maultaan hapanimelä valkosipulilta maistuva, mutta ei kovin polttava, paitsi jälkimaultaan hetken päästä. Muistuttaa vähän unkarilaista ledze-soossia - jos nyt muistan nimen oikein.
Olen saanut myös sellaista adzikaa, joka on voimakkaampaa ja hyvin hapanimelää, koska siinä on mukana myös luumua, tummanpuhuvaa väriltään.
Lieneekö tämä nyt sama? Jos oikein muistan olen ostanut Tallinnan Norde Centeristä.
Muistan Kazbechin, koska siellä sai ruokaa, joka tuntui todellakin etniseltä eikä ollut niinkään "sävelletty" suomalaiseen tasapäämakuun. Siellä taisin ensimmäisen kerran tutustua shaslikiinkin.
Tuo unkarilainen soossi - tai muhennos - on nimeltään lesko, ei ledze. Muisti tekee jo tepposia.
Tunnen kyllä tuon Adjikan, jonka mainitset, mutta se ei ole sitä mitä nyt tarkoitan. Alkuperäinen gruusialainen muistutti ehkä enemmän Harissaa, eli siis aikalailla tiukempaa maultaan.
Se oli hyvin monikäyttöinen "mausteseos" ,sopi liharuokiin ja keittoihin ja erityisesti kastikkeisiin joissa käytetään smetanaa.
Harmi, jos ei sitä enää mistään saa. Toisaalta, eihän Gruusiakaan ole enää Gruusia, vaan Georgia.
Niin se maailma muuttuu.
Ensi viikolla Moskovaan - katson, mitä löytyisi vaikka Seitsemästä Maanosasta. Siellä alkaa olla jo niin hienot valikoimat tavaraa, että itku tulee kun omaan markettiin astuu.
Moskovaan on tullut myös Lotten uusi tavaratalorykelmä, jossa on tähän asti hienoin näkemäni herkkukauppa - Pariisi ja Harrods mukaanlukien. Etelä-Korean poika panee parastaan...
Toivottavasti löytyy virikkeitä.
En tiedä oletko brandyn ystävä, mutta jos satut Moskovassa vieraillessasi näkemään sellaista "konjakkia" kuin Ahtamar, kristallipullossa, niin milteipä kannattaa ostaa. Mielestäni se ohittaa espanjalaisen
Juan Carlos primeron rinnanmitalla. Juoma on erittäin tummanruskeaa ja voimakasaromista, mutta silti pehmeää. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen, pullo on käsinhiottu, mutta ei mitään Baccarat-kristallia, silti upea astiana.
pääkaupunkiseudulla saa pariakin sorttia adjikakastiketta. Eivät kyllä ole kovin stydejä. Mutta olen nähnyt myös Citymarketin erillisestä "ulkomaanruokahyllyssä" adjikapurkkeja. Niitä en tosin ole kokeillut.
Ararat, armenialainen brandy - ja sen 10-vuotta vanha versio, mitä tarkoittanet - oli aikanaan osaavan idänmatkaajan kaveri hädässä. Pehmeän äkkiväärä äänenaukaisija - pari lasia ja joka poika puhui venäjää ja oli kaveria.
Sitä tahtoo saada vähän harvoin nykyään Venäjältä jostain syystä - olisivatkohan nuo länsimaisemmat kaverit vieneet markkinat - mutta löytyy kyllä kun etsii. En ole tosin vähään aikaan nauttinut ko. kaupanvahvistajaa, mtta kiitos vinkistä... nyt täytyy.
Tunnet näköjään juoman. Sen saatavuuden heikkous venäjällä johtunee taas siitä, että armenian ja venäjän kauppasuhteet olivat jokseenkin poikki yhteen aikaan. En tiedä ovatko taas palanneet.
Tunnen kyllä nuo kyseiset Adjikat, myös Pic&Pay myy samoja tuotteita Raumalla ja Porissa, mutta en tarkoita nyt niitä. Mutta kuten sanottu, kiitos avusta ja mielenkiinnosta asia kohtaan.
Jaaha, kotona taas - ja tuttavuus Araratiin tuli uudistettua muutamaankin kertaan. Löysin jopa sen harvinaisen 25 vuotta vanhan version. Vähän oli hinnoissaan, mutta enhän sitä nyt lasikaupalla kaatanut.
Aine oli parempaa kuin vanhastaan muistin - kiitos, kaunis muistutuksesta.
Ja vielä - sitä adjika-soossia sain varmaan sellaisena kuin kerroit Na Mulina-ravintolassa Tabaka-kanan kanssa. Ei ollut myynnissä asiakkaille pullotolkulla, mutta potkua löytyi soossissa tarpeeksi. Kiireinen mies eikä ymmärtänyt reseptin tarvettani. Seitsemässä Maanosassa oli vain sellaista setsuuriversiota.
Sain pari reseptiä lievushkalta, mutta täytynee kääntää, joten asiaan myöhemmin.
Adjika-soossi tutun lievushkan tapaan:
kourallinen jauhettuja saksanpähkinöitä
1 tlk chiliä - sanoi, että sumakia, mutta onkohan samaa kun se on turkkilaista alkuperää ja miedompaa ja muutenkin erilaista?
1-2 kynttä valkosipulia murskattuna
kourallinen korianterin lehtiä
vähän tilliä
puoli kourallista basilikaa
laakerinlehteä murskattuna
minttua jonkin verran
Tähän lisätään ruokalusikallinen kaksi oliiviöljyä ja kaikki jauhetaan tahnaksi.
Kun tämä tuodaan tarjolle siihen lisätään tuoretta tilliä ja vähän viinietikkaa, jolloin siitä tulee enemmän kastikemaisempi koostumukseltaan ja raskaampi tahna pysyy pohjalla. Suolaa lisätään myös. Kun kroopaisee syvemmältä saa stydimpää tavaraa ja pinnalla on miedompaa ja vähän etikkaisempaa.
Totuuden nimessä kyllä tässä jotain muutakin tuli olla ja maistuikin, mutta taito ei kaikkea taltioinut; sarviapilaa, epäili kaveri, mutta luottaisinko, liian intialaista - nauriinsiemeniä, sanoi toinen ja miksei kun maistui naurisvodkaltakin? Tosin siinä vaiheessa olivat maut jo vähän sekaisin.
Toinen Adjika-resepti , enemmän se, mitä tässä aiemmin tarjoilin, mutta et hyväksynyt:
200 gr paprikaa - unkarilaista
120 g. valkosipulia
200 g. porkkanaa
200 g. omenaa - hapanta
100 g. persiljanjuurta
200 g. tomaatteja
50 g. valkoviinietikkaa
sokeria maun mukaan
suolaa
Kaikki paitsi etikka, sokeri ja suola poralla sekaisin, maustaminen ja maistelu.
Toisessa versiossa omena oli korvattu luumulla ja tätä adjikaa Ukrainassa lisättiin lihasoppaan - jos oikein oivalsin.
Saattoipa dievushkasi ainakin osan aineksista tietää sillä jotenkin luettelemiesi aineksien maut passaavat. Minä en muistanut mainita, että tarkoittamani Adjika on koostumukseltaan siinä lasipurkissa enempi tiukahkoa tahnaa, kuin millä tavallisesti kuvataan kastiketta.
Väri on tuolla tahnalla se punaisen ruskea ja maku tuikean tulinen, hapahko ja vähän ummehtunut, mutta ei paha.
Toimii erityisen hyvin smetanan kera.
Jos sait tuliaisia mukaasi kokeile vaikka paistetun kalan kera.
Ruskista pannulla sipulia ja vähän valkosipulia. Silppua joukkoon tuoreita herkkussieniä tai siitakesieniä. Raasta sekaan tuoretta kurkkua ja silputtua tilliä. Lisää Adjikaa maun mukaan, sekä smetanaa, keitä hetki, mutta älä päästä smetanaa leikkautumaan.
Tarjoa paistetun kalan lisäkkeenä, joko riisin tai perunan kera.
Kiitos kiitoksista - ja valmistusohjeesta. Uskoisinkin, että tästä tulee ensin sellaista tahnaa, jota sitten käytetään sen kastikkeen valmistukseen joko käyttämällä sitä ruoanvalmistukseen tai notkistamalla etikalla ja tuoreilla yrteillä. Siten se oli siellä Moskovan Myllyssä esillä pöytämausteena.
Ihan en ollut kyllä varma tuosta pähkinästä - otinpahan vain ohjeen nöyränä vastaan. Mielestäni sitä ei ainakaan siinä soossissa ollut. Korianteri maistui kyllä kivasti - ja valkosipuli.
Kalan kanssa kesän kutveessa koetan varmasti kastikettasi. Enpä ole ajatellut adjikan maun yhdistämistä kalaan - mielestäni se on niin perinteisesti ollut shaslikin ja Tabaka-kanan kaste. Mutta smetana pyöristää ja rasvaa varmaan hyvin maut.
Oli juuri sitä mitä tarkoitin, sillä meillä oli sitä
Pietarin ravintolassa melkoinen varasto, kaikki kristallipulloissa. Korkit vain tuppasivat suodattamaan nesteen, että pullot vajenivat oudosti.
Mutta tavara on kyllä upeata, joskin kallista. Nastarovje, kelpaa sanoa tuon aineen sa eurassa.
Kiitos Vanha Kokki tästä reseptistä. Laitoin rosvopaistia juuri - tosin ilman parilalaattaa - ja hyvää talviruokaa tuli. Lisäpisteitä tulee historiallisista yhteyksistä Coussiccaan. Se taisi 1970-luvulla olla ensimmäinen kunnon ruokaravintola, jossa kävin itse tienatuilla rahoilla syömässä. Tilattiin kaverin kanssa wieninleikkeet ja hienolta tuntui.
Tutustuin Ekiin 1970 lopulla Tukholmassa. Muistaakseni hän palasi Tampereelle 1971 alkupuolella ja perusti Coussican silloin. Eka vierailuni Coussiccaan oli elokuussa 1971, sen jälkeen useita kertoja. Ruoka oli taivaallista, aina. Yhteyteni Ekiin hävisi joskus 80-luvun lopulla, mutta olen kyllä tietoinen hänen poismenostaan. Mikä oli tarkka vuosi?
Ostin justiinsa adzikaa kontulan (tarjoustalo? halpa-halli? se vihreä joka tapauksessa)
Löytyy ihan siitä maustehyllyn nurkasta.
Ja just merkkiä gruusia.
Todella vahvaa, enkä ihan tiedä mitä sillä voisi tehdä. Ehkä joku vartti-teelusikallinen ruuanlaitossa.