Kun kaikenlaista tutkitaan, omasta mielestäni melko vähäpätöisiä asioita, niin antaisin yhden kokonaan tutkimattoman aiheen: Hitaat/ nopeat sukupolvet.
Mistä ne johtuvat ja mitä ne vaikuttavat. En ole missään nähnyt minkään tasoista tutkimusta asiasta.
Kuitenkin on niin, että jotkin suvut lisääntyvät nopeutetussa tahdissa, jotkin hidastetussa.
Vaimoni puolella naiset ovat menneet naimisiin ja saaneet lapsia vasta kolmenkymmenen ikävuoden jälkeen, mikä tietysti vaikuttaa jälkeläisten määrään.
Oman sukuni, varsinkin isäni puolella, naimisiinmeno on tapahtunut selvästi aikaisemmin, ja lapsiluku vastaavasti ollut suurempi. Joten, kun toisella puolella serkkuja on muutama, toisella puolella voi olla 60-70.
Minusta asia olisi tutkimisen arvoinen.
Mistä ne johtuvat ja mitä ne vaikuttavat. En ole missään nähnyt minkään tasoista tutkimusta asiasta.
Kuitenkin on niin, että jotkin suvut lisääntyvät nopeutetussa tahdissa, jotkin hidastetussa.
Vaimoni puolella naiset ovat menneet naimisiin ja saaneet lapsia vasta kolmenkymmenen ikävuoden jälkeen, mikä tietysti vaikuttaa jälkeläisten määrään.
Oman sukuni, varsinkin isäni puolella, naimisiinmeno on tapahtunut selvästi aikaisemmin, ja lapsiluku vastaavasti ollut suurempi. Joten, kun toisella puolella serkkuja on muutama, toisella puolella voi olla 60-70.
Minusta asia olisi tutkimisen arvoinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
biologien tutkittavissa, vaan todennäköisemmin on kyse eri sukujen kulttuurien/tapojen/arvostusten eroista. Siis pikemminkin yhteiskuntatieteiden alaa.
enemmän biologiapohjaiseen selitykseen kuin tapoihin / kulttuuriin, koska ympäristö, sosiaalinen asema, uskonto yms. ovat olleet toisiaan vastaavia.
biologista mekanismia ehdotat!
Kyllä tuo tuntuu edelleenkin eri sukujen tapojen ja arvostusten eroista johtuvalta.
Veljeni ensimmäinen vaimo oli varsin nuori mennessään naimisiin veljeni kanssa. Samoin ko. naisen molemmat siskot menivät naimisiin. Kun veljeni (ja tuon naisen) tyttäret ja minut lapseni tulivat teini-ikään, tuolle naisella ja hänen sukulaisillaan oli tapana vähän väliä kysellä, jokos teidän nuorillanne on poika-/tyttökaverit. Veljeni tyttäret ottivat elämänarvonsa enimmäkseen äitinsä suvusta ja vanhin tyttärensäkin sai ensimmäisen lapsensa alla 20-vuotiaana (meni naimisiin lapsensa isän kanssa, mutta pian erosi). Myös muilla tyttäret olivat aika kiireisiä muuttamaan poikakavereittensa kanssa asumaan (onneksi nuoremmat tyttäristä olivat fiksumpia ehkäisyn suhteen).
Omat lapseni ovat asettaneet koulunkäynnin ja ammatin hankkimisen etusijalle. Yhdellä on tällä hetkellä kyllä vakituiselta vaikuttava poikaystävä, mutta ei hänkään mitään lastentekoa ole suunnitellut. Tuskin lapsia tulee meidän nuorille ennen ammattia ja työelämään pääsyä. Aivan selvät arvostuserot veljeni tyttäriin verrattuna.
Ja samanlaista olen huomannut monien muiden kohdalla. Joissakin suvuissa on vain yksinkertaisesti niin tärkeää ryhtyä seurustelemaan aikaisin ja muodostaa perhe hyvin aikaisin.
Jos tietäisin jo vastauksen kysymykseen, en ehdottaisi sen tutkimista. Mutta luulisin, että se olisi tutkimisen arvoinen asia ja ongelma, vaikkapa väestöpolitiikan kannalta. Väkihän vanhenee pelottavasti Suomessakin.
jos se olisi ollenkaan uskottava hypoteesi, että se olisi silti jäänyt tutkimatta.
Vaan kun siinä ei ole mitään biologista!
Se, että jotakin asiaa ei ole vielä tutkittu, ei ole minkäänlainen todiste sen totuusarvosta tai merkityksettömyydestä. Ehkäpä onneksi niin. Riittää meillä tutkijanaluilla kokonaan tutkimatonta aluetta.
Tämä on kiinnostava ja ajankohtainen pointti.
Biologisesti menestymistä ei ratkaise suoraan jälkeläismäärä, vaan se, montako jälkeläisistä selviytyy lisääntysikään. Ja evoluution näkökulmasta tätä menestystä seurataan useiden tuhansien sukupolvien ajalta. Eli vielä muutama sukupolvi ei pysty meille vastausta tuomaan, kumpi strategia on menestyksekkäämpi. Nopeasti toki näyttäisi, että nopea lisääntyminen tuottaa isoimman osan geenipoolista.
Ihmisen lähihistoriassa nopea lisääntyminen on ollut menestyksekästä - lapsista kuoli iso osa tauteihin ja nälkään, elinikä oli lyhyt muutenkin ja fyysistä työtä oli paljon, eli tarvittiin tekijöitä. Nykyään länsimaissa tämä ei enää pidä paikkaansa, eli muutamakin lapsi takaa suvun jatkumisen.
Länsimaissa koulutus korreloi negatiivisesti lapsiluvun kanssa: mitä paremmmin koulutettu, sitä vähemmän lapsia. Erityisesti naisten koulutus vaikuttaa perheen lapsilukuun. Syyt tiedetään, seuraukset ovat vielä epäselvät.
Koulutus kulkee suvussa; jos vanhemmat ovat koulutettuja, lapsilla on suurempi todennäköisyys hankkia koulutusta. Ja kun ei pyöräytä niitä lapsia teininä, voi opiskella (tai toisinpäin, jos aikoo opiskella, ei voi pyöräyttää niitä lapsia teininä)
Lapsiluvun rajoittamiseen vaikuttaa koulutuksen lisäksi osittain älykkyys ja globaalien ongelmien tiedostaminen: jos maailmassa on ongelmana ylikansoitus, eikä lapsia tarvitse enää tehdä "varmuuden vuoksi", miksi tunkea nurkkia täyteen lapsia?
Yksi ilmaan heitetty ajatus on idioluutio: ihmiskunnan tyhmeneminen. Tyhmät lisääntyvät ja täyttävät maan. Sopii minulle - minun harvat, fiksut ja koulutetut jälkeläiseni ovat yhteiskunnalle entistä tärkeämpiä, saavat koulutustaan vastaavaa palkkaa ja eläkettä kouluttamattomien typerysten tehdessä paskaduunit ja huolehtiessa huoltotaseen pysymisestä järkevissä rajoissa.