Ostin itselleni kirjan Härkäpapua sarvista, ja aloin miettimään, kuinka moni pitää mielessään lähiruon kun syö vegaanisesti.
Kun täällä olen seurannut keskusteluja, niin yleensä keskustellaan soijasta, mutta kukaan ei hehkuta esim härkäpapua, hernettä tai hamppua. Mietin vain, että onko kirjan "suomiveganismi" enemmän utopiaa kuin käytäntöä. Ja kuinka paljon tuotteiden alkuperää yleensä ajatellaan.
Tälläisia pohdintoja...
Kun täällä olen seurannut keskusteluja, niin yleensä keskustellaan soijasta, mutta kukaan ei hehkuta esim härkäpapua, hernettä tai hamppua. Mietin vain, että onko kirjan "suomiveganismi" enemmän utopiaa kuin käytäntöä. Ja kuinka paljon tuotteiden alkuperää yleensä ajatellaan.
Tälläisia pohdintoja...
Vastaukset 1
Vanhimmat
mutta kyllähän soija on monen vegaanin päävalkuaisaine jo käytännön syistä. Toisaalta mikään ei estä "trendin" vaihtumista, joten hampputofu voi olla joku päivä yleisempää kuin vastaava soijasta tehty tofu (käsittääkseni oy soya ab on kiinnostunut ja tutkimassa mahdollisuutta toteuttaa hefun valmistusta kaupallisessa mittakaavassa).
Lähiruoan ekologisuus on kyllä siltä osin myytti, että kuljetukset ovat vain pieni osa tuotteen kokonaisympäristökuormitusta: Maaperän, ilman ja vesistön kuormitus, uusiutuvien ja uusiutumattomien luonnonvarojen tarve jne. täytyy ottaa myös huomioon. Soijan tuominen brasiliasta isolla rahtilaivalla tuottaa CO2:sta muistaakseni 15g/kilo, joten riisin vaihtaminen ohraan olisi isompi teko kuin soijan vaihto hamppuun (vaikka edistystä sekin).