Kertokaapa viisaat mikä erottaa narsistin psykopaatista?
Entä kumpaa näihin kuuluu ihmistyyppi joka ei kykene näkemään itsessään mitään vikaa.
Kerron esimerkin:
jos esimerkkitapaus vaikka potkaisee toista ihmistä ja satuttaa siinä touhussa oman jalkansa, saattaa esimerkkitapaukseni olla aidosti närkästynyt siitä että toinen on hänelle kipua aiheuttanut.
Esimerkkitapaus myös ilmoittaa joka paikassa oman oppiarvonsa ja omaisuutensa määrän ja väheksyy muita, tyyliin: sinulla on vain tuollainen auto tai ammatti, minulla on isompi auto ja parempi oppiarvo.
Ylipäätään mikään muu keskustelu esimerkkitapuksen kanssa ei onnistu, paitsi sellainen, jossa käsitellään esimerkkitapauksen erinomaisuuttaan.
Siksi kukaan ei vapaaehtoisesti hänen kanssaan halua olla missään tekemisissä.
Entä kumpaa näihin kuuluu ihmistyyppi joka ei kykene näkemään itsessään mitään vikaa.
Kerron esimerkin:
jos esimerkkitapaus vaikka potkaisee toista ihmistä ja satuttaa siinä touhussa oman jalkansa, saattaa esimerkkitapaukseni olla aidosti närkästynyt siitä että toinen on hänelle kipua aiheuttanut.
Esimerkkitapaus myös ilmoittaa joka paikassa oman oppiarvonsa ja omaisuutensa määrän ja väheksyy muita, tyyliin: sinulla on vain tuollainen auto tai ammatti, minulla on isompi auto ja parempi oppiarvo.
Ylipäätään mikään muu keskustelu esimerkkitapuksen kanssa ei onnistu, paitsi sellainen, jossa käsitellään esimerkkitapauksen erinomaisuuttaan.
Siksi kukaan ei vapaaehtoisesti hänen kanssaan halua olla missään tekemisissä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
No, psykopatia on narsistisen persoonallisuushäiriön kärjistymä. Narsistisen persoonallisuushäiriön omavaa on hyvin lain mukainen ja nuhteeton, vaikkakin raskaansarjan kiusaaja jne.
Psykopaatti taas harjoittaa monesti lainvastaista toimintaa ja saattaa käyttäytyä epärealistisen väkivaltaisesti.
Meillä päin psykopaatti vetää viinaa ja kaataa naisia, tai toisaalla kuten Pertti sanoi, "vetää kamaa ja voi tappaa".
Narsistisen persoonallisuushäiriön omaava ehkä mieluummin, kuin rikkoo lakia, pyrkii saamaan muita kiinni lain rikkomisesta ja syyllistämään kaikesta mahdollisesta ja esiintyy itse varsin kuuliaisena.
Narsistisesta persoonallisuushäiriöstä lievempi versio on rajatilahäiriö(epävakaa persoonallisuushäiriö), joka on varsin yleinen.
Esimerkkitapaukseesi en luonnollisesti kommentoi mitään.
Psykopaatit ovat hurmaavia aina siihen asti kunnes jäävät kiinni.
Arkipäivän sinänsä lievä versio narsistisesta persoonallisuushäiriöstä oli ok tulkinta. Miten käy niiden jotka syyllistyvät. Sama oravanpyörä?
Mitä te sanotte Auervaarasta. Mitä hän oli. Ainakin manipuloija.
Jos todella kiusataan ja ilmapiiri on hyvin negatiivinen, piikikäs, ihminen vetäytyy kuoreensa, eikä uskalla sanoa mitään. Kiusaajaporukka päättää itse, mikä on sallittua ja mikä ei, ja yleensä kiusaajaporukan mielestä käyttäytyminen heidän tavallaan on ainoa sallittu ja hyvä tapa. Silloin on todella vaikea olla oma itsensä, jos ainoa sallittu tapa olla olemassa, on miellyttää muita.
Ja eikö kuitenkin ole niin, että me kaikki olemme ihmisiä, inhimillisine virheineen? Jos kuka tahansa meistä laitetaan huonoihin oloihin, ei ymmärretä tarpeitamme, ei anneta vapautta olla oma itsensä jne. henkilö alkaa voida huonosti, yksilöstä riippuu tietenkin miten se näkyy, ja kuinka pitkään yksilö sitä kestää.
Syitä yksilön pahoinvointioireisiin voi siis löytyä välinpitämättömästä kodista, ymmärtämättömistä opettajista ja harrastusympyröistä, kiusaajista, luokkatovereista, kaveriporukasta, huonosta tuurista, lähes mistä tahansa.
Minusta se, että käyttäytyy arvostamalla omaa oppiarvoaan korkeammalle kuin muut, voi myös kertoa yksinäisyydestä ja kiusaamisesta. Ei ole ollut oman henkisiä ja tasoisia kavereita, joiden kanssa oltaisiin osattu olla tasavertaisia ja juuri sitä, mitä ollaan. Jokainen tarvitsee kuitenkin arvostusta muilta ihmisiltä, yksin on paljon vaikeampaa. Sen sijaan on vertailtu muihin ja koettu löytää itselleen arvoa sen opiskelun ansiosta. Tai ihan minkä tahansa jonkun muun, ison auton tms. takia.
Hyvin moni muukin oppilas saattaa ymmärtää historian opetuksia ja filosofian teorioita väärin, ymmärtää niistä vain selitystä omille tunteilleen, pahalle ololleenkin. Minusta vastuu on kirjojen kirjoittajilla, opettajilla, vanhemmilla, vanhempainyhdistyksillä ja yhteiskunnalla. Siis meillä. Varmasti monessa tapauksessa vanhemmat eivät oikein ymmärrä lastaan tai saa häneen kunnollista ja luottamuksellista kontaktia, jotta lapsi osaisi kertoa, miltä hänestä tuntuu ja mitä hän todella ajattelee.