Kiillotus- ja nautintoaineista

Huomasin mietiskeleväni, minkä pintakäsittelyyn KYYHKYSLAKKAA oikein mahdetaan käyttää. Täytettyjen lintujen fiksaamiseen, hiuslakan tapaan? Saaneeko spraypullossa? Muistin sitten, että entismuinainen mööpeliteollisuus käytti PULITUURIA kiillotusaineena. Olisiko kyyhkyslakka sitten siitä jalostettua PULUTUURIA?

Piti ihan vilkaista KUUKKELIlinnun avulla, mitä tietoa pulituurista löytyy. Pääsin jollekin syvyydelle PULIUKKO-sanan etymologiassa. Lukekaapas muutkin:

* * *

Pulituuri (latin. "politúra" = kiillotus) on huonekaluseppien ja mm. viulunrakentajien käyttämä viimeistelylakka, jonka liuottimena on sprii ja varsinaisena kiiltopinnan antavana aineena tavallisimmin shellakka. Nimitys "polityyri" omaksuttiin ilmeisesti ensimmäisenä Ranskassa joskus 1500-luvulla, jolloin alettiin "puleerattujen" kerska-huonekalujen valmistus. Samoihin aikoihin alkoi Italiassa shellakalla kiillotettujen viulujen joukkomittainen tuotanto. Alkoholin tislaus- ja vedenpoistomenetelmät oli kehitelty niin pitkälle, että absoluuttista alkoholia, "Aqua Ardens", pystyttiin tuottamaan teollisestikin, eikä pelkästään pikku tilkkasia alkemistien laboratorioissa, ja Intiasta tuodun shellakan saatavuus oli säännöllistynyt.

Sitä, milloinka polityyria alettiin valmistaa Suomessa teollisesti, en tiedä. Huonekalusepät valmistivat ilmeisesti omat seoksensa vielä 1800-luvun lopulla. Väärinkäyttö alkoi, kun teollinen teollinen valmiste tuli kauppoihin, ehkä vasta viime vuosisadan vaihteessa. Silloin vääntyi polityyrin nimikin kotoisammaksi pulituuriksi jopa kirjakielessämme, ja slangissa se lyheni puliksi.

Shellakka on liukenematon veteen, joten se opittiin erkaannuttamaan nautintoaineena käytettävästä spriistä lorauttamalla pulituuriin hieman vettä ja ripauttamalla sekaan suolaa, ynnä ravistelemalla pulituuripulloa, kunnes shellakka laskeutui kiinteäksi klöntiksi pullon pohjalle. Periaate oli sama kuin kirnuttaessa kermasta voita. Nimitys "puliukko" lienee peräisin kieltolain (1919 - 32) ajoilta, mutta pulituurin nautintokäytöstä löytyy dokumentti Helsingin alimman yhteiskuntaluokan nuorisokulttuuria kuvailevasta kupletista "Sakilaisen Laulu" jo vuodelta 1911, jolloin sen sanat julkaistiin pilalehti "Tuulispäässä".

lähde: http://guns.connect.fi/gow/kysvast32.html