Kertokaahan te ravintoloissa vielä enemmän ruokailevat, mitä mieltä olette ravintola-annosten koosta?
Saatteko vatsanne täyteen, vai jääkö olo että tarkoitus oli vain liata lautanen, jonka pesemisestä te maksatte?
En ole kaivostyöläinen, en liiemmin ruumiillisen työn tekijä, mutta mielestäni tämän päivän ravintola-annokset on pilkantekoa ihmisen nälästä.
Vaikka lihaa olisi se n. 170 grammaa joka niissä näyttää olevan, voisi riisiä, perunoita tms tuoda kunnon kulhollisen, että mieskin saa vatsansa täyteen.
Itse olen lopettanu muualla kuin kiinalaissa käymisen tuosta em. syystä. Kiinalaisessa kun saa riisistä puolet syötyä, tullaan jo kysymään, saako olla lisää riisiä.
Saatteko vatsanne täyteen, vai jääkö olo että tarkoitus oli vain liata lautanen, jonka pesemisestä te maksatte?
En ole kaivostyöläinen, en liiemmin ruumiillisen työn tekijä, mutta mielestäni tämän päivän ravintola-annokset on pilkantekoa ihmisen nälästä.
Vaikka lihaa olisi se n. 170 grammaa joka niissä näyttää olevan, voisi riisiä, perunoita tms tuoda kunnon kulhollisen, että mieskin saa vatsansa täyteen.
Itse olen lopettanu muualla kuin kiinalaissa käymisen tuosta em. syystä. Kiinalaisessa kun saa riisistä puolet syötyä, tullaan jo kysymään, saako olla lisää riisiä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
mitä tekstii taas... Vuosiin EI OLE OLLUT kun maksimissaan 150 grammaisia pihvejä . Taitaa olla taas asialla tyyppi joka vaatii saada ravintolassa kaiken kun hän on sentään maksava asiakas. Näitä tyyppejä on onneksi nykyään vähenevässä määrin. On kansan sivistystaso noussut vuosien varrella. On moukkamaista mennä ja vaatia ylisuuria annoksia verukkeella : olen maksava asiakas..
saada nälkänsä tyydytettyä sen verran, ettei tarvitse kotimatkalla poiketa spudarin tai kebabmestan kautta.
hinta haarukka minkä suostuisit ruuasta maksamaan ravintolassa???
Yleensä tila maksaa, raaka-aineet maksaa, työvoima maksaa, mutta asiaka EI TAHDO MAKSAA...
siis millä hinnoilla? erittelistko hieman tarkemmin, kiitos.
annoksen pitäisi olla sen kokoinen, että vie nälän, maksaa se sitten mitä tahansa esim. viidestä eurosta ylöspäin. Naurettava on sellainen monen kympin piperrys, jossa on arpakuution kokoinen lihakimpale ja kaksi heinää ristissä kahdeksan kastiketipan ympäröimänä. Vaikka olisi kuinka Michelin ja gourmet.
Jos tosiaan pihvi-annos jossain kolkossa ketjuraflassa maksaa 20-27 euroa, kyllä olen pettynyt kun tulee se 150-grammainen pihvi, ranskikset ja teelusikallinen kastiketta. Voi siinä jokin keitetty porkkana tai muun kasvin palakin lillua.
Jos Mansessa asutte, menkää Coussicaan. Se on laadukas paikka, todella maukas ruoka,kohtuuhinta ja isot annokset. Kastikettakaan ei tarvitse etsiä lihojen takaa piilosta. En ole paikan omistaja, en sillä mainosta, mutta haluan kehua paikkaa, siitä ei ruokaravintola enää parane.
Liikun paljon työssäni ja voi sanoa että monenmoista kuppilaa on tullut nähtyä. Eniten suututtaa nämä ankeat ketjupaikat, mitkä myyvät ihan perusmättöä pieninä annoksina laaturaflan hinnoilla.
Valitkaa myös ravintolaa vähän senkin mukaan, työskenteleekö siellä jotain opiskelijaextraajia vai onko siellä vakituinen ammattitaitoinen h-kunta.
Useimissa ravintoloissa on tarkoitus syödä 2-5 annosta, alku- pää- väli- ja jälkiruoka.
Jos haluat Suomalaistyylisen kasan lautasellesi, mene Rossoon.
Samoin, oletko huomannut miten esim.lihan hinta on noussut?
Jokaisesta annoksesta on saatava x3,5 kate, muuten menee kuppila nurin.
että joissain ravintoloissa on muukin tarkoitus kuin täyttää vatsansa perunalla tai riisillä.kuten esim. nauttia hyvistä mauista, nauttia annoksen ulkonäöstä, ja siitä että ruoka todella tehdään käsityönä paikan päällä eikä vain avata countryperunapussia ja paineta sitä kaksi kiloa frittiin kera puolen kilon pihvin.
on kaksi eri tapaa, toinen on mahan täyttäminen nopeasti millä tahansa ja toinen on nauttia ruoasta ja hetkestä. ja kummallekin on paikkansa.
Ylläoleva kommentti on asiaa ja jokaisen itseään ja makuaan vähänkin kehittävän olisi syytä ainakin jotenkin painaa se edes vähän sielun sypyköihin.
Aikanaan kun Michelin tähdet kehitettiin, jaettiin ravintolat - ja tähdet - kolmeen luokaan. Kirja tehtiin matkailijoille, jotka ostivat Michelinin renkaita - tietysti:
1 tähti> ravintola, jossa kannatti pysähtyä syömään kun ajoi sen ohi menevää tietä
2 tähteä> ravintola, joka oli sen verran hyvä, että sinne kannatti mennä, jos oli käymässä sillä seudulla, missä ravintola sijaitsi
3 tähteä> ravintola oli niin hyvä, että se jo itsessään oli matkan arvoinen
Tuo kolme tähteä kertoo ranskalaisten arvostuksesta ravintoloita ja ruokaa kohtaan. Sillä ei ole juurikaan tekemistä sen kanssa, mitä ruoka maksaa ja kuinka paljon sitä kulloinkin on lautasella. Tähden tuo se, mistä raaka-aineista ja millä taidolla ruoka on tehty, miten koko menu on rakennettu, millaisessa mijöössä se tarjotaan ja miten, kuinka klassista tai innovatiivista ruoanlaitto ravintolassa on, millaisessa talossa ja millä seudulla ravintola sijaitsee, onko laatu ollut pysyvää - tämä kaikki aina vessapaperin laatuun asti. Ja tietysti hintakin vaikuttaa, mutta vain yhtenä osana eikä varmasti edes tärkeimpänä. Ja kyllä kokki on taatusti harkinnut montako porkkanaa lautasella on kylliksi.
Ja hyvässä ravintolassa ruokaa saa lisää kun pyytää, ainakin lisukkeita.