Olisiko kenelläkään tietoa aiheesta: oman ruumiin testamenttaus tieteelle kuoleman jälkeen?
Joskus muinoin otin asiasta selvää, että oman ruumiinsa voi jo eläessään testamentata ainakin ehkä mm turun yliopiston lääketieteelliselle,
tutkimuskäyttöön ja opiskelijoiden tarpeisiin, mutta sitten asia jäi vähän puolitiehen ja nyt en löydä enää tietoa mistään, miten se käytännössä taas tapahtuikaan: minne ottaa yhteys, miten käytännössä tapahtuu jne.
Asia olisi henk. koht. minulle tärkeä, koska yksinäisenä ja kirkkoon kuulumattomana en tahtoisi päätyä jonnekin sosiaalitoimiston hautaamana kirkkomaalle, vaan hyödyntää ruumiini tieteelle jos se on mahdollista, koska mikään vakaumukseni sitä ei estä ja tieteen parissa kun itsekin työskentelen, ajatus ei tunnu mitenkään "kauhistuttavalta".
Joskus muinoin otin asiasta selvää, että oman ruumiinsa voi jo eläessään testamentata ainakin ehkä mm turun yliopiston lääketieteelliselle,
tutkimuskäyttöön ja opiskelijoiden tarpeisiin, mutta sitten asia jäi vähän puolitiehen ja nyt en löydä enää tietoa mistään, miten se käytännössä taas tapahtuikaan: minne ottaa yhteys, miten käytännössä tapahtuu jne.
Asia olisi henk. koht. minulle tärkeä, koska yksinäisenä ja kirkkoon kuulumattomana en tahtoisi päätyä jonnekin sosiaalitoimiston hautaamana kirkkomaalle, vaan hyödyntää ruumiini tieteelle jos se on mahdollista, koska mikään vakaumukseni sitä ei estä ja tieteen parissa kun itsekin työskentelen, ajatus ei tunnu mitenkään "kauhistuttavalta".
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos haluat jättää ruumiisi meille opiskelijoille, luulen että kannattaa soittaa lääketieteen laitoksille. Yhteystiedot löytyy yliopistojen sivuilta (http://www.uta.fi/laitokset/laaket/bio/, http://www.med.utu.fi/, http://www.med.helsinki.fi/, http://www.uku.fi/laake/, http://www.medicine.oulu.fi/laitokset/). Luulisin että kaikki lääkikset ottavat mielellään ruumiita vastaan, koska niistä oli ainakin meillä pulaa. Ja testamenttaus tosiaan tehdään jo elinaikana, kuoleman jälkeen ei käsittääkseni mitään tällaisia päätöksiä enää tehdä.
Ruumis siis säilötään formaliiniin ja opiskelijat irrottavat lihakset, elimet ym. yksitellen. Käsittääkseni niiden vainajien, joita olin jokin aika sitten itse dissekoimassa, sisäkorvat, kämmenet ja jalkapöydät menivät kirurgien harjoituskappaleiksi, eli yhdestä ruumiista on paljon hyötyä oppiville lääkärinaluille. Lopuksi ruumis krematoidaan ja luovutetaan haudattavaksi, eli en tiedä mitä sinun tapauksessasi sitten tapahtuisi. Nämä asiat käydään läpi luovutushetkellä.
Kiitokset kaikille ruumiinsa luovuttamista harkitseville, dissektiot olivat korvaamaton tapa oppia anatomiaa käytännössä.
Kiitos tyhjentävästä vastauksesta! Pääsen alkuun asiassa jota olen pitkään miettinyt. Olen vasta keski-ikää hipova mutta erilaisista vähän erikoisemmista kroonista sairauksista kärsivä, joten minusta saattaisi saada "irti" yleisenpää tutkimustulosta enemmänkin.
Ehkäpä joku taho siellä päässä voisi omaisten puutteessa hoitaa maalliset jäännökset jonnekin "metsähautausmaalle", koska mitään hautajasia tai muistokiviä sun muita en missään nimessä edes olisi halunnu.
Mutta kiitos myös linkeistä, laittelenpa niihin postia menemään :)