Tämä maailmankaikkeus

-Filosofisia tähtitieteen syviä mietteitä kevyesti kuitenkin.
-Se oli siellä se ei enää ole siellä.
Turha laskea eilistä tänään, kun huominen pitäisi nähdä tänään kun se on jo sillä ja me vasta täällä tänään. Mutta se tuli sieltä ja meni jo, ja aika kului pois, vain valon kulkua taaksepäin tiirailen sitä se, katso tulevaisuuteen missä ne ovat, näitkö jotakin ehkä tai ehkä ei.
Valokartiot mutkan tekivät painovoimakentässä kului aikaa hukkaan.
Painovoimakentän alavat syvänteet jäi huomioitta valo taittui ja katosi pitkänä säikeenä monttuun.
Säteily ylös kohosi soihtuna katosi. Siinä sinulle sitä kun olemme vain ei mitään missään.
Pilke silmäkulmassa tiiraajalla. Olen nähnyt hänen hymynsä se oli jotakin se ehkä lamppu syttyi silloin ja hän koki oivalluksen olevasta ajasta tässä ja nyt, elän sittenkin.
Aina kun mietin maailmankaikkeuden suuruutta otan välillä kevennyksen ajatuksiini ja pysyn jollakin tavoin järjissäni sitä ajatellessa vaeltavaa valtavaa maailmankaikkeutta ajassa. -Näetkö sinä asian näin?. Kerro se auttaa aivoituksiani.

Tällä yritin siis kertoa että ko. asiaa ei voi ymmärtää. Ei nimittäin voi ymmärtää ellei tiedä. Ja tietää ei voi kuten jo edellä väitin.