Jos vaikenen
se on sanatonta kaipausta
kaipausta kosketuksiin
sormenpäiden lauluihin ikävöivällä ihollani
Kun valvon vavisten
tähtipölyn laskeutuessa latvuksiin
halu hyväilyihin
käy kivuliaasti ylitseni.
Silloin huuleni
kaipaavat yöntäyteisiä suudelmia
ja kuvittelen
kuinka kuiskausten kohdusta
syntyy sylissäni
rakkaus
vielä Kohtalon kautta.
se on sanatonta kaipausta
kaipausta kosketuksiin
sormenpäiden lauluihin ikävöivällä ihollani
Kun valvon vavisten
tähtipölyn laskeutuessa latvuksiin
halu hyväilyihin
käy kivuliaasti ylitseni.
Silloin huuleni
kaipaavat yöntäyteisiä suudelmia
ja kuvittelen
kuinka kuiskausten kohdusta
syntyy sylissäni
rakkaus
vielä Kohtalon kautta.
Vastaukset 34
Vanhimmat
laulu,syntyvän rakkauden toive.
Ihana runosi Linda,sie tiiät että
mie tykkään runoistasi Paljon!
Itse olen tietoisesti hakenut
erillaisuutta runoissani,lapin luontoa yms,
mutta ihailen suuresti taitoasi
luoda ihmisten välisestä suhteesta
kauniita haikeita sanoja!!
Kiitos Ystäväin kauniista runostasi!
Noita
sormenpäissä asti, ikävä ja kaipaus.
Tiedänhän minä, että pidät runoistani. Mutta
meillä on noitaseni tasapeli - minäkin pidän
Sinun runoista.
Kyllä vain, runoissasi on sitä Lapin eksotiikkaa
parhaimmillaan. Siitä voi kirjoittaa vain sellai-
nen ihminen joka sen kaiken on nähnyt ja kokenut.
Ja minä sitten. Minä taas olen jämähtänyt näihin
ihmissuhdekiemuroihin, rakkauden tantereiden eri
muotoihin. En tiedä haikeudesta tai muusta siitä,
miten kirjoitan. Olen jo aikaa antanut arvioinnin
lukijalle, ja olen jäävi itse sanomaan yhtikäs
mitään.
Paitsi, tietysti sen tärkeimmän
kiitos.
..tuosta mikä sinulla monesti
runoissasi on,nyt-"ikävöivällä ihollani"
mieleen tulee esim.ihoni kartat
ja ne ovat äärettömän kauniita ilmaisuja.
runosi on herkkä kuvaus toiveesta
että sinua rakastettaisiin
ja oikein intohimoisesti.
hyvä on runosi!!!
hyvä linda!!!
olet oikeassa.
Olen mieltynyt sanontoihin " ikävöivällä
ihollani, ihoni kartalla, vartaloni valtakunta "
yms, yms. Ja sitä toivetta, sitähän tämäkin runo-
ni pitää sisällään taas kerran.
Sie olet tarkka poika lukemaan rivit ja rivien
välitkin, annan suuren arvon sille kuin koko pa-
lautteellesikin.
Kiitos on taas vähin mihin pystyn, mutta se tulee
sydämestäni Sinulle.
tää oli taas sitä luokkaa oleva runo jossa on paljon sanomaa ja tunnetta, minä ymmärsin niistä jokaisen ja voin vain taas todeta kuinka minun syvistä aatoksistani tässä kirjoitit.
kuulenhan mie.
Hmmm " sitä luokkaa "
Mutta usko pois Mandyseni, minä tiedän että Sinä
olet ymmärtänyt runoni sanoman, ihan varmaan !
Niin samoissa vesissä tässä on useasti uitu, että
ei ole hetkenkään epäröintiä
yhteisymmärryksestä. Yhteisen elämän myrskyt/yh-
teiset tuntemukset, ne yhdistää.
Kiitos tyttöni pien.
...on tällä kirjoittajalla taito saada aivoista tulemaan käsien välityksellä kaunista runoutta...
Kaipuu huokuu kipeästi runosta, suurta tunnetta alusta loppuun. Minä pidin.
PS. Kirjoitin itse runon, jonka otsikossa voi olla yhtäläisyyksiä sinun runosi nimeen. Tämä ei ole tietoisesti tehty, vaan nimesin runosi ennenkuin näin sinun runon. Muuten runomme ovat kaukana toisistaan, sinun eduksesi.
Pitänee myöntää Sinullekkin kuinka oikeassa olet
" kaipuu huokuu kipeästi runosta " Se vaan piru
vieköön on niin, miksi ihmeessä minä sen peittäi-
sin vakan alle, kysyn vaan.
Sanasi kovin ylistävät nyt minun ns taitojani,
mutta kyllä ne silti kieltämättä hyväileekin.
Kiitos Sinulle valon lapsi.
Odotahan jahka ehdin runoosi, sanon sitten onko
runoillamme yhtäläisyyksiä. Mutta en uskokaan,
että olisit minun runoni inspiroimana omaasi kir-
joittanut, joskus vain aiheet kuin vahingossa
törmäävät toisiinsa - nou hätä.
Hijaisuudessa syntyvät ääriä liikuttavat
tunteet. Tämä täyttää kaipuun tilan aivan äärimmilleen. Hieno, suudeltavan oloinen
Tarkkis
kuinka Sinä taaskin satutat melkein minua sanoil-
lasi * huoks *
Tiedätkö miksi ?
Juuri siksi, että tämä runoni on syntynyt yön sy-
dämellä - hiljaisuuden suojissa. Silloin, kun
sielu on ollut ääriään myöden täynnä kaipausta
johonkin tuntemattomaan, ehkä.
" tämä täyttää kaipuun tilan aivan äärimmilleen "
Miten ihmeellä Sinä teet tuon joka ainoa kerta,
en ymmärrä. Jokainen lauseesi on kuin lohdullinen
peitto päälleni, päätös kuin kruunaa kaiken.
Tarkk, ihan pakko sanoa että haluaisin rutistaa
Sinua nyt. Sinun kultainen sydämesi on aina yhtä
herkkä, k i i t o s !
Kaipauksen
äänetön tulva
käy ylitseni,
hukun,
tukehdun
sieluni
ikävään.
Äärettömyyden
reunalla,
kuolevien
tähtien
loisteessa,
ikävän tuuli
puhaltaa
lävitseni,
palelen,
sydämeni jäätyy.
Yksi katse,
kosketus
ikävöivälle
iholleni,
uudelleen
syntyneenä,
vapaana kahleista
liitäisin tähtiin.
kuka kuulisi
kaipauksen ääneni
kuka auttaisi kuilun reunalta pois ?
jäiset tähdetkään
eivät lohtua anna
ne varistavat tomuaan kuin uhmaten
vilun ja väristyksen tunteeseeni
ihoni
mieleni huutaa ikävässä
kahleet vangitsevat käteni liikkeet
enkä tiedä voitko Sinä
löytää hukkuneen minäni
rakkaudella ?
Kuulin,
kutsuvan äänen,
kaukaa kuin
huokaava meri,
valittaen
syksyisen
tuulen lailla.
Etsien tietään,
eksyneenä
rakkaudettomaan
maailmaan,
löytämättä
toisiaan,
kulkien,
etsien.
Haaveileva iho,
kaipaa kosketuksesi
tulta,
huuleni
huuliesi nirvanaa,
sylini
sylisi autuutta.
Siis kuljemme,
kuljemme yhä,
kuulen kutsusi,
havisevien
lehtien
musiikissa,
sadepisaroiden laulussa.
kaipaukseni kantoi
minut meren laulua kuuntelemaan
pudotin kyyneleitä
jotka hukkuivat tyrskyihin
sumusireenit
rikkoivat äänellään usvapatsaat
ja minä
kädet kahleissani yhä
lähetin luoksesi hätämerkkejä
tietämättä
saavuttavatko ne silmiäsi koskaan
tunteeko sielusi ja sydämesi
samaa kipua kuin omani tunsi
ihoni
on tuntenut kerran toisen ihon
se huutaa ja ikävöi
edelleen kosketuksen hurmaa
samoamme polkujamme
Sinä ja minä
löydämmekö milloinkaan
samaan risteykseen
samaan haapalehtoon
johon voimme unohtua, unohtua ?
---
Ihanaa Ollukka taas vaihtaa näitä runoja kanssa-
si. Työ on varmaankin pitänyt Sinua täältä pois,
mutta myönnän kaivanneeni vastarunojasi ja Sinua.
Kiitos.
Tuulien lapsi,
halki maailman
kuljen
etsien,
tiettömien
taipaleiden taakse
kuljen.
Kuulen
tuulessa soivan
kaipauksen
laulun,
ikävöivän
huokauksen.
Kosketit
sieluani,
yksinäisyyden
hunnun takaa
näin kasvosi,
kyyneleiset
silmäsi.
Tule kanssani,
tuulien teitä
taivaltamaan,
pudota kahleet maan,
lapsena pohjoisen
puhurin,
pilttinä etelän
lempeän tuulen.
Yhdessä,
me kaksi,
allamme rajaton
maailma,
tuulien teitä
vaellamme
sielussa rakkaus
kuolematon,
tuulien lapset
huolia vailla.
Hjuu..
Nyt ei ole aina tuo runomoottori oikein hurissut, kiirusta töissä ja silleen.
No alitajunta on työstänyt joitain juttuja, no onhan mullakin ollut Sinua tässä jo ikävä.
kaksi orpoa
elämän tuivertamilla teillä
tuulen sylissä
on kaipauksemme siemen
kasvaakseen rakkaudeksi
hellien, hoivaten
kun kyyneleet ovat kuivuneet
käsi kädessä
voitamme yksinäisyyden
eikä maailmassa ole enää mitään
mitään mikä estäisi
tuulen lapsien kohtaamista
sielujen yhteistä sinfoniaa
ei se aina hurise, runomoottori kenelläkään. En
edes välttämättä aina odota Sinulta vastarunoa,
mutta aina kun sellainen syntyy se lämmittää.
Tunnen, että olen ollut inspiraationa silloin Si-
nulle - sekin on jotain.
Sinä, Sinä :D
Kiitos, oli ihana kuulla tuo.
Tuulien kehdossa
keinumme,
maailman
lauluun uinahdamme.
Kevyesti
keinuu kehtomme,
sylissäsi
rauhan
lähde pulppuaa.
Yhdessä matkamme
tuulien teitä,
rakkauden
laulujen
polkuja kuljemme.
Kiitoksia taas inspiraatiosta..taidankin jo lopetella tältä illalta.
Tuulessa
hiljainen
kuiskaus,
kevyt kosketus
hiuksissa,
pieni
suudelma huulillesi,
saavuin
tuulen myötä.
yön kehto on lempeä
kahden kaipaavan uinahtaa
rauhattomat sielut
vain eivät anna rauhaa
kädet
hakevat levottomina toisiaan
suu suuta janoavaa
missä on ikävän määränpää
missä tunteiden tulisin laki ?
kohtaavat toisensa ...
korvalehdelläni
tunsin kevyen hengähdyksen
huulillani pisaroi mesi
malttamaton miehen sydän
etsi vartalollani laskeutumispaikkaa
ja öinen tuuli
lauloi hiljaisen tuutulaulun
Kesäisen yön hämäryys,
kuin silkkinen huntu,
peittää meidän rakkautemme
ihmisten katseilta.
Kesäisen yön taika
laskeutuu yllemme,
hyttysten tanssi
kaislikon yllä,
kasteisen nurmen tuoksu.
Tämä yö on meidän,
hetki kahden rakastavaisen,
pian kuluvat yön tunnit,
sarastaa aamu ja
usva hiipii niittyjen yllä.
On aika aamun,
haihtuu yöllinen taika,
hiipuu usva auringon
säteisiin,
rakkaus jää.
hämärä
on suojamme yöttömässä yössä
kaislikon kahinassa
pikkusiivekkäiden uinuessa oksillaan
niitty tuoksuu, pisaroi kasteessaan
ja kaksi ihmistä
on tutkimusretkellä toisissaan
elämä on tässä
rakkaus, herääkö se yön tunnelmassa ?
Lempeä tuuli
suutelee
kultaista viljaa,
kuten minä
maistan huuliesi
kultaisen hunajan.
Hiljaa huojuvat
koivujen oksat,
havisevat lehdet,
kesäyön taika
juovuttaa meidät,
käsieni vaellus
vartalosi
kaarilla,
pysähdy aika,
anna tämän
kestää ikuisesti.
minkälainen aarreaitta
onkaan Luojan luoma luonto
tuoksuineen, linnunlauluineen kesäyössä
kahdelle rakastavalle
tuomien valkoinen huntu
kielot
ja metsäorvokkien sinisilmät
Sinä tuoksut minussa
minä Sinussa
maistat huuliltani meden
ja vaellat vartaloni ääret
aika
se on pysähtynyt tähän hetkeen ...
Hiljainen hämäryys
kuiskii,
koivujen huokaus,
kasteisen niityn
kyyneleet.
Hiuksesi
lepäävät kultaisten
olkien alttarilla,
rintojesi kaaret
hehkuvat kuun
loisteessa.
Tämä hetki,
hiljaisen hämärän
yö,
ikuisuuden kankaaseen
kudottu,
yli kuoleman rajankin
palaan
tähän hetkeen,
yöhön hämärään,
elän sen
ikuisesti.
tiedäthän
millaista kesäinen hämärä on
kastepisarat lehdillä, oksistossa
kuin kyyneleiden loppumaton ketju
Sinä tiedostit minulle
mitä on olla nainen
levätä käsivarsiesi päällä
tuntea hengityksesi kasvoillani
ja sen
kuinka hiusteni hopea
muuttui auringonsäteissä kullaksi
Sinun sormiesi hyväiltäväksi
älä puhu tänään kuolemasta
puhu jälleensyntymästä
sillä me olemme kokeneet sen
Sinä ja minä
kesäyön hämärässä
Oi ihme taas tätä tunnelmaa
ja käsinkosketeltavaa latausta.
Tätä pitää käsitellä varoen, ettei
rakkaus ja kaipuu räjähdä silmille
(oisko tuo nyt niin vaarallista?)
Olen järkytyksestä kalpea, mutta se on
plusmerkkistä, runosi aiheuttamaa kalpeutta.
Talteen koppasin taas:)
Siun runojes rinnalla, miun runon edessä ei to-
dellakaan kalveta !
Jos olen saanut edes hippusen runooni sitä tun-
nelmaa ja hetkiä joita viime yönä koin, olen kyl-
lä otettu etenkin Sinun sanoistasi.
Kiitos !
Sanatonna sinä
kaipauksesta
ihosi ikävöiden.
Halu hyväilyihin
kivuliasta
kaipauksen tuskaa.
Nälkäiset huulesi
suudelmista
kylläisyyden saaneet.
Syntyy sylissäsi rakkaus
uskon niin
uskon vahvasti
että se vielä kerran on totta!
Liikuttava runosi sai jälleen minut ajattelemaan…
minä aina niin sanavalmis
olin unohtunut ikävän laaksoon
haluni heräsivät yössä
ja janoiset huuleni kaipasivat vettä
tyhjä sylini
syntyä kuiskauksista
herkkien sormien
ja miehen puhuttelevan sielun kautta
rakkauden ensihetket
---
Kiitos Diinukkainen, elämä on toivoa täynnä.
Hitsi, tähän on vastattava äkkiä, ennen kuin tuo häirikköidiootti täyttää koko sivun taas.... :/
Voi taivaanvalo Sun kanssas!
Tuo loppu iski kuin metrinen halko - suoraan kaaliin!!!
Kato ny ->>
"Silloin huuleni
kaipaavat yöntäyteisiä suudelmia
ja kuvittelen
kuinka kuiskausten kohdusta
syntyy sylissäni
rakkaus
vielä Kohtalon kautta."
olen niistä häirikön linkneistä laittanut asiat-
tomuusviestejä yp:lle, onhan nuo hävinneet pikku-
hiljaa - onneksi.
Taivahanvalo itselles,
Sie se yllätät aina ja aina. Ihana
" kato ny " ja Sie.
Kiitos !
Mitäpä mie muuta osaan sanoo paitti vastata,
että aamusii ja ihanii unii.