Yksinäisen monologi

sormenpäissä asti, ikävä ja kaipaus.

Tiedänhän minä, että pidät runoistani. Mutta
meillä on noitaseni tasapeli - minäkin pidän
Sinun runoista.

Kyllä vain, runoissasi on sitä Lapin eksotiikkaa
parhaimmillaan. Siitä voi kirjoittaa vain sellai-
nen ihminen joka sen kaiken on nähnyt ja kokenut.

Ja minä sitten. Minä taas olen jämähtänyt näihin
ihmissuhdekiemuroihin, rakkauden tantereiden eri
muotoihin. En tiedä haikeudesta tai muusta siitä,
miten kirjoitan. Olen jo aikaa antanut arvioinnin
lukijalle, ja olen jäävi itse sanomaan yhtikäs
mitään.

Paitsi, tietysti sen tärkeimmän
kiitos.

olet oikeassa.
Olen mieltynyt sanontoihin " ikävöivällä
ihollani, ihoni kartalla, vartaloni valtakunta "
yms, yms. Ja sitä toivetta, sitähän tämäkin runo-
ni pitää sisällään taas kerran.

Sie olet tarkka poika lukemaan rivit ja rivien
välitkin, annan suuren arvon sille kuin koko pa-
lautteellesikin.

Kiitos on taas vähin mihin pystyn, mutta se tulee
sydämestäni Sinulle.

kuulenhan mie.

Hmmm " sitä luokkaa "
Mutta usko pois Mandyseni, minä tiedän että Sinä
olet ymmärtänyt runoni sanoman, ihan varmaan !
Niin samoissa vesissä tässä on useasti uitu, että
ei ole hetkenkään epäröintiä
yhteisymmärryksestä. Yhteisen elämän myrskyt/yh-
teiset tuntemukset, ne yhdistää.

Kiitos tyttöni pien.

Pitänee myöntää Sinullekkin kuinka oikeassa olet
" kaipuu huokuu kipeästi runosta " Se vaan piru
vieköön on niin, miksi ihmeessä minä sen peittäi-
sin vakan alle, kysyn vaan.

Sanasi kovin ylistävät nyt minun ns taitojani,
mutta kyllä ne silti kieltämättä hyväileekin.

Kiitos Sinulle valon lapsi.

Odotahan jahka ehdin runoosi, sanon sitten onko
runoillamme yhtäläisyyksiä. Mutta en uskokaan,
että olisit minun runoni inspiroimana omaasi kir-
joittanut, joskus vain aiheet kuin vahingossa
törmäävät toisiinsa - nou hätä.

kuinka Sinä taaskin satutat melkein minua sanoil-
lasi * huoks *

Tiedätkö miksi ?
Juuri siksi, että tämä runoni on syntynyt yön sy-
dämellä - hiljaisuuden suojissa. Silloin, kun
sielu on ollut ääriään myöden täynnä kaipausta
johonkin tuntemattomaan, ehkä.
" tämä täyttää kaipuun tilan aivan äärimmilleen "

Miten ihmeellä Sinä teet tuon joka ainoa kerta,
en ymmärrä. Jokainen lauseesi on kuin lohdullinen
peitto päälleni, päätös kuin kruunaa kaiken.

Tarkk, ihan pakko sanoa että haluaisin rutistaa
Sinua nyt. Sinun kultainen sydämesi on aina yhtä
herkkä, k i i t o s !

kuka kuulisi
kaipauksen ääneni
kuka auttaisi kuilun reunalta pois ?

jäiset tähdetkään
eivät lohtua anna
ne varistavat tomuaan kuin uhmaten
vilun ja väristyksen tunteeseeni

ihoni
mieleni huutaa ikävässä
kahleet vangitsevat käteni liikkeet
enkä tiedä voitko Sinä
löytää hukkuneen minäni

rakkaudella ?

lindalinda1 kirjoitti:

kuka kuulisi
kaipauksen ääneni
kuka auttaisi kuilun reunalta pois ?

jäiset tähdetkään
eivät lohtua anna
ne varistavat tomuaan kuin uhmaten
vilun ja väristyksen tunteeseeni

ihoni
mieleni huutaa ikävässä
kahleet vangitsevat käteni liikkeet
enkä tiedä voitko Sinä
löytää hukkuneen minäni

rakkaudella ?

Lue lisää

Kuulin,
kutsuvan äänen,
kaukaa kuin
huokaava meri,
valittaen
syksyisen
tuulen lailla.

Etsien tietään,
eksyneenä
rakkaudettomaan
maailmaan,
löytämättä
toisiaan,
kulkien,
etsien.

Haaveileva iho,
kaipaa kosketuksesi
tulta,
huuleni
huuliesi nirvanaa,
sylini
sylisi autuutta.

Siis kuljemme,
kuljemme yhä,
kuulen kutsusi,
havisevien
lehtien
musiikissa,
sadepisaroiden laulussa.

ollukka kirjoitti:

Kuulin,
kutsuvan äänen,
kaukaa kuin
huokaava meri,
valittaen
syksyisen
tuulen lailla.

Etsien tietään,
eksyneenä
rakkaudettomaan
maailmaan,
löytämättä
toisiaan,
kulkien,
etsien.

Haaveileva iho,
kaipaa kosketuksesi
tulta,
huuleni
huuliesi nirvanaa,
sylini
sylisi autuutta.

Siis kuljemme,
kuljemme yhä,
kuulen kutsusi,
havisevien
lehtien
musiikissa,
sadepisaroiden laulussa.

Lue lisää

kaipaukseni kantoi
minut meren laulua kuuntelemaan
pudotin kyyneleitä
jotka hukkuivat tyrskyihin

sumusireenit
rikkoivat äänellään usvapatsaat
ja minä
kädet kahleissani yhä
lähetin luoksesi hätämerkkejä

tietämättä
saavuttavatko ne silmiäsi koskaan
tunteeko sielusi ja sydämesi
samaa kipua kuin omani tunsi

ihoni
on tuntenut kerran toisen ihon
se huutaa ja ikävöi
edelleen kosketuksen hurmaa

samoamme polkujamme
Sinä ja minä
löydämmekö milloinkaan
samaan risteykseen
samaan haapalehtoon

johon voimme unohtua, unohtua ?
---

Ihanaa Ollukka taas vaihtaa näitä runoja kanssa-
si. Työ on varmaankin pitänyt Sinua täältä pois,
mutta myönnän kaivanneeni vastarunojasi ja Sinua.

Kiitos.

lindalinda1 kirjoitti:

kaipaukseni kantoi
minut meren laulua kuuntelemaan
pudotin kyyneleitä
jotka hukkuivat tyrskyihin

sumusireenit
rikkoivat äänellään usvapatsaat
ja minä
kädet kahleissani yhä
lähetin luoksesi hätämerkkejä

tietämättä
saavuttavatko ne silmiäsi koskaan
tunteeko sielusi ja sydämesi
samaa kipua kuin omani tunsi

ihoni
on tuntenut kerran toisen ihon
se huutaa ja ikävöi
edelleen kosketuksen hurmaa

samoamme polkujamme
Sinä ja minä
löydämmekö milloinkaan
samaan risteykseen
samaan haapalehtoon

johon voimme unohtua, unohtua ?
---

Ihanaa Ollukka taas vaihtaa näitä runoja kanssa-
si. Työ on varmaankin pitänyt Sinua täältä pois,
mutta myönnän kaivanneeni vastarunojasi ja Sinua.

Kiitos.

Lue lisää

Tuulien lapsi,
halki maailman
kuljen
etsien,
tiettömien
taipaleiden taakse
kuljen.

Kuulen
tuulessa soivan
kaipauksen
laulun,
ikävöivän
huokauksen.

Kosketit
sieluani,
yksinäisyyden
hunnun takaa
näin kasvosi,
kyyneleiset
silmäsi.

Tule kanssani,
tuulien teitä
taivaltamaan,
pudota kahleet maan,
lapsena pohjoisen
puhurin,
pilttinä etelän
lempeän tuulen.

Yhdessä,
me kaksi,
allamme rajaton
maailma,
tuulien teitä
vaellamme
sielussa rakkaus
kuolematon,
tuulien lapset
huolia vailla.

lindalinda1 kirjoitti:

kaipaukseni kantoi
minut meren laulua kuuntelemaan
pudotin kyyneleitä
jotka hukkuivat tyrskyihin

sumusireenit
rikkoivat äänellään usvapatsaat
ja minä
kädet kahleissani yhä
lähetin luoksesi hätämerkkejä

tietämättä
saavuttavatko ne silmiäsi koskaan
tunteeko sielusi ja sydämesi
samaa kipua kuin omani tunsi

ihoni
on tuntenut kerran toisen ihon
se huutaa ja ikävöi
edelleen kosketuksen hurmaa

samoamme polkujamme
Sinä ja minä
löydämmekö milloinkaan
samaan risteykseen
samaan haapalehtoon

johon voimme unohtua, unohtua ?
---

Ihanaa Ollukka taas vaihtaa näitä runoja kanssa-
si. Työ on varmaankin pitänyt Sinua täältä pois,
mutta myönnän kaivanneeni vastarunojasi ja Sinua.

Kiitos.

Lue lisää

Hjuu..
Nyt ei ole aina tuo runomoottori oikein hurissut, kiirusta töissä ja silleen.
No alitajunta on työstänyt joitain juttuja, no onhan mullakin ollut Sinua tässä jo ikävä.

ollukka kirjoitti:

Tuulien lapsi,
halki maailman
kuljen
etsien,
tiettömien
taipaleiden taakse
kuljen.

Kuulen
tuulessa soivan
kaipauksen
laulun,
ikävöivän
huokauksen.

Kosketit
sieluani,
yksinäisyyden
hunnun takaa
näin kasvosi,
kyyneleiset
silmäsi.

Tule kanssani,
tuulien teitä
taivaltamaan,
pudota kahleet maan,
lapsena pohjoisen
puhurin,
pilttinä etelän
lempeän tuulen.

Yhdessä,
me kaksi,
allamme rajaton
maailma,
tuulien teitä
vaellamme
sielussa rakkaus
kuolematon,
tuulien lapset
huolia vailla.

Lue lisää

kaksi orpoa
elämän tuivertamilla teillä

tuulen sylissä
on kaipauksemme siemen
kasvaakseen rakkaudeksi
hellien, hoivaten

kun kyyneleet ovat kuivuneet
käsi kädessä
voitamme yksinäisyyden
eikä maailmassa ole enää mitään

mitään mikä estäisi
tuulen lapsien kohtaamista
sielujen yhteistä sinfoniaa

ollukka kirjoitti:

Hjuu..
Nyt ei ole aina tuo runomoottori oikein hurissut, kiirusta töissä ja silleen.
No alitajunta on työstänyt joitain juttuja, no onhan mullakin ollut Sinua tässä jo ikävä.

Lue lisää

ei se aina hurise, runomoottori kenelläkään. En
edes välttämättä aina odota Sinulta vastarunoa,
mutta aina kun sellainen syntyy se lämmittää.
Tunnen, että olen ollut inspiraationa silloin Si-
nulle - sekin on jotain.

Sinä, Sinä :D
Kiitos, oli ihana kuulla tuo.

lindalinda1 kirjoitti:

kaksi orpoa
elämän tuivertamilla teillä

tuulen sylissä
on kaipauksemme siemen
kasvaakseen rakkaudeksi
hellien, hoivaten

kun kyyneleet ovat kuivuneet
käsi kädessä
voitamme yksinäisyyden
eikä maailmassa ole enää mitään

mitään mikä estäisi
tuulen lapsien kohtaamista
sielujen yhteistä sinfoniaa

Lue lisää

Tuulien kehdossa
keinumme,
maailman
lauluun uinahdamme.

Kevyesti
keinuu kehtomme,
sylissäsi
rauhan
lähde pulppuaa.

Yhdessä matkamme
tuulien teitä,
rakkauden
laulujen
polkuja kuljemme.

lindalinda1 kirjoitti:

ei se aina hurise, runomoottori kenelläkään. En
edes välttämättä aina odota Sinulta vastarunoa,
mutta aina kun sellainen syntyy se lämmittää.
Tunnen, että olen ollut inspiraationa silloin Si-
nulle - sekin on jotain.

Sinä, Sinä :D
Kiitos, oli ihana kuulla tuo.

Lue lisää

Kiitoksia taas inspiraatiosta..taidankin jo lopetella tältä illalta.


Tuulessa
hiljainen
kuiskaus,
kevyt kosketus
hiuksissa,
pieni
suudelma huulillesi,
saavuin
tuulen myötä.

ollukka kirjoitti:

Tuulien kehdossa
keinumme,
maailman
lauluun uinahdamme.

Kevyesti
keinuu kehtomme,
sylissäsi
rauhan
lähde pulppuaa.

Yhdessä matkamme
tuulien teitä,
rakkauden
laulujen
polkuja kuljemme.

Lue lisää

yön kehto on lempeä
kahden kaipaavan uinahtaa
rauhattomat sielut
vain eivät anna rauhaa

kädet
hakevat levottomina toisiaan
suu suuta janoavaa

missä on ikävän määränpää
missä tunteiden tulisin laki ?

ollukka kirjoitti:

Kiitoksia taas inspiraatiosta..taidankin jo lopetella tältä illalta.


Tuulessa
hiljainen
kuiskaus,
kevyt kosketus
hiuksissa,
pieni
suudelma huulillesi,
saavuin
tuulen myötä.

Lue lisää

kohtaavat toisensa ...

korvalehdelläni
tunsin kevyen hengähdyksen
huulillani pisaroi mesi

malttamaton miehen sydän
etsi vartalollani laskeutumispaikkaa

ja öinen tuuli
lauloi hiljaisen tuutulaulun

lindalinda1 kirjoitti:

yön kehto on lempeä
kahden kaipaavan uinahtaa
rauhattomat sielut
vain eivät anna rauhaa

kädet
hakevat levottomina toisiaan
suu suuta janoavaa

missä on ikävän määränpää
missä tunteiden tulisin laki ?

Lue lisää

Kesäisen yön hämäryys,
kuin silkkinen huntu,
peittää meidän rakkautemme
ihmisten katseilta.

Kesäisen yön taika
laskeutuu yllemme,
hyttysten tanssi
kaislikon yllä,
kasteisen nurmen tuoksu.

Tämä yö on meidän,
hetki kahden rakastavaisen,
pian kuluvat yön tunnit,
sarastaa aamu ja
usva hiipii niittyjen yllä.

On aika aamun,
haihtuu yöllinen taika,
hiipuu usva auringon
säteisiin,
rakkaus jää.

ollukka kirjoitti:

Kesäisen yön hämäryys,
kuin silkkinen huntu,
peittää meidän rakkautemme
ihmisten katseilta.

Kesäisen yön taika
laskeutuu yllemme,
hyttysten tanssi
kaislikon yllä,
kasteisen nurmen tuoksu.

Tämä yö on meidän,
hetki kahden rakastavaisen,
pian kuluvat yön tunnit,
sarastaa aamu ja
usva hiipii niittyjen yllä.

On aika aamun,
haihtuu yöllinen taika,
hiipuu usva auringon
säteisiin,
rakkaus jää.

Lue lisää

hämärä
on suojamme yöttömässä yössä

kaislikon kahinassa
pikkusiivekkäiden uinuessa oksillaan
niitty tuoksuu, pisaroi kasteessaan

ja kaksi ihmistä
on tutkimusretkellä toisissaan
elämä on tässä

rakkaus, herääkö se yön tunnelmassa ?

lindalinda1 kirjoitti:

hämärä
on suojamme yöttömässä yössä

kaislikon kahinassa
pikkusiivekkäiden uinuessa oksillaan
niitty tuoksuu, pisaroi kasteessaan

ja kaksi ihmistä
on tutkimusretkellä toisissaan
elämä on tässä

rakkaus, herääkö se yön tunnelmassa ?

Lue lisää

Lempeä tuuli
suutelee
kultaista viljaa,
kuten minä
maistan huuliesi
kultaisen hunajan.

Hiljaa huojuvat
koivujen oksat,
havisevat lehdet,
kesäyön taika
juovuttaa meidät,
käsieni vaellus
vartalosi
kaarilla,
pysähdy aika,
anna tämän
kestää ikuisesti.

ollukka kirjoitti:

Lempeä tuuli
suutelee
kultaista viljaa,
kuten minä
maistan huuliesi
kultaisen hunajan.

Hiljaa huojuvat
koivujen oksat,
havisevat lehdet,
kesäyön taika
juovuttaa meidät,
käsieni vaellus
vartalosi
kaarilla,
pysähdy aika,
anna tämän
kestää ikuisesti.

Lue lisää

minkälainen aarreaitta
onkaan Luojan luoma luonto
tuoksuineen, linnunlauluineen kesäyössä
kahdelle rakastavalle

tuomien valkoinen huntu
kielot
ja metsäorvokkien sinisilmät

Sinä tuoksut minussa
minä Sinussa
maistat huuliltani meden
ja vaellat vartaloni ääret

aika
se on pysähtynyt tähän hetkeen ...

lindalinda1 kirjoitti:

minkälainen aarreaitta
onkaan Luojan luoma luonto
tuoksuineen, linnunlauluineen kesäyössä
kahdelle rakastavalle

tuomien valkoinen huntu
kielot
ja metsäorvokkien sinisilmät

Sinä tuoksut minussa
minä Sinussa
maistat huuliltani meden
ja vaellat vartaloni ääret

aika
se on pysähtynyt tähän hetkeen ...

Lue lisää

Hiljainen hämäryys
kuiskii,
koivujen huokaus,
kasteisen niityn
kyyneleet.

Hiuksesi
lepäävät kultaisten
olkien alttarilla,
rintojesi kaaret
hehkuvat kuun
loisteessa.

Tämä hetki,
hiljaisen hämärän
yö,
ikuisuuden kankaaseen
kudottu,
yli kuoleman rajankin
palaan
tähän hetkeen,
yöhön hämärään,
elän sen
ikuisesti.

ollukka kirjoitti:

Hiljainen hämäryys
kuiskii,
koivujen huokaus,
kasteisen niityn
kyyneleet.

Hiuksesi
lepäävät kultaisten
olkien alttarilla,
rintojesi kaaret
hehkuvat kuun
loisteessa.

Tämä hetki,
hiljaisen hämärän
yö,
ikuisuuden kankaaseen
kudottu,
yli kuoleman rajankin
palaan
tähän hetkeen,
yöhön hämärään,
elän sen
ikuisesti.

Lue lisää

tiedäthän
millaista kesäinen hämärä on
kastepisarat lehdillä, oksistossa
kuin kyyneleiden loppumaton ketju

Sinä tiedostit minulle
mitä on olla nainen
levätä käsivarsiesi päällä
tuntea hengityksesi kasvoillani

ja sen
kuinka hiusteni hopea
muuttui auringonsäteissä kullaksi
Sinun sormiesi hyväiltäväksi

älä puhu tänään kuolemasta
puhu jälleensyntymästä
sillä me olemme kokeneet sen
Sinä ja minä

kesäyön hämärässä

Siun runojes rinnalla, miun runon edessä ei to-
dellakaan kalveta !

Jos olen saanut edes hippusen runooni sitä tun-
nelmaa ja hetkiä joita viime yönä koin, olen kyl-
lä otettu etenkin Sinun sanoistasi.

Kiitos !

minä aina niin sanavalmis
olin unohtunut ikävän laaksoon
haluni heräsivät yössä
ja janoiset huuleni kaipasivat vettä

tyhjä sylini
syntyä kuiskauksista
herkkien sormien
ja miehen puhuttelevan sielun kautta
rakkauden ensihetket
---

Kiitos Diinukkainen, elämä on toivoa täynnä.

olen niistä häirikön linkneistä laittanut asiat-
tomuusviestejä yp:lle, onhan nuo hävinneet pikku-
hiljaa - onneksi.

Taivahanvalo itselles,
Sie se yllätät aina ja aina. Ihana
" kato ny " ja Sie.

Kiitos !

Mitäpä mie muuta osaan sanoo paitti vastata,
että aamusii ja ihanii unii.