"Tiede-filosofia?"

mutta toisaalta ei. Sanotaan, että filosofia on tieteiden äiti. Itselläni on tapana ajatella filosofia "todellisuuskäsitysten kaatopaikaksi". Siellä sitten roskadyykkarit eli filosofit ovat aikojen alusta asti etsineet itsellensä mielenkiintoisia tavaroita ja asioita. Kun joku löytää jotakin, syntyy jälleen uusi tieteenala tai jokin uskonto tai vastaava. Toki on myös ei-kiinnostavia asioita, jotka eivät koskaan kehity pitemmälle, joiden joukosta sitten nämä varsinaiset filosofit etsivät juuri niitä seikkoja, jotka hän tai joku toinen kehittelisi mahdollisesti kaatopaikalta pitemmälle.

Onko siinä nykyaikana enää miksikään omaksi tieteenalaksi (ja uskonnoksi) irtoavaa ainesta? Itse en henkilökohtaisesti yhtään ihmettelisi, vaikka etiikka joutuisi tulevaisuudessa pakonalaisena irtautumaan filosofiasta.

Filosofia määrittelee tieteen käsitteen. Tämä määritelmä on hieman erilainen ja ilmeisesti pysyvästi kiistanalainen luonnotieteiden ja humanististen tieteiden välillä. Oma kysymyksensä on logiikka ja matematiikka, jotka minun mielestäni voitaisin tulkita filosofiaan itseensä kuuluviksi.
Siten kysymys filosofian itsensä olemuksesta tieteiden suhteen on myös ikäänkuin filosofian sisäinen.

Kai monesti nykyään filosofia sekoittuu sellaiseenkin, mitä ei se oikeastaan pidä sisällään. Filosofia -sanaa käytetään turhan laveasti ja on siksi ehkä vääristynyt. Esim. joitakin aatteita, elämäntapoja ja uskontoja saatetaan liittää filosofian piiriin. Mutta tämä tekee vain haittaa sille. Filosofiahan tarkoittaa:

Filo = ystävä
Sofia = viisaus

Eli filosofia on viisauden ystävyyttä ja pyrkimystä siihen. Viisauteen liittyy, tietysti, kriteerejä. Viisaus pitää erottaa älykkyydestä sillä, että se pyrkii oikeaan moraaliseen toimintaan ja totuuteen(taitaa olla sama asia...). Älykkyys ei varsinaisesti sido toimijaa moraaliseen ja totuudenmukaiseen toimintaan, vaan lähinnä toimintaan, joka on tehokasta monimutkaisissa järjestelmissä ja olosuhteissa, riippumatta sen totuusarvosta taikka moraalisuudesta. Sillä on arvonsa selviytymisessä, eikä niinkään totuuden tavoittelussa.

Viisaus taasen on vaikeampi laji, koska älykkyydestä poiketen se vaalii toiminnan laatua, jonka pitäisi olla moraalisesti positiivinen sekä pyrkiä näkemään totuus asioista. Itse erottaisin viisauden ja älykkyyden melkeimpä eri ominaisuuksiksi. Tietysti siinä mielessä vain, että kumpaakaan ei voi esiintyä ilman toista, koska viisaus tarvitsee älykkyyttä toimintaan ja älykkyys tarvitsee viisautta rajoittamaan toimintaa.

Tiede voi olla filosofian jatke siinä mielessä, jos se pyrkii viisauden avulla, mistään tinkimättä, totuuteen.

... vaan se on peräti tieteiden äiti. Isä ei ole ilmoittautunut.