Tämä taitaa olla spämmiä mutta kuitenkin... Törmäsin kerran ajatelmaan että jos metsässä kaatuu puu eikä kukaan ole kuulemassa, niin kaatuuko puu oikeasti.
Jos hirvi sattuu oleskelemaan lähistöllä, niin sen näkökulmasta kuuluu hälyttävää ääntä ja se pakenee. Hiiri kuulee jotain, ja se pakenee koloonsa. Hirven ja hiiren kannalta puu ei ole kaatunut vaan on tapahtunut ilmiö, joka vaatii toimenpiteitä. Kaatuneen puun juurella asuva bakteeri ei todennäköisesti noteeraa tapahtumaa.
Siis mitä nykyfilosofia sanoo tietoisuuden vaikutuksesta olemassaoloon? Onko maailmankaikkeus olemassa riippumatta havainnoijista (tai niiden olemassaolosta), tai olemassaolevien laadusta. Ihminen ymmärtää maailmankaikkeuden omalla tavallaan. Jos ihminen häviäisi vaikka ydinsodan seurauksena ja jäljelle jäisivät torakat, niin olisiko maailmankaikkeus silti edelleen faktisesti olemassa.
Jos hirvi sattuu oleskelemaan lähistöllä, niin sen näkökulmasta kuuluu hälyttävää ääntä ja se pakenee. Hiiri kuulee jotain, ja se pakenee koloonsa. Hirven ja hiiren kannalta puu ei ole kaatunut vaan on tapahtunut ilmiö, joka vaatii toimenpiteitä. Kaatuneen puun juurella asuva bakteeri ei todennäköisesti noteeraa tapahtumaa.
Siis mitä nykyfilosofia sanoo tietoisuuden vaikutuksesta olemassaoloon? Onko maailmankaikkeus olemassa riippumatta havainnoijista (tai niiden olemassaolosta), tai olemassaolevien laadusta. Ihminen ymmärtää maailmankaikkeuden omalla tavallaan. Jos ihminen häviäisi vaikka ydinsodan seurauksena ja jäljelle jäisivät torakat, niin olisiko maailmankaikkeus silti edelleen faktisesti olemassa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
"Siis mitä nykyfilosofia sanoo tietoisuuden vaikutuksesta olemassaoloon?"
Ei kai koskaan ole ollut "virallista filosofiaa", jonka käsitteitä ei kukaan "filosofi" aseta kyseenalaiseksi. Näin on nyt enemmän kuin koskaan, käsityksiä on joka lähtöön.
"Onko maailmankaikkeus olemassa riippumatta havainnoijista (tai niiden olemassaolosta), tai olemassaolevien laadusta. "
Kysymyksen sananmuoto on hyvä! "Pragmaattisen ymmärryksen" mukaan: tietysti on.
Mutta jos analysoidaan kysymyksen merkitystä tarkemmin, meidän olisi käsiteltävä käsitteen "olla olemassa" semanttista merkitystä erittäin tarkasti. Oletan, että silloin sovelletaan sellaista merkityksen määrittelyä, johon tulee mukaan agentti, olemassaolon havaitsija, jolloin kysymyksestä tulee rekursiivinen. Siten minä en pidä koko kysymystä ollenkaan mielekkäänä muussa merkityksessä, kuin että haluaisin nähdä määritelmien verkon käsitteistä "maailmankaikkeus" "olla olemassa" ja "havainnoitsija". Tiedän kyllä että tuo verkko voidaan kaivaa esiin esim täältä:
http://sigmakee.cvs.sourceforge.net/*checkout*/sigmakee/KBs/Merge.kif
"jos metsässä kaatuu puu eikä kukaan ole kuulemassa, niin kaatuuko puu oikeasti."
Tämä on itseasiassa zen koan, joka kai kuuluisi muotoilla pikemminkin näin: "Kuuluuko kaatuvasta puusta ääni, jos kukaan ei kuule sen kaatumista?"
Mitäs luulet? :-)
Zenissä tästä kysymyksestä ei keskustella. Jos vastaat tuohon kysymyksen, se meni sinulta ohi. Zenissä ei ole filosofiaa. Zen on metodi valastumiseen.
"Zenissä tästä kysymyksestä ei keskustella."
Ei, ei. Tai ei ainakaan samalla tavoin kuin länsimaissa keskustellaan. Mestarille on kuitenkin jotenkin osoitettava, että on oivaltanut vastauksen... Oppilaan ON vastattava, mutta vastaamatta. ;-)
"Jos vastaat tuohon kysymyksen, se meni sinulta ohi. Zenissä ei ole filosofiaa. Zen on metodi valastumiseen."
Kyllä, kyllä...
Halusin vain huomauttaa asiasta, koska mielestäni on valaisevaa tietää, että tuo puunkaatumiskysymys on alkuperäisessä muodossaan nimenomaan zen koan, eikä tavallinen filosofinen kysymys.
"puunkaatumiskysymys on alkuperäisessä muodossaan nimenomaan zen koan, eikä tavallinen filosofinen kysymys."
En menisi ehdottomasti väittämään ketkä tätä kysymystä kauan sitten ensimmäisen kerran pohdiskelivat, zen patriarkat, aleksandrilaiset filosofit vain sumerilaiset papit.. Luulen että aihe on ikivanha. Voisin ihan hyvin kuvitella esim. luovaan ajatteluun kykenevän 5v pikkutytön kysyvän sitä isoisältään jossakin maailmankolkassa 10000v sitten.
Toki niin.
3 filosofian tasoa joita ihminen voi saavuttaa. Itse tietenkin olen kaikkitietoinen kolmannen tason omaava ihminen.
1. taso: normaalit ihmiset jotka eivät ole kiinnostuneita / eivät uskalla / eivät jostain muusta syystä tahdo asioita miettiä sen enempää ja sitä mitä ne on. ns filosofista ihmettelyä.
2. taso: täysi skeptisismi. mietitään mitä on ja miksi se olisi. kyseenalaistetaan kaikki ja ruvetaan rakentamaan "maailmaa" tältä pohjalta.
3. taso: lähes sama kuin ensimmäinen aste. toimii samalla tavalla, mutta tietää miksi niin toimii ja miksi asiat ovat niin kuin ne ovat.
Filosofian tehtävä minun mielestäni on toimia auktoriteettina erilaisille kysymyksille? miksi kysyä jotain mitä ei voi tietää tai se on jo tiedossa? eikö tämä ole irrelevanttia.
On täysin irrelevanttia kysyä "jos puu kaatuu metsässä ja kukaan ei ole sitä näkemässä"? tässä kysymyksessä puhut itsesi pussiin. sanot, että kukaan ei huomaa puun kaatumista, mutta puhut sen kaatumisesta kuitenkin? huomaatko ristiriidan.
ei kannata liikaa mielikuvitusta ottaa mukaan filosofisiin keskusteluihin koska muuten koko pointti katoaa helposti ja keskustelusta tulee mielipide pohjaista kokonaisuudessaan.
"Tämä taitaa olla spämmiä mutta kuitenkin... Törmäsin kerran ajatelmaan että jos metsässä kaatuu puu eikä kukaan ole kuulemassa, niin kaatuuko puu oikeasti.
Jos hirvi sattuu oleskelemaan lähistöllä, niin sen näkökulmasta kuuluu hälyttävää ääntä ja se pakenee. Hiiri kuulee jotain, ja se pakenee koloonsa. Hirven ja hiiren kannalta puu ei ole kaatunut vaan on tapahtunut ilmiö, joka vaatii toimenpiteitä. Kaatuneen puun juurella asuva bakteeri ei todennäköisesti noteeraa tapahtumaa.
Siis mitä nykyfilosofia sanoo tietoisuuden vaikutuksesta olemassaoloon? Onko maailmankaikkeus olemassa riippumatta havainnoijista (tai niiden olemassaolosta), tai olemassaolevien laadusta. Ihminen ymmärtää maailmankaikkeuden omalla tavallaan. Jos ihminen häviäisi vaikka ydinsodan seurauksena ja jäljelle jäisivät torakat, niin olisiko maailmankaikkeus silti edelleen faktisesti olemassa."
Tämä on kokonaisuudessaan toisen asteen filosofiaa kuten itse sanon. Tämän kautta ja vain tämän kautta ihminen voi päästä kolmannen asteen filosofiaan. koko palsta on kolmannen asteen filosofian mielestä täysin irrelevanttia ja kielellisesti ristiriitaista. yritetään tarkastella asioita kielen ulkopuolelta mikä on mahdotonta.
Ja jotkut opiskelee ja työskentelee tällasen parissa?
voi vittu. Tuolla pohdinnalla ei ole mitään merkitystä. Se ei johda yhtään mihinkään.
"Siis mitä nykyfilosofia sanoo tietoisuuden vaikutuksesta olemassaoloon? Onko maailmankaikkeus olemassa riippumatta havainnoijista (tai niiden olemassaolosta), tai olemassaolevien laadusta."
Vielä rohkeammin voisi kysyä: Onko havainto ja havainnoija yksi ja sama? Voiko maailmankaikkeutta erottaa havainnoijasta?
Nykyaikainen maailman tutkiminen on loputonta. Kun havainnoija oppii maailmasta uusia sääntöjä, tulee taas uusia ongelmia jne.
Samoin kuin puu luonnossa kasvaa, sen sydänsisus pysyy kokoajan erossa kuoresta.