Kirjoissa kerrotaan, että kivikautisina jäännöksinä Suomesta on löytynyt suuria saviruukkuja, jotka oli tehty ruuan säilyttämiseen. Lisäksi kerrotaan, että ruukut olivat koristeltu pinnastaan ikäänkuin nuoran jättämillä kuvioilla ja myöhemmin ikäänkuin kammalla piirretyillä kuvioilla. Mainitaan että vastustamaton itsearvoinen taideharrastus tuli täten jo silloin näkyviin.
Minä puolestani uskon, että pintakuviointi oli tarpeellinen ja hyödyllinen osa ruukkujen valmistusprosessia. Polttamaton saviesine pysyy koossa vain, jos savi säilyy kosteana. Poltettaessa savi väkisinkin kuivuu ja tulee helposti susia. Siksi aluksi saviruukun ympärille kiedottiin naruja. Ne paloivat pois, mutta siinä vaiheessa pinta oli jo kovettunut tukemaan esinettä. Myöhemmin havaittiin, että tarpeellinen kovettuminen saatiin aikaa vetämällä ruukun pintaan uria, joiden väliin muodostui harjanteita. Nämä harjanteet kovettuivat poltettaessa, ennenkuin ruukun kosteus oli liiaksi haihtunut. Eli ei pyritty tekemään taidetta, mutta oltiin valmiita koristeluun, jos jokin työvaihe antoi siihen mahdollisuuden.
Lähimenneisyydessä suuria saviruukkuja ei enää käytetty. Miksi? Luulen , että suuret saviruukut olivat erittäin käyttökelpoisia, kun säilöttäviä ruoka-aineita ei ruukussa kuljetettu. Sitten kun ruokaa, kuten viljaa, alettiin kuljettamaan niin painavat ja helposti rikkoutuvat ruukut eivät olleet enää käyttökelpoisiä ja säkit, kopat yms. syrjäyttivät ne.
Miksi näitä tosiasioita ei voi kertoa, kun paljon kerrottavaa menneisyydestä ei kuitenkaan ole.
Minä puolestani uskon, että pintakuviointi oli tarpeellinen ja hyödyllinen osa ruukkujen valmistusprosessia. Polttamaton saviesine pysyy koossa vain, jos savi säilyy kosteana. Poltettaessa savi väkisinkin kuivuu ja tulee helposti susia. Siksi aluksi saviruukun ympärille kiedottiin naruja. Ne paloivat pois, mutta siinä vaiheessa pinta oli jo kovettunut tukemaan esinettä. Myöhemmin havaittiin, että tarpeellinen kovettuminen saatiin aikaa vetämällä ruukun pintaan uria, joiden väliin muodostui harjanteita. Nämä harjanteet kovettuivat poltettaessa, ennenkuin ruukun kosteus oli liiaksi haihtunut. Eli ei pyritty tekemään taidetta, mutta oltiin valmiita koristeluun, jos jokin työvaihe antoi siihen mahdollisuuden.
Lähimenneisyydessä suuria saviruukkuja ei enää käytetty. Miksi? Luulen , että suuret saviruukut olivat erittäin käyttökelpoisia, kun säilöttäviä ruoka-aineita ei ruukussa kuljetettu. Sitten kun ruokaa, kuten viljaa, alettiin kuljettamaan niin painavat ja helposti rikkoutuvat ruukut eivät olleet enää käyttökelpoisiä ja säkit, kopat yms. syrjäyttivät ne.
Miksi näitä tosiasioita ei voi kertoa, kun paljon kerrottavaa menneisyydestä ei kuitenkaan ole.
Vastaukset 9
Vanhimmat
"Kirjoissa kerrotaan, että kivikautisina jäännöksinä Suomesta on löytynyt suuria saviruukkuja, jotka oli tehty ruuan säilyttämiseen. Lisäksi kerrotaan, että ruukut olivat koristeltu pinnastaan ikäänkuin nuoran jättämillä kuvioilla ja myöhemmin ikäänkuin kammalla piirretyillä kuvioilla. Mainitaan että vastustamaton itsearvoinen taideharrastus tuli täten jo silloin näkyviin. "
Missä kirjoissa?
"Minä puolestani uskon, että pintakuviointi oli tarpeellinen ja hyödyllinen osa ruukkujen valmistusprosessia."
Paljon mahdollista ja kuulostaa järkeenkäyvältä. Tuo saattaa selittää osaksi sen miksi koristelua alunperin keksittiin ruukkuihin laittaa, mutta se ei selitä sitä miten koristelu kehittyi. Teoriasi tökkii myös siinä suhteessa että myös koristelemattomia ruukkuja on olemassa. Hyvä myöskin muistaa, että se nuorakoristelu käsittää yleensä vain osan astiaa. Miten se osa pysyi kasassa jossa niitä nuoria ei ollut kierretty astian ympärille?
"Lähimenneisyydessä suuria saviruukkuja ei enää käytetty. Miksi? Luulen , että suuret saviruukut olivat erittäin käyttökelpoisia, kun säilöttäviä ruoka-aineita ei ruukussa kuljetettu. Sitten kun ruokaa, kuten viljaa, alettiin kuljettamaan niin painavat ja helposti rikkoutuvat ruukut eivät olleet enää käyttökelpoisiä ja säkit, kopat yms. syrjäyttivät ne."
Suuria saviruukkuja käytettiin osaksi jo kauan ennen kuin viljaa täällä edes säilöttiin. Säkkejä koppia ym. taas puolestaan oli varmaankin jo esihistoriallisina aikoinakin. Lienet kuitenkin oikeassa siinä että ruukut eivät ole kovin käyttökelpoinen kuljetusväline, tästä huolimatta pitää todeta että esim. välimeren maissa amforaa käytettiin esimerkiksi viinien kuljetukseen erittäin tehokkaasti ja ilman ongelmia. En myöskään näe että saviastioita olisi mihinkään syrjäytetty, keramiikka on yleinen löytöaines melkein ajalla kuin ajalla. Astioiden koot ja käyttötarkoitukset toki saattoivat muuttua, samoin muoto ja koristelu ym. Vastaavaa vaihtelua oli jo esihistoriallisena aikana, onneksi sillä muuten typologia olisi paljon hankalampaa.
"Miksi näitä tosiasioita ei voi kertoa, kun paljon kerrottavaa menneisyydestä ei kuitenkaan ole."
Onko sinulla enemmänkin taipumuksia nähdä salaliittoteorioita?
Mikä olisi sinun mielestäsi motiivi noiden hiukan hämäräksi jäävien suurien totuuksien peittelyyn? Se että sinä tuot sinänsä kiinnostavia kantojasi esiin ei tee niistä totuutta. Ne voivat olla totta tai sitten eivät. Se että ne sinun mielestäsi ovat totuuksia ei yksistään riitä. Kuten hiukan jo alussa kommentoin, niin jo tuo sinun koristeluhypoteesisi astian valmistuksen välttämättömänä ja elimellisenä osana on toimimaton sellaisenaan koska se ei ensinnäkään selvitä sen paremmin muiden koristelujen tarvetta kuin koristelemattomien astioiden olemassaoloa. Lisäksi väitteesi että pelkkien urien vetäminen pintaan ajaisi saman asian kuin astian ympärille kierretyt nuorat ei kuulosta uskottavalta. Ennen polttoa tuo toisi vain lisää pinta-alaa josta kosteus voi haihtua, lisäksi astioiden harjanteet eivät ole kovin syviä eikä niitä ole aina tasaisesti astiassa.
Olen myös vahvasti eri mieltä siitä kannastasi että menneisyydestä ei olisi paljoa kerrottavaa. Kyllä siitä on. Niin paljon että sillä voidaan helposti täyttää kirjoja ja silti vasta raapaistaan tutkimusten pintaa.
Luultavasti saviruukut oli kuivattu koviksi ennen polttamista, joten pysyivät siten kasassa.
Kuviointi saattoi olla kulttuuritekijä, sillä esiintymisalueet yhtenäisiä. Toisaalta tuollainen kuvioitu ruukku keräsi ilmeisesti lämpöä paremmin ja ruoka kypsyi nopeammin! Saattoi olla myös valmistuksessa lujuustekijä, jolla pysyivät polttovaiheessa ja käytössä useammin ehjinä.
astian suupuolella. Tuskinpa niillä silloin on lämmön keräämisen kanssa mitään tekemistä.
kun otsikko, nimimerkki ja leipäteksti sekoitetaan keskenään.
on näppärää eikä ärsytä ollenkaan.
Ketjun aloittajan mielenkiintoisen teorian voin tarvittaessa torpedoida kohta kohdalta paskaksi lähdeviitteidenkin kera, mutta listaan tähän nyt perus keramiikan tekoon ja noihin koristeluihin liittyen lyhyesti asiaa.
Olipa astia mikä tahansa, kun on kyse keramiikasta, se on PAKKO kuivata läpikotaisin ennen polttoa. Kosteus tunkee poltossa saven läpi laajentuneena höyrynä, joka keramiikan sekoitteista ja itse saven laadusta riippuen hajottaa sen kokonaan tai vähintäänkin tekee halkeamia.
Suomen oloissa ei ole tutkittu keramiikan polttoa edeltävää kuivattamista ulkona / ulkovarastoja vastaavissa tiloissa, ja koskapa kausi on lyhyt, jolloin kuivuminen ylipäänsä tapahtuu kunnolla, onkin tässä yksi haaste keraamikolle, ja myös tutkijalle haaste selvittää tuo kuivattamisprosessi kivikauden oloja vastaavissa tiloissa. Ehkä siellä turvemajan nurkassa homma on onnistunut ok. Niin tai näin, myös hallittu kuivattaminen on oma ongelmansa.
Nuorakoristelun "kuivatuksellisesta" funktiosta en siten menisi arvelemaan mitään, vaan pitäytyisin täysin koristeellisessa elementissä. Toinen vastaavahko keramiikka on ns. tekstiilikeramiikka, jossa luultavasti ja pienimuotoisen kokeellisen tutkimuksen valossa, on muotilla rakennettu astioita, joissa muotin ja saven erottamiseen on käytetty kangasta, joka on siten jättänyt kuvionsa purkin pintaan. Sisäpuoella kuvioita ei esiinny, mikä tukee teoriaa. Toki astian on voinut siloittaa sisäpuolelta. Mene ja tiedä.
Sitten tuo koristeiden funktionaalisuus:
Koristelua käytetään astioissa parantamaan tai tuomaan haluttuja ominaisuuksia ihan vieläkin. Esim. Afrikassa pinta uurretaan pohjasta keittoastioissa. Ei tosin kaikissa "kulttuureissa". Tämä tiettävästi parantaa lämmönjohtavuutta, mutta tiedän myös, että tämän eron havaitseminen (--> kuumeneeko sisältö uurretussa astiassa nopeammin?) on helevetin vaikeaa ilman mittalaitteita. Niinpä voidaan spekuloida onko tuosta niin näkyvää apua, että keraamikko varsin tietoisesti pyrkii tähän päämäärään funktionaalisilla koristeilla.
Semminkin koristeilla JA ENNENKAIKKEA SEKOITTEILLA voi olla funktio astian kestävyyden parantamisessa. Kuvioitu pinta ja edelleenkin sopiva sekoita saattaa pysäyttää pintakerroksen lämpölaajenemisesta johtuvan halkeamisen. Tämän ilmiön voi havaita jo käytännössä helpommin. Tästä syystä esim tietynlaisia keittoastioita tehtäessä savi seostetaan rakeisella kvartsilla, jonka ominaisuudet sopivat mainiosti huokoisen rakenteen aikaan saamiseen polttovaiheessa. Astian mikrorakenne jää täyteen huokoisia onkaloita, joihin repeämät pysähtyvät ja näin astian käyttöikä rajua kuumennusta vaativassa käytössä pitenee huomattavasti.
Niin että siinä hieman faktaa purnukoista. Käyttöpuolelta suomessa on todella heikosti tutkimusta, mutta näitä arvailuja aivan tutkimuskirjallisuutta myöten kyllä löytyy sitäkin enemmän. Syy lienee rahoitetun tutkimuksen laadussa.
Pitkälti samaa mieltä, vaan seuraavaan kommentti.
"Suomen oloissa ei ole tutkittu keramiikan polttoa edeltävää kuivattamista ulkona / ulkovarastoja vastaavissa tiloissa, ja koskapa kausi on lyhyt, jolloin kuivuminen ylipäänsä tapahtuu kunnolla, onkin tässä yksi haaste keraamikolle, ja myös tutkijalle haaste selvittää tuo kuivattamisprosessi kivikauden oloja vastaavissa tiloissa. Ehkä siellä turvemajan nurkassa homma on onnistunut ok. Niin tai näin, myös hallittu kuivattaminen on oma ongelmansa."
Ensinäkin valmistaminen on onnistunut ellemme oleta että kaikki keramiikka on muualta tuotua, ja se taas ei ole järkevä päätelmä kun esim. asbestikeramiikkaa ei juuri muualta tunneta.
Toiseksi nykypäivän olosuhteissa testaaminen ei välttämättä ole kovin hyödyllistä koska ilmasto-olosuhteet ovat hyvin erilaiset. Kaukana on vielä kivikauden suuri kesä vesipähkinöineen ja jaloinen lehtipuineen.
Yksi funktio joka koristelulla voisi olla, olisi astian pinnan tekeminen karkeammaksi jotta siitä saa paremman otteen. En kuitenkaan usko tämänkään olleen koristelun pääasiallisena syynä.
"Ensinäkin valmistaminen on onnistunut ellemme oleta että kaikki keramiikka on muualta tuotua, ja se taas ei ole järkevä päätelmä kun esim. asbestikeramiikkaa ei juuri muualta tunneta.
Toiseksi nykypäivän olosuhteissa testaaminen ei välttämättä ole kovin hyödyllistä koska ilmasto-olosuhteet ovat hyvin erilaiset. Kaukana on vielä kivikauden suuri kesä vesipähkinöineen ja jaloinen lehtipuineen."
Kysymys olikin enempi hypoteesin omaisesta "kuinkahan purkit mahdettiin kuivata polttoa varten", ei niinkään toteamuksesta että kuivaaminen ei onnistuisi. Tätä olisi kiva tutkia, jotta mitenkä homma onnistuu ulkoilmassa / majoissa. Aikalaisia asumuksia kuitenkin tunnetaan pohjapuolisesti hyvin ja päällisisäkin osista on melko oppineita arvauksia.
Totta on että olosuhteet ovat erilaiset, mutta osa koetta voisi olla simuloida näitä, mikä puolestaan johtaisi siihen juurikin, jotta pitää selvittää tunnettuihin faktoihin perustuen millaisista olosuhteista oli kyse. Kasvi- ja eläintiede viitannee tähän suuntaan. Arkeometria kunniaan perkele! :)
Tuo nuorakeramiikka on ajoituksiltaan pikemminkin nuorempaa kuin kampaleimoin koristeltu keramiikka, joten siinä tuo kehitysteoriasi jo hieman onnahtaa. Lisäksi nuorakoristelu on astioissa aika vähäistä ja rajoittuu astian suuhun, kuten joku jo huomauttikin.
Kirjalliset lähteesi saattavat olla aikansa eläneitä ja esim. väite että "Polttamaton saviesine pysyy koossa vain, jos savi säilyy kosteana." ei pidä lainkaan paikkaansa.
Heikosti meillä on tietoa esihistoriallisen keramiikan käytöstä, kun orgaanisen lällin jäänteet meillä yleisesti ottaen heikosti säilyvät. Osassa kampakeraamisista astioista on pintaan palanutta karstaa, joka viittaa kenties pelkän säilytysfunktion sijaan tulella pitämiseen. Esim. kuumilla kivillä kypsennettäessä tosin karstaakaan ei löydy.
Mitenkähän kosteat suo-olosuhteet säilyttävät pieniä orgaanisia jäänteitä astioiden sisäpinnoilla? Asiaa tuskin on edes tutkittu, vai onko jollain tietoa? Kunnon suokaivaukset kivikauden kohteessa olisivat kyllä äärimmäisen kiehtova juttu...