Avaruuden rajattomuus

mutta koska nyt kuitenkin olemme filosofian palstalla niin painovoimat ja laajeneva maailmankaikkeus ei mitenkään selvennä alkuperäistä kysymystä; miten joku joka jo on ääretön voi laajentua? Tämä nyt sitten taas on näitä kysymyksiä kuten mitä tapahtui ennen ajan alkua, eli emme voi kysyä koko kysymystä, se ei tarkoita mitään koska se sisältää ristiriitaisuuden. Mutta filosofithan pitävät näistä ristiriitaisista "syvällisistä" nonsense lauseista.

asdafasfgdahah kirjoitti:

mutta koska nyt kuitenkin olemme filosofian palstalla niin painovoimat ja laajeneva maailmankaikkeus ei mitenkään selvennä alkuperäistä kysymystä; miten joku joka jo on ääretön voi laajentua? Tämä nyt sitten taas on näitä kysymyksiä kuten mitä tapahtui ennen ajan alkua, eli emme voi kysyä koko kysymystä, se ei tarkoita mitään koska se sisältää ristiriitaisuuden. Mutta filosofithan pitävät näistä ristiriitaisista "syvällisistä" nonsense lauseista.

Lue lisää

"miten joku joka jo on ääretön voi laajentua?"

Kosmologia ei _tiedä_ että maailmankaikkeus on ääretön.

Ja vaikka kaikkeus olisikin ääretön, en ymmärrä miten se estäisi laajentumisen. Ääretöntä on kovin vaikea kuvitella, totta, mutta mielestäni ääretön voisi vallan hyvin kasvaa vaikka se jo ennen kasvamistaan onkin ääretön.

Avaruuden laajeneminen on kuitenkin kosmologiassa todettu asia.

kikkelis kokkelis kirjoitti:

"miten joku joka jo on ääretön voi laajentua?"

Kosmologia ei _tiedä_ että maailmankaikkeus on ääretön.

Ja vaikka kaikkeus olisikin ääretön, en ymmärrä miten se estäisi laajentumisen. Ääretöntä on kovin vaikea kuvitella, totta, mutta mielestäni ääretön voisi vallan hyvin kasvaa vaikka se jo ennen kasvamistaan onkin ääretön.

Avaruuden laajeneminen on kuitenkin kosmologiassa todettu asia.

Lue lisää

Kuuntelin erinomaisen hyvää musiikkia, ja aloin ajattelemaan täysin toisin. Olen toisinajattelija.
Avaruuden laajeneminen näkyväisestä maailmankaikkeudesta näkymättömään maailmankaikkeuteen.
Aine ei häviä, muuttaa vain muotoaan,laajentuma siirtyy näkymättömään maailmankaikkeuteen,
tämän seurauksena pimeäaine tiivistyy ja laajenee, myös purkaa sieltä sitten hiukkaset ja neutronit näkyvään maailmaan takaisin, niin sekin laajenee.
Näin muodostettiin rajat maailmankaikkeudelle.
-Äärettömyys hävisi pois.
Ratkaisu on kaksi maailmankaikkeutta, jotka vaikuttavat toisiinsa, pitäen kokonaisuuden kasassa. väliin muodostuu harmaa alue joka on pilvimäistä avaruuspölyä ja hiukkasia.
Tämä harmaa alue on kaaosalue, yläpuoli ja alapuoli on järjestyksen alueita.
Yläpuoli voisi olla näkymätön maailmankaikkeus ja alapuoli näkyvä maailmankaikkeus jotka pyörisivät eri suuntiin, jättäen väliin siirtymäavaruuden eli kaaoksen.
Sinä joka et ymmärtänyt, ota kaksi lautasta tiskikaapista ja laita ne vastakkain, jätä noin 5 sentin väli ja pyöritä niitä eri suuntiin, tätä minä tarkoitin.
Taasen alan kuuntelemaan hyvää musiikkia niin ajatukset normalisoituvat, pääsen takaisin arkeen taas on ankeata, on harmaata ja keskiviikko, ja puoliso nalkuttaa, kissa pyytää ruokaa.
Lähden saunapuita pilkkoamaan, kyll se siit, sit.

G.G.G. kirjoitti:

Kuuntelin erinomaisen hyvää musiikkia, ja aloin ajattelemaan täysin toisin. Olen toisinajattelija.
Avaruuden laajeneminen näkyväisestä maailmankaikkeudesta näkymättömään maailmankaikkeuteen.
Aine ei häviä, muuttaa vain muotoaan,laajentuma siirtyy näkymättömään maailmankaikkeuteen,
tämän seurauksena pimeäaine tiivistyy ja laajenee, myös purkaa sieltä sitten hiukkaset ja neutronit näkyvään maailmaan takaisin, niin sekin laajenee.
Näin muodostettiin rajat maailmankaikkeudelle.
-Äärettömyys hävisi pois.
Ratkaisu on kaksi maailmankaikkeutta, jotka vaikuttavat toisiinsa, pitäen kokonaisuuden kasassa. väliin muodostuu harmaa alue joka on pilvimäistä avaruuspölyä ja hiukkasia.
Tämä harmaa alue on kaaosalue, yläpuoli ja alapuoli on järjestyksen alueita.
Yläpuoli voisi olla näkymätön maailmankaikkeus ja alapuoli näkyvä maailmankaikkeus jotka pyörisivät eri suuntiin, jättäen väliin siirtymäavaruuden eli kaaoksen.
Sinä joka et ymmärtänyt, ota kaksi lautasta tiskikaapista ja laita ne vastakkain, jätä noin 5 sentin väli ja pyöritä niitä eri suuntiin, tätä minä tarkoitin.
Taasen alan kuuntelemaan hyvää musiikkia niin ajatukset normalisoituvat, pääsen takaisin arkeen taas on ankeata, on harmaata ja keskiviikko, ja puoliso nalkuttaa, kissa pyytää ruokaa.
Lähden saunapuita pilkkoamaan, kyll se siit, sit.

Lue lisää

Minusta molemmat sekoitatte kaksi asiaa, avaruuden ja sen sisällön (galaksit, materian, energian ja voimat).

Avaruus tilana, tosin tietysti myös kaikki mitä se sisältää, on rajaton tila jolla on tietty tuntematon koko, joka on aina sama, ei se voi laajentua tai supistua eikä sille voi olla muita avaruuksia.

Tuntemallemme galaksiavaruudelle voi olla muita galaksiavaruuksia tai muita universumeja (väärä sana, koska se tarkoittaa jo maailmanakaikkeutta), mutta koko kokonaisuudelle, koko kaikkeudelle, koko avaruudelle ei voi olla ulkopuolta tai muuta avaruutta. Kaikkeuden ulkopuolella ei ole mitään, koska silloin olisi raja ja mitä sitten olisi rajan takana. Ulkopuolta ei ole, siksi siellä ei ole mitään.

Pimeä materia saattaa olla osittain turha asia, kun ei pystytä laskemaan ja ymmärtämään, miten rajattomassa tilassa kaikista suunnista tulee kaikkien galaksien tähtien, planeettojen ja muiden taivaankappaleiden painovoima, eli ei ymmärretä miten se vaikuttaa. Galaksien etääntyminenkin voi johtua rajattoman tilan ominaisuuksista eikä tarvitse muuta selitystä, päinvastoin siitä ja avaruuden kaareutuvuudesta voidaan laskea universumin koko.

Myönnän että ajatukset ovat epäsovinnaisia, mutta logiikastakin seuraa jotain eikä pelkästään tähtitieteellisten kosmologien havaintojen nykyisistä tulkinnoista.

Olli.S kirjoitti:

Minusta molemmat sekoitatte kaksi asiaa, avaruuden ja sen sisällön (galaksit, materian, energian ja voimat).

Avaruus tilana, tosin tietysti myös kaikki mitä se sisältää, on rajaton tila jolla on tietty tuntematon koko, joka on aina sama, ei se voi laajentua tai supistua eikä sille voi olla muita avaruuksia.

Tuntemallemme galaksiavaruudelle voi olla muita galaksiavaruuksia tai muita universumeja (väärä sana, koska se tarkoittaa jo maailmanakaikkeutta), mutta koko kokonaisuudelle, koko kaikkeudelle, koko avaruudelle ei voi olla ulkopuolta tai muuta avaruutta. Kaikkeuden ulkopuolella ei ole mitään, koska silloin olisi raja ja mitä sitten olisi rajan takana. Ulkopuolta ei ole, siksi siellä ei ole mitään.

Pimeä materia saattaa olla osittain turha asia, kun ei pystytä laskemaan ja ymmärtämään, miten rajattomassa tilassa kaikista suunnista tulee kaikkien galaksien tähtien, planeettojen ja muiden taivaankappaleiden painovoima, eli ei ymmärretä miten se vaikuttaa. Galaksien etääntyminenkin voi johtua rajattoman tilan ominaisuuksista eikä tarvitse muuta selitystä, päinvastoin siitä ja avaruuden kaareutuvuudesta voidaan laskea universumin koko.

Myönnän että ajatukset ovat epäsovinnaisia, mutta logiikastakin seuraa jotain eikä pelkästään tähtitieteellisten kosmologien havaintojen nykyisistä tulkinnoista.

Lue lisää

"Pimeä materia saattaa olla osittain turha asia, kun ei pystytä laskemaan ja ymmärtämään, miten rajattomassa tilassa kaikista suunnista tulee kaikkien galaksien tähtien, planeettojen ja muiden taivaankappaleiden painovoima, eli ei ymmärretä miten se vaikuttaa. Galaksien etääntyminenkin voi johtua rajattoman tilan ominaisuuksista eikä tarvitse muuta selitystä"

Ai tuopa onkin jännä ajatus! En sitten tiedä miten se soveltuu yhteen sen kanssa että jo galaksinkin mittakaavassa (vaikka suuremmassa määrin vasta galaksijoukkojen mittakaavassa) on pimeää massaa havaittavissa tutkimalla galaksin pyörimisnopeutta eri etäisyyksillä keskustasta.

Tosin etäisyyshän siihenkin tarvitaan että voisi laskea säteisnopeuksia ja galaksien etäisyyden määritys paljolti perustuu oletukseen avaruuden tasaisesta laajenemisesta eli käytännössä Hubblen "lakiin" ( ja juridiikkaa se Edwin wissiin aluksi lukikin ;-).

Hmmmm, en tiedä mitä se kaikkiaan merkitsee, mutta melenkiintoinen ajatus sinulla kumminkin!

kikkelis kokkelis kirjoitti:

"Pimeä materia saattaa olla osittain turha asia, kun ei pystytä laskemaan ja ymmärtämään, miten rajattomassa tilassa kaikista suunnista tulee kaikkien galaksien tähtien, planeettojen ja muiden taivaankappaleiden painovoima, eli ei ymmärretä miten se vaikuttaa. Galaksien etääntyminenkin voi johtua rajattoman tilan ominaisuuksista eikä tarvitse muuta selitystä"

Ai tuopa onkin jännä ajatus! En sitten tiedä miten se soveltuu yhteen sen kanssa että jo galaksinkin mittakaavassa (vaikka suuremmassa määrin vasta galaksijoukkojen mittakaavassa) on pimeää massaa havaittavissa tutkimalla galaksin pyörimisnopeutta eri etäisyyksillä keskustasta.

Tosin etäisyyshän siihenkin tarvitaan että voisi laskea säteisnopeuksia ja galaksien etäisyyden määritys paljolti perustuu oletukseen avaruuden tasaisesta laajenemisesta eli käytännössä Hubblen "lakiin" ( ja juridiikkaa se Edwin wissiin aluksi lukikin ;-).

Hmmmm, en tiedä mitä se kaikkiaan merkitsee, mutta melenkiintoinen ajatus sinulla kumminkin!

Lue lisää

-Lisätietoa:
Koostumus on yhä arvoitus.
Vaikka pimeän aineen jakautuminen maailmankaikkeudessa alkaakin vähitellen
selvitä, koko sen koostumus on yhä selvittämättä. Varmaa on, galakseissa on jotakin tuntematonta ainetta, mutta aineen olemuksesta uskalletaan esittää ainoastaan hataria arvailuja.
Viime vuosina pimeää ainetta on tutkittu muun muassa alkuräjähdysteorian
mallin perusteella. Alkuräjähdysteoriassa selvitetään, miten ja millaisissa olosuhteissa atomiytimet syntyivät fuusioitumalla muutamia minuutteja maailmankaikkeuden synnyn jälkeen.
Atomiytimien fuusioitumista kutsutaan alkuräjähdyksen ydinsynteesiksi. Laskelmien mukaan ydinsynteesissä syntyi pääasiassa vetyä ja heliumia suhteessa 3:1. Ydinsynteesiteoria ennustaa suunnilleen oikein kevyiden alkuaineiden pitoisuudet maailmankaikkeudessa, sillä Linnunradan tähdistä ja kaasupilvistä tehdyissä havainnoissa on todettu olevan 3/4 vetyä ja 1/4 heliumia. Ydinsynteesissä syntyi lisäksi pieniä määriä vedyn isotooppia deuteriumia, heliumin isotooppeja sekä litiumia ja berylliumia.
Alkuräjähdyksessä muodostuvien aineiden suhteelliset pitoisuudet riippuivat baryonisen aineen eli tavanomaisen protoneista ja neutroneista rakentuvan aineen määrästä. Normaalin aineen tiheys määritellään havainnoimalla maailmankaikkeuden ainetta ja muuttamalla ydinsynteesiä havaittujen määrien mukaan.
Mittauksissa on käynyt ilmi, että pimeän aineen tiheys on huomattavasti suurempi kuin baryonisen aineen. Siten vain pieni osa maailmankaikkeuden pimeästä aineesta voi koostua tavanomaisista aineen rakennusosista eli protoneista, neutroneista ja elektroneista.
Pimeän aineen erilaisen rakenteen vuoksi vain pieni osa siitä voidaan selittää tuntemattomilla planeetoilla, ruskeilla kääpiöillä, neutrontähdillä tai muilla tavanomaisilla taivaankappaleilla. Todennäköisintä on, että pimeä aine muodostuu ennen tuntemattomista hiukkasista, jotka käyttäytyvät eri tavalla kuin näkyvän aineen hiukkaset.

Hiukkaset liikkuvat nopeasti.
Pimeän aineen ominaisuuksia yritetään selvittää myös tutkimalla maailmankaikkeuden suurten etäisyyksien rakennetta.
Siinä tarkkaillaan yhä kaukaisempia galakseja, jotka kertovat miljardeja vuosia sitten vallinneesta tilanteesta.
Sekä galaksien tarkkailusta että uudesta kolmiulotteisesta pimeän aineen kartasta on saatu selville, että pimeällä aineella on taipumus kasautua sitä enemmän, mitä pidemmän aikaa alkuräjähdyksestä on kulunut. Kasautumistaipumus viittaa siihen, että ainakin jotkin pimeän aineen ominaisuuksista muistuttavat näkyvän aineen ominaisuuksia.
Kasautumiskyky vaikuttaa myös tapaan, jolla tutkijat ovat jakaneet pimeän aineen kylmäksi ja lämpimäksi aineeksi. Nimestä huolimatta jako ei perustu lämpötilaan vaan pimeän aineen hiukkasten nopeuteen.
Lämmin pimeä aine koostuu hiukkasista, jotka liikkuvat lähes valon nopeudella. Lämminpimeä aine ei kasaannu kovin helposti, mutta kun se kasaantuu, syntyy laajoja aineen tihentymiä, joiden ala on 10 yläl.16 Auringon massaa eli tihentymä vastaa suunnilleen galaksijoukkoa.
Kylmä pimeä aine, jonka nopeus on huomattavasti valon nopeutta hitaampi, kasaantuu helposti rakenteiksi, joiden ala on 10 yläl 8- 10 yläl 15 Auringon massaa, mikä vastaa kutakuinkin kääpiögalaksia.
Toisaalta kylmääkään pimeää ainetta ei voi olla mielin määrin, sillä siinä tapauksessa maailmankaikkeudessa olisi nykyistä enemmän kääpiögalaksien kaltaisia muodostelmia.
Saattaa olla, että maailmankaikkeuden pimeä aine onkin “haaleaa” massaa, jossa on tasaisesti sekä kylmää että kuumaa pimeätä ainetta.

Näin ne tieteenpojat ilmoittelee.

G.G.G. kirjoitti:

-Lisätietoa:
Koostumus on yhä arvoitus.
Vaikka pimeän aineen jakautuminen maailmankaikkeudessa alkaakin vähitellen
selvitä, koko sen koostumus on yhä selvittämättä. Varmaa on, galakseissa on jotakin tuntematonta ainetta, mutta aineen olemuksesta uskalletaan esittää ainoastaan hataria arvailuja.
Viime vuosina pimeää ainetta on tutkittu muun muassa alkuräjähdysteorian
mallin perusteella. Alkuräjähdysteoriassa selvitetään, miten ja millaisissa olosuhteissa atomiytimet syntyivät fuusioitumalla muutamia minuutteja maailmankaikkeuden synnyn jälkeen.
Atomiytimien fuusioitumista kutsutaan alkuräjähdyksen ydinsynteesiksi. Laskelmien mukaan ydinsynteesissä syntyi pääasiassa vetyä ja heliumia suhteessa 3:1. Ydinsynteesiteoria ennustaa suunnilleen oikein kevyiden alkuaineiden pitoisuudet maailmankaikkeudessa, sillä Linnunradan tähdistä ja kaasupilvistä tehdyissä havainnoissa on todettu olevan 3/4 vetyä ja 1/4 heliumia. Ydinsynteesissä syntyi lisäksi pieniä määriä vedyn isotooppia deuteriumia, heliumin isotooppeja sekä litiumia ja berylliumia.
Alkuräjähdyksessä muodostuvien aineiden suhteelliset pitoisuudet riippuivat baryonisen aineen eli tavanomaisen protoneista ja neutroneista rakentuvan aineen määrästä. Normaalin aineen tiheys määritellään havainnoimalla maailmankaikkeuden ainetta ja muuttamalla ydinsynteesiä havaittujen määrien mukaan.
Mittauksissa on käynyt ilmi, että pimeän aineen tiheys on huomattavasti suurempi kuin baryonisen aineen. Siten vain pieni osa maailmankaikkeuden pimeästä aineesta voi koostua tavanomaisista aineen rakennusosista eli protoneista, neutroneista ja elektroneista.
Pimeän aineen erilaisen rakenteen vuoksi vain pieni osa siitä voidaan selittää tuntemattomilla planeetoilla, ruskeilla kääpiöillä, neutrontähdillä tai muilla tavanomaisilla taivaankappaleilla. Todennäköisintä on, että pimeä aine muodostuu ennen tuntemattomista hiukkasista, jotka käyttäytyvät eri tavalla kuin näkyvän aineen hiukkaset.

Hiukkaset liikkuvat nopeasti.
Pimeän aineen ominaisuuksia yritetään selvittää myös tutkimalla maailmankaikkeuden suurten etäisyyksien rakennetta.
Siinä tarkkaillaan yhä kaukaisempia galakseja, jotka kertovat miljardeja vuosia sitten vallinneesta tilanteesta.
Sekä galaksien tarkkailusta että uudesta kolmiulotteisesta pimeän aineen kartasta on saatu selville, että pimeällä aineella on taipumus kasautua sitä enemmän, mitä pidemmän aikaa alkuräjähdyksestä on kulunut. Kasautumistaipumus viittaa siihen, että ainakin jotkin pimeän aineen ominaisuuksista muistuttavat näkyvän aineen ominaisuuksia.
Kasautumiskyky vaikuttaa myös tapaan, jolla tutkijat ovat jakaneet pimeän aineen kylmäksi ja lämpimäksi aineeksi. Nimestä huolimatta jako ei perustu lämpötilaan vaan pimeän aineen hiukkasten nopeuteen.
Lämmin pimeä aine koostuu hiukkasista, jotka liikkuvat lähes valon nopeudella. Lämminpimeä aine ei kasaannu kovin helposti, mutta kun se kasaantuu, syntyy laajoja aineen tihentymiä, joiden ala on 10 yläl.16 Auringon massaa eli tihentymä vastaa suunnilleen galaksijoukkoa.
Kylmä pimeä aine, jonka nopeus on huomattavasti valon nopeutta hitaampi, kasaantuu helposti rakenteiksi, joiden ala on 10 yläl 8- 10 yläl 15 Auringon massaa, mikä vastaa kutakuinkin kääpiögalaksia.
Toisaalta kylmääkään pimeää ainetta ei voi olla mielin määrin, sillä siinä tapauksessa maailmankaikkeudessa olisi nykyistä enemmän kääpiögalaksien kaltaisia muodostelmia.
Saattaa olla, että maailmankaikkeuden pimeä aine onkin “haaleaa” massaa, jossa on tasaisesti sekä kylmää että kuumaa pimeätä ainetta.

Näin ne tieteenpojat ilmoittelee.

Lue lisää

Alkaahan ne tietää aika paljon. Selväähän se, että jotain pimeää ainetta täytyy olla, mehän näemme vain tähdet, mutta osaselitys on rajattoman tilan ominaisuudet, kun joka suunnasta tulee kaikkien galaksien vetovoimat ja muukin säteily ja voimavaikutus.

Kahvikupin kirjoitetaan yhteen.

Kahvisi on liian vahvaa. Taidat kaataa sinne jotakin kiellettyä lisäainetta, esim pakkasnestettä.

kikkeli kokkelis kirjoitti:

Kahvisi on liian vahvaa. Taidat kaataa sinne jotakin kiellettyä lisäainetta, esim pakkasnestettä.

Kahvi ei ole koskaan liian vahvaa, jos itse siitä sopivan teen.

porkkanoita kirjoitti:

Kahvi ei ole koskaan liian vahvaa, jos itse siitä sopivan teen.

Minusta te keskustelette äärettömyyden olemuksesta. Äärettömyys on ensinnäkin adjektiivi. Vain jokin asia voi olla ääretön, eikä äärettömyyttä sinänsä ole, vaan ääretön tila, äärettömiä lukuja jne.

Toiseksi maailmassa on äärettömiä asioita loputtomasti. Mutta vain matemaattisesti ja ajattelumahdollisuuksina, muttei todellisuudessa. Esimerkiksi jo nollan ja yhden väliin mahtuu ääretön määrä lukuja, mutta yhden sentin matkalle jotakin ainetta ei mahdu kuin tietty määrä atomeja ja hiukkasia, energioita ja voimia.

Energioita ja voimia voidaan tietysti jakaa äärettömän pieniin pätkiin teoreettisesti, mutta aallonpituudet ja vastaavat ovat kuitenkin ainoita todellisia asioita. Ainetta ainakaan ei voi jakaa äärettömästi, joskus tulee pienin mahdollinen väli ja hiukkanen tai siirrytään energian käsittelyyn.

Väitän siis että todellisuudessa on olemassa pienin mahdollinen väli ja suurin mahdollinen etäisyys, tiesimmepä niiden pituuden sitten tai emme.

Tämä on filosofiaa ja johtuu logiikasta ja on aina tiedetty antiikin filosofiasta asti. Matematiikka, tai ainakin fysiikka ja tähtitiede ovat nykypäivänä ehkä jo hurahtaneet uskomaan mahdottomuuksiin.

Olli.S kirjoitti:

Minusta te keskustelette äärettömyyden olemuksesta. Äärettömyys on ensinnäkin adjektiivi. Vain jokin asia voi olla ääretön, eikä äärettömyyttä sinänsä ole, vaan ääretön tila, äärettömiä lukuja jne.

Toiseksi maailmassa on äärettömiä asioita loputtomasti. Mutta vain matemaattisesti ja ajattelumahdollisuuksina, muttei todellisuudessa. Esimerkiksi jo nollan ja yhden väliin mahtuu ääretön määrä lukuja, mutta yhden sentin matkalle jotakin ainetta ei mahdu kuin tietty määrä atomeja ja hiukkasia, energioita ja voimia.

Energioita ja voimia voidaan tietysti jakaa äärettömän pieniin pätkiin teoreettisesti, mutta aallonpituudet ja vastaavat ovat kuitenkin ainoita todellisia asioita. Ainetta ainakaan ei voi jakaa äärettömästi, joskus tulee pienin mahdollinen väli ja hiukkanen tai siirrytään energian käsittelyyn.

Väitän siis että todellisuudessa on olemassa pienin mahdollinen väli ja suurin mahdollinen etäisyys, tiesimmepä niiden pituuden sitten tai emme.

Tämä on filosofiaa ja johtuu logiikasta ja on aina tiedetty antiikin filosofiasta asti. Matematiikka, tai ainakin fysiikka ja tähtitiede ovat nykypäivänä ehkä jo hurahtaneet uskomaan mahdottomuuksiin.

Lue lisää

"ainakin fysiikka ja tähtitiede ovat nykypäivänä ehkä jo hurahtaneet uskomaan mahdottomuuksiin."

Sen verran täytyy sympatiseerata että _kosmologia_ mahdollisesti on hurahtanut. Kosmologian 'kritiikittömyyteen' on filosofien piirissä kiinnitetty huomiota.

Väittäisin että kosmologiassa yritetään kuitenkin suhteellisen vähäisestä havaintoaineistosta vetää hyvin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Työkaluina käytetään niitä mitä tunnettu fysiikka tarjoaa ja se ei ehkä ihan riitä?

kikkelis kokkelis kirjoitti:

"ainakin fysiikka ja tähtitiede ovat nykypäivänä ehkä jo hurahtaneet uskomaan mahdottomuuksiin."

Sen verran täytyy sympatiseerata että _kosmologia_ mahdollisesti on hurahtanut. Kosmologian 'kritiikittömyyteen' on filosofien piirissä kiinnitetty huomiota.

Väittäisin että kosmologiassa yritetään kuitenkin suhteellisen vähäisestä havaintoaineistosta vetää hyvin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Työkaluina käytetään niitä mitä tunnettu fysiikka tarjoaa ja se ei ehkä ihan riitä?

Lue lisää

"Väittäisin että kosmologiassa yritetään kuitenkin suhteellisen vähäisestä havaintoaineistosta vetää hyvin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Työkaluina käytetään niitä mitä tunnettu fysiikka tarjoaa ja se ei ehkä ihan riitä?"
-Ei mielestäni riitä ei.
Tarvitaan lisää poikkitieteellistä tutkimusta,
Fysiikka=
1.Kosmologian ensimmäinen polku, ->Astrofysiikkaan->a, plasmafysiikkaan->,valo-oppi ->b,ydinfysiikka->kvanttifysiikka-> atomifysiikka.

2. Kosmologian toinen polku, ->kenttäteoria-> geofysiikka->materiaalifysiikka-> kiinteän olomuodon fysiikka-> kylmäfysiikka.

Kemia=1. Fysikaalinen kemia, -> epäorgaaninen kemia-> geokemia.
Kemia 2. Spektroskopia->, analyyttinen kemia.

Matematiikkaa pidän luonnollisena osana tässä.

Onneksi uusia hiukkaskokeita tehdään, jotakin voi löytyä jo hyvinkin nopsaan.

Olisi hyvä myöskin eri aivoituksilla päästä luomaan avaruuden fantasioita. Ja superkoneilla käydä näitä mallinnuksia kokeellisesti, läpi mikäli mahdollista.

Myös kaikkien tosilahjakkaiden ihmisten pitäisi ajatella maailmankaikkeuden kokonaisuutta ja toimivuutta, sekä kommunikoida keskenään näistä asioista ja ajatuksista, en nyt tarkoita että itse kuuluisin tähän joukkoon, mutta ajatuksena kumminkin näin.

Olli.S kirjoitti:

Minusta te keskustelette äärettömyyden olemuksesta. Äärettömyys on ensinnäkin adjektiivi. Vain jokin asia voi olla ääretön, eikä äärettömyyttä sinänsä ole, vaan ääretön tila, äärettömiä lukuja jne.

Toiseksi maailmassa on äärettömiä asioita loputtomasti. Mutta vain matemaattisesti ja ajattelumahdollisuuksina, muttei todellisuudessa. Esimerkiksi jo nollan ja yhden väliin mahtuu ääretön määrä lukuja, mutta yhden sentin matkalle jotakin ainetta ei mahdu kuin tietty määrä atomeja ja hiukkasia, energioita ja voimia.

Energioita ja voimia voidaan tietysti jakaa äärettömän pieniin pätkiin teoreettisesti, mutta aallonpituudet ja vastaavat ovat kuitenkin ainoita todellisia asioita. Ainetta ainakaan ei voi jakaa äärettömästi, joskus tulee pienin mahdollinen väli ja hiukkanen tai siirrytään energian käsittelyyn.

Väitän siis että todellisuudessa on olemassa pienin mahdollinen väli ja suurin mahdollinen etäisyys, tiesimmepä niiden pituuden sitten tai emme.

Tämä on filosofiaa ja johtuu logiikasta ja on aina tiedetty antiikin filosofiasta asti. Matematiikka, tai ainakin fysiikka ja tähtitiede ovat nykypäivänä ehkä jo hurahtaneet uskomaan mahdottomuuksiin.

Lue lisää

"Ainetta ainakaan ei voi jakaa äärettömästi, joskus tulee pienin mahdollinen väli ja hiukkanen tai siirrytään energian käsittelyyn.

Väitän siis että todellisuudessa on olemassa pienin mahdollinen väli ja suurin mahdollinen etäisyys, tiesimmepä niiden pituuden sitten tai emme."

Olen itse myös vakuuttunut, että on olemassa pienin etäisyys ja lyhyin mahdollinen aikaväli. Niistä seuraa, että on myös olemassa suurin mahdollinen taajuus ja energisin mahdollinen kvantti. Todellisuus saattaa siis olla diskreetti, digitaalinen...

Mutta onko olemassa suurinta mahdollista etäisyyttä ja pisintä mahdollista aikaväliä? En ole varma, ehkä.

http://en.wikipedia.org/wiki/Planck_units

Yusa kirjoitti:

"Ainetta ainakaan ei voi jakaa äärettömästi, joskus tulee pienin mahdollinen väli ja hiukkanen tai siirrytään energian käsittelyyn.

Väitän siis että todellisuudessa on olemassa pienin mahdollinen väli ja suurin mahdollinen etäisyys, tiesimmepä niiden pituuden sitten tai emme."

Olen itse myös vakuuttunut, että on olemassa pienin etäisyys ja lyhyin mahdollinen aikaväli. Niistä seuraa, että on myös olemassa suurin mahdollinen taajuus ja energisin mahdollinen kvantti. Todellisuus saattaa siis olla diskreetti, digitaalinen...

Mutta onko olemassa suurinta mahdollista etäisyyttä ja pisintä mahdollista aikaväliä? En ole varma, ehkä.

http://en.wikipedia.org/wiki/Planck_units

Lue lisää

Hieno keskustelu! Syventäviä ja vaihtoehtoisia ajatuksia eikä yhtään asiattomuuksia.

Ihminen ei ikuisia asioita voi ymmärtää kuin mystiikan kautta väläyksittäin. Tietomme jää vajavaiseksi, mutta yritämme niin pitkälle kuin pystymme.

On se tietysti tähtitiedettä ja fysiikkaa myös. Mutta nämä päätelmät tulevat logiikasta ja filosofiasta enemmän kuin empiirisestä tutkimuksesta.

Hieno saada tuollaisia kommentteja. Tämä keskustelu todella kehittää ajattelua.

"Mikään ei estä avaruuden sisällä olevaa pistettä olemasta avaruuden reunapiste."

Tämä myös on loogisesti mahdotonta mielestäni, eihän se voi olla reuna, jos se on sisällä. Enpä ole koskaan moista ajatusta kuullut, miten sitä voisi perustella?

Avaruus ei voi olla ääretön, koska kaikki kuuluu siihen. Se on vain rajaton, mutta tietyn kokoinen kuitenkin. Olen päätellyt näin, mutten voi olla varma, onko tämä validi päättely. Mielestäni tätä ei ole oikein vielä yleensä ajateltu näin pitkälle.

Maailmankaikkeus on ikuinen, vain osilla on ikä: alku ja loppu. Jos on multiuniversumeja, niillä on ikä, mutta niiden kokonaisuudella ei ole ikää, alkua ja loppua, vaan se on ikuinen.

Olli.S kirjoitti:

On se tietysti tähtitiedettä ja fysiikkaa myös. Mutta nämä päätelmät tulevat logiikasta ja filosofiasta enemmän kuin empiirisestä tutkimuksesta.

Hieno saada tuollaisia kommentteja. Tämä keskustelu todella kehittää ajattelua.

"Mikään ei estä avaruuden sisällä olevaa pistettä olemasta avaruuden reunapiste."

Tämä myös on loogisesti mahdotonta mielestäni, eihän se voi olla reuna, jos se on sisällä. Enpä ole koskaan moista ajatusta kuullut, miten sitä voisi perustella?

Avaruus ei voi olla ääretön, koska kaikki kuuluu siihen. Se on vain rajaton, mutta tietyn kokoinen kuitenkin. Olen päätellyt näin, mutten voi olla varma, onko tämä validi päättely. Mielestäni tätä ei ole oikein vielä yleensä ajateltu näin pitkälle.

Maailmankaikkeus on ikuinen, vain osilla on ikä: alku ja loppu. Jos on multiuniversumeja, niillä on ikä, mutta niiden kokonaisuudella ei ole ikää, alkua ja loppua, vaan se on ikuinen.

Lue lisää

Rajaton ja ääretön ovat eri asioita. Ääretön ei ole mikään luku, ei edes hirveän kamalan kammottavan suuri luku, vaan tietty sovittu matemaattinen symbolikäsite, jota toki tarvitaan. Rajaton sopii paremmin kuvaamaan universumianne nykytiedon varassa arkikielellä.

Tähtitieteilijä Esko Valtaojan vastaus kysymykseen "missä big bang tapahtui?" on "sinun nenänpäässäsi, ja minunkin". Tarkoittaa, että jokainen universumin piste on sen keskipiste, olettaen,että universumi laajenee tasaisesti. "Rajatonta" ei itse asiassa ole edes määritelty siten, että sillä voisi olla reunapisteitä.

Menikö vaikeaksi?

Uuno Pönttö kirjoitti:

Rajaton ja ääretön ovat eri asioita. Ääretön ei ole mikään luku, ei edes hirveän kamalan kammottavan suuri luku, vaan tietty sovittu matemaattinen symbolikäsite, jota toki tarvitaan. Rajaton sopii paremmin kuvaamaan universumianne nykytiedon varassa arkikielellä.

Tähtitieteilijä Esko Valtaojan vastaus kysymykseen "missä big bang tapahtui?" on "sinun nenänpäässäsi, ja minunkin". Tarkoittaa, että jokainen universumin piste on sen keskipiste, olettaen,että universumi laajenee tasaisesti. "Rajatonta" ei itse asiassa ole edes määritelty siten, että sillä voisi olla reunapisteitä.

Menikö vaikeaksi?

Lue lisää

Tuo laajenemisjuttu on outo. Miten avaruus voisi laajeta tai supistua? Se on aina samankokoinen, koko kaikkeuden kokoinen rajaton tila.

Tämä on logiikkaa, filosofiaa, eikä tähtitiedettä. Jos jokin laajenee jossakin, se on sitten vain osa kaikkeutta, ei kaikkeuden kokonaisuus.

Tästä seuraa, että on olemassa pisin mahdollinen väli, jolloin tullaan takaisin empiiriaan, tämän välin pituus voidaan tutkia. Ei kai silti ole loogisestikaan mahdotonta, että tämän välin pituus muuttuisi, jolloin tullaan taas laajenemisen mahdollisuuteen.

Kukapa näitä vielä tietäisi.

Olli.S kirjoitti:

Tuo laajenemisjuttu on outo. Miten avaruus voisi laajeta tai supistua? Se on aina samankokoinen, koko kaikkeuden kokoinen rajaton tila.

Tämä on logiikkaa, filosofiaa, eikä tähtitiedettä. Jos jokin laajenee jossakin, se on sitten vain osa kaikkeutta, ei kaikkeuden kokonaisuus.

Tästä seuraa, että on olemassa pisin mahdollinen väli, jolloin tullaan takaisin empiiriaan, tämän välin pituus voidaan tutkia. Ei kai silti ole loogisestikaan mahdotonta, että tämän välin pituus muuttuisi, jolloin tullaan taas laajenemisen mahdollisuuteen.

Kukapa näitä vielä tietäisi.

Lue lisää

Avaruuden laajeneminen on simppeliä (ja matemaattisessa mielessä hyvinkin eksaktia): otat kaksi pistettä ja mittaat niiden etäisyyttä. Etäisyyden kasvamista kutsutaan tuttavallisesti avaruuden laajenemiseksi. Avaruus ei siis laajene "mihinkään", vaan ainoastaan avaruuden ominaisuudet (pisteiden väliset etäisyydet) muuttuvat.

Olli.S kirjoitti:

On se tietysti tähtitiedettä ja fysiikkaa myös. Mutta nämä päätelmät tulevat logiikasta ja filosofiasta enemmän kuin empiirisestä tutkimuksesta.

Hieno saada tuollaisia kommentteja. Tämä keskustelu todella kehittää ajattelua.

"Mikään ei estä avaruuden sisällä olevaa pistettä olemasta avaruuden reunapiste."

Tämä myös on loogisesti mahdotonta mielestäni, eihän se voi olla reuna, jos se on sisällä. Enpä ole koskaan moista ajatusta kuullut, miten sitä voisi perustella?

Avaruus ei voi olla ääretön, koska kaikki kuuluu siihen. Se on vain rajaton, mutta tietyn kokoinen kuitenkin. Olen päätellyt näin, mutten voi olla varma, onko tämä validi päättely. Mielestäni tätä ei ole oikein vielä yleensä ajateltu näin pitkälle.

Maailmankaikkeus on ikuinen, vain osilla on ikä: alku ja loppu. Jos on multiuniversumeja, niillä on ikä, mutta niiden kokonaisuudella ei ole ikää, alkua ja loppua, vaan se on ikuinen.

Lue lisää

Tässä kun puhun avaruudesta niin puhun siitä tiukan matemaattisessa mielessä. En suoraan sanoen ole ajatellut näitä asioita kovinkaan tarkasti, mutta otetaan esimerkki: matemaattisessa mielessä nollan ja ykkösen välissä olevien reaalilukujen joukko ja etäisyyden määritelmä d(a,b) = |a-b| ovat avaruus. Sekä nolla että ykkönen ovat tämän avaruuden reunapisteitä.

Tämähän ei tietenkään ole mikään perustelu - ainoastaan aavistuksen harhaanjohtava esimerkki siitä, mitä ajattelen avaruudella. Tietysti loppupelissä kysymys on yksinkertaisesti havainnoista. Matemaattiset mallit näyttävät olevan paras (ja ainoa menestyksekäs) tapa kuvata maailmankaikkeutta.

ximeric kirjoitti:

Tässä kun puhun avaruudesta niin puhun siitä tiukan matemaattisessa mielessä. En suoraan sanoen ole ajatellut näitä asioita kovinkaan tarkasti, mutta otetaan esimerkki: matemaattisessa mielessä nollan ja ykkösen välissä olevien reaalilukujen joukko ja etäisyyden määritelmä d(a,b) = |a-b| ovat avaruus. Sekä nolla että ykkönen ovat tämän avaruuden reunapisteitä.

Tämähän ei tietenkään ole mikään perustelu - ainoastaan aavistuksen harhaanjohtava esimerkki siitä, mitä ajattelen avaruudella. Tietysti loppupelissä kysymys on yksinkertaisesti havainnoista. Matemaattiset mallit näyttävät olevan paras (ja ainoa menestyksekäs) tapa kuvata maailmankaikkeutta.

Lue lisää

Todella olemassaolevan fysikaalisen todellisuuden matemaattinen malli on yksi ja sama, vaikka kuvitteellisia malleja on lukemattomia.

Reaalilukuja 1 ja 0 välillä on ääretön määrä. Alef 0. Todellisuudessa taas esim yhden sentin matkalla on vain äärellinen määrä atomeja, hiukkasia tai mikä sitten on pienin partikkeli. Energian ja kvanttien puolella tässäkin voidaan ajatella olevan miltei äärettömästi jaettavaa.

Joka tapauksessa kaikkien reaalilukujen joukko on verrattavissa kaikkeuteen, eikä 1 ja 0 väli. Kaikkien reaalilukujen joukolla ei ole rajaa. Todellisten atomien määrällä on määrä, muttei niiden tilan suhteen rajaa.

En minäkään näitä täysin ymmärrä, kunhan kehittelen.

ximeric kirjoitti:

Avaruuden laajeneminen on simppeliä (ja matemaattisessa mielessä hyvinkin eksaktia): otat kaksi pistettä ja mittaat niiden etäisyyttä. Etäisyyden kasvamista kutsutaan tuttavallisesti avaruuden laajenemiseksi. Avaruus ei siis laajene "mihinkään", vaan ainoastaan avaruuden ominaisuudet (pisteiden väliset etäisyydet) muuttuvat.

Lue lisää

Laajeneminen on sitten väärä sana. Tuollainen laajeneminen on tietysti täysin mahdollinen, muttei se sitten myöskään edellytä alkuräjähdystä, vaan se voi johtua rajattoman tilan ominaisuuksista.

Olli.S kirjoitti:

Laajeneminen on sitten väärä sana. Tuollainen laajeneminen on tietysti täysin mahdollinen, muttei se sitten myöskään edellytä alkuräjähdystä, vaan se voi johtua rajattoman tilan ominaisuuksista.

Lue lisää

mutta jos puhuisin avaruuden kaareutumisesta (mikä olisi oikea sana), minut todennäköisesti ymmärrettäisiin väärin. Tässä on kyse pelkästään semantiikasta, ja asiasta tietoinen lukija voi aina lukiessaan sanan "laajenee" korvata sen sanalla "kaareutuu". Itse kaareutuminen ei tietenkään edellytä alkuräjähdystä. Tässä kuitenkin puhutaan nyt fysiikasta ja suhteellisuusteoriasta, ja hyvin spesifistä mallista (ns. FRW-kosmologia) joka edellyttää singulariteetin avaruuden "alkuhetkellä". Tällöin kaikki fysikaaliset etäisyydet pisteiden välillä (joista olikin jo vähän puhetta tuolla toisella oksalla) ovat nollia, ts. kaikki avaruuden pisteet ovat kasautuneina toistensa päälle.

Tämän jälkeen onkin syytä huomauttaa, että edellä oleva selostuksella ei ole mitään tekemistä oikean maailmankaikkeuden kanssa. Oikeasti meillä ei ole mitään käsitystä (vielä) mistä tässä alkuräjähdysbisneksessä on oikeasti kyse.

Maailmankaikkeudesta voidaan kuitenkin havaita omituisia asioita, jotka näyttävät vaativan, että maailmankaikkeus on menneisyydessä ollut paljon tiheämpi ja kuumempi kuin nykyään (miljardeihin Kelvin-asteisiin saakka).

Olli.S kirjoitti:

Todella olemassaolevan fysikaalisen todellisuuden matemaattinen malli on yksi ja sama, vaikka kuvitteellisia malleja on lukemattomia.

Reaalilukuja 1 ja 0 välillä on ääretön määrä. Alef 0. Todellisuudessa taas esim yhden sentin matkalla on vain äärellinen määrä atomeja, hiukkasia tai mikä sitten on pienin partikkeli. Energian ja kvanttien puolella tässäkin voidaan ajatella olevan miltei äärettömästi jaettavaa.

Joka tapauksessa kaikkien reaalilukujen joukko on verrattavissa kaikkeuteen, eikä 1 ja 0 väli. Kaikkien reaalilukujen joukolla ei ole rajaa. Todellisten atomien määrällä on määrä, muttei niiden tilan suhteen rajaa.

En minäkään näitä täysin ymmärrä, kunhan kehittelen.

Lue lisää

" Todella olemassaolevan fysikaalisen todellisuuden matemaattinen malli on yksi ja sama, vaikka kuvitteellisia malleja on lukemattomia. "
Tässä lauseessa ei ole mitään järkeä. Malliksi kutsutaan (fysiikan piirissä) loogista konstruktiota, josta koetetaan saada ulos ennustuksia siitä, miltä maailma näyttää. Mallin "oikeutta" voidaan ainoastaan mitata vertaamalla sitä havaintoihin. Siten mikään malli ei voi koskaan olla oikea filosofisessa mielessä (siten että se kuvaisi todellisuutta todenmukaisesti).

"Reaalilukuja 1 ja 0 välillä on ääretön määrä. Alef 0."
Itseasiassa niitä on enemmän, 2^(aleph_0) :-)

"Todellisuudessa taas esim yhden sentin matkalla on vain äärellinen määrä atomeja, hiukkasia tai mikä sitten on pienin partikkeli. Energian ja kvanttien puolella tässäkin voidaan ajatella olevan miltei äärettömästi jaettavaa."
Nyt ei puhuta atomeista vaan avaruudesta - nämä ovat eri asioita.

"Joka tapauksessa kaikkien reaalilukujen joukko on verrattavissa kaikkeuteen, eikä 1 ja 0 väli. Todellisten atomien määrällä on määrä, muttei niiden tilan suhteen rajaa. "
Tässä ei yksinkertaisesti ole mitään tolkkua. Toistat tätä samaa mantraa ilman mitään (edes huonoja) perusteluja. Tahdoit tai et, tämä aihe kuuluu modernin fysiikan aihepiiriin, ja todennäköisesti fysiikan avulla tällaisiin kysymyksiin voi myös antaa tyhjentävän vastauksen. Loppujen lopuksi ainoa keino millä voimme varmasti tietää, onko atomeita äärellinen määrä, on yrittää laskea ne.

ximeric kirjoitti:

Avaruuden laajeneminen on simppeliä (ja matemaattisessa mielessä hyvinkin eksaktia): otat kaksi pistettä ja mittaat niiden etäisyyttä. Etäisyyden kasvamista kutsutaan tuttavallisesti avaruuden laajenemiseksi. Avaruus ei siis laajene "mihinkään", vaan ainoastaan avaruuden ominaisuudet (pisteiden väliset etäisyydet) muuttuvat.

Lue lisää

siis että materia muuttuu jossain tilassa, mutta ei kuitenkaan muutu itse tilassa, jossa kaikki tunnettu materia on. Seuraan tuossa vain omaa ajatuksenkulkuasi, en omaa mielipidettäsi maailmankaikkeuden luonteesta, joka on aivan toisenlaista, kuin saattaisit luulla..

ximeric kirjoitti:

" Todella olemassaolevan fysikaalisen todellisuuden matemaattinen malli on yksi ja sama, vaikka kuvitteellisia malleja on lukemattomia. "
Tässä lauseessa ei ole mitään järkeä. Malliksi kutsutaan (fysiikan piirissä) loogista konstruktiota, josta koetetaan saada ulos ennustuksia siitä, miltä maailma näyttää. Mallin "oikeutta" voidaan ainoastaan mitata vertaamalla sitä havaintoihin. Siten mikään malli ei voi koskaan olla oikea filosofisessa mielessä (siten että se kuvaisi todellisuutta todenmukaisesti).

"Reaalilukuja 1 ja 0 välillä on ääretön määrä. Alef 0."
Itseasiassa niitä on enemmän, 2^(aleph_0) :-)

"Todellisuudessa taas esim yhden sentin matkalla on vain äärellinen määrä atomeja, hiukkasia tai mikä sitten on pienin partikkeli. Energian ja kvanttien puolella tässäkin voidaan ajatella olevan miltei äärettömästi jaettavaa."
Nyt ei puhuta atomeista vaan avaruudesta - nämä ovat eri asioita.

"Joka tapauksessa kaikkien reaalilukujen joukko on verrattavissa kaikkeuteen, eikä 1 ja 0 väli. Todellisten atomien määrällä on määrä, muttei niiden tilan suhteen rajaa. "
Tässä ei yksinkertaisesti ole mitään tolkkua. Toistat tätä samaa mantraa ilman mitään (edes huonoja) perusteluja. Tahdoit tai et, tämä aihe kuuluu modernin fysiikan aihepiiriin, ja todennäköisesti fysiikan avulla tällaisiin kysymyksiin voi myös antaa tyhjentävän vastauksen. Loppujen lopuksi ainoa keino millä voimme varmasti tietää, onko atomeita äärellinen määrä, on yrittää laskea ne.

Lue lisää

Myönnän etten tunne fysiikkaa syvällisesti. Kuitenkin puhtaan ajattelun ja logiikan pohjalta uskallan väittää, että todellisessa avaruudessa on pienin mahdolinen väli ja samoin suurin mahdollinen etäisyys, vaikka matematiikassa voidaan tehdä kaikenlaisia konstruktioita. Niiden koko lienee tuntematona, mutta sen määrittäminen juuri olisi yksi fysiikan tehtävä.

Olli.S kirjoitti:

Myönnän etten tunne fysiikkaa syvällisesti. Kuitenkin puhtaan ajattelun ja logiikan pohjalta uskallan väittää, että todellisessa avaruudessa on pienin mahdolinen väli ja samoin suurin mahdollinen etäisyys, vaikka matematiikassa voidaan tehdä kaikenlaisia konstruktioita. Niiden koko lienee tuntematona, mutta sen määrittäminen juuri olisi yksi fysiikan tehtävä.

Lue lisää

http://cosmicvariance.com/2008/07/14/beyond-the-room/

Tila ja materia laajenee, liikkuu, supistuu jne. Aika kuluu tms. Koko höskä, kaikkeus ei liiku - minkä suhteen se liikkuisi? - ei supistu eikä laajene eikä sillä ehkä ole aikaakaan, aika on vain kaikilla osilla erikseen kappaleen nopeudesta riippuen, liikkumattomia kappaleita ei ole, kaikki pyörii.

Jotakin tämmöistä.

Olli.S kirjoitti:

Tila ja materia laajenee, liikkuu, supistuu jne. Aika kuluu tms. Koko höskä, kaikkeus ei liiku - minkä suhteen se liikkuisi? - ei supistu eikä laajene eikä sillä ehkä ole aikaakaan, aika on vain kaikilla osilla erikseen kappaleen nopeudesta riippuen, liikkumattomia kappaleita ei ole, kaikki pyörii.

Jotakin tämmöistä.

Lue lisää

Aika ja avaruus kietoutuvat toisiinsa muodostaen ns. aika-avaruuden. Jos avaruus laajenee, niin myöskin aika laajenee.
Jos jotain on, on myös aikaa.
Ja avaruus, tila.
Eksaktia hetkeä ei ole olemassa, koska aika ei "pysähdy", absoluuttista lepoa ei ole.

"Aika kulkee". Hmm. Mielestäni nimenomaan aika laajenee, ei niinkään kulje. Kaikki tapahtuminen luo aikaa, juuri menneisyyttä ensisijaisesti.
Mutta myöskö tulevaisuutta? Ja olisiko kaikki mahdollinen aika olemassa jo, yhtäaikaa. Menneisyys ja tulevaisuus. Ja ajassa kuljetaan.
Näinkin on joku esittänyt.

Itse sanoisin että aika laajenee.
Ja materia luo aikaa. Materia, mikään hiukkanen, ei ole koskaan paikallaan, vaan jopa monessa sijainnissa samaan aikaan,( H.n epätarkkuusperiaate kvanttifysiikasta). Ja massankin aikaansaa hiukkanen ( Higgsin-), joka sekin siis liikkuu.
Kaikki siis liikkuu; avaruus, aika sekä materia.
Ja tärkeimpänä nimenomaan aika laajenee.

Ehkä.

erkkivaan kirjoitti:

Aika ja avaruus kietoutuvat toisiinsa muodostaen ns. aika-avaruuden. Jos avaruus laajenee, niin myöskin aika laajenee.
Jos jotain on, on myös aikaa.
Ja avaruus, tila.
Eksaktia hetkeä ei ole olemassa, koska aika ei "pysähdy", absoluuttista lepoa ei ole.

"Aika kulkee". Hmm. Mielestäni nimenomaan aika laajenee, ei niinkään kulje. Kaikki tapahtuminen luo aikaa, juuri menneisyyttä ensisijaisesti.
Mutta myöskö tulevaisuutta? Ja olisiko kaikki mahdollinen aika olemassa jo, yhtäaikaa. Menneisyys ja tulevaisuus. Ja ajassa kuljetaan.
Näinkin on joku esittänyt.

Itse sanoisin että aika laajenee.
Ja materia luo aikaa. Materia, mikään hiukkanen, ei ole koskaan paikallaan, vaan jopa monessa sijainnissa samaan aikaan,( H.n epätarkkuusperiaate kvanttifysiikasta). Ja massankin aikaansaa hiukkanen ( Higgsin-), joka sekin siis liikkuu.
Kaikki siis liikkuu; avaruus, aika sekä materia.
Ja tärkeimpänä nimenomaan aika laajenee.

Ehkä.

Lue lisää

Aika on neljäs ulottuvuus. Jep. Mutta aika ei ole samanlainen ulottuvuus kuin ne kolme muuta, tila: ylös, sivulle eteen. Ajassa ei voi kulkea taaksepäin eikä eteenpäin muuta kuin sillä nopeudella millä aika sillä taivaankappaleella kulkee. Paitsi historiassa ja ennusteissa.

Aika on kaikista vaikeimmin käsitettävä.

Olli.S kirjoitti:

Aika on neljäs ulottuvuus. Jep. Mutta aika ei ole samanlainen ulottuvuus kuin ne kolme muuta, tila: ylös, sivulle eteen. Ajassa ei voi kulkea taaksepäin eikä eteenpäin muuta kuin sillä nopeudella millä aika sillä taivaankappaleella kulkee. Paitsi historiassa ja ennusteissa.

Aika on kaikista vaikeimmin käsitettävä.

Lue lisää

"Aika on kaikista vaikeimmin käsitettävä".

Näin. Juuri siksi ajan paremmasta ymmärryksestä löytynee vastauksia, jos kykenisi ajattelemaan jollakin uudella tavalla, johon me neliulotteiset otukset emme ole varustettuja.
Aika tuntuu helpolta mutta sen pikainenkin lähemmintarkastelu kyseenalaistaa kaiken mitä on.
Mitä aika lopultakin on, ja miten ajssa jotain on.
Aika liittyy kaikkeen, mahdollisiin toisiin ulottuvuuksiinkin, koska aika juuri on olemista.

"Vaikeimmin käsitettävä". Sitä aika on, ja siksi juuri tärkein.

erkkivaan kirjoitti:

"Aika on kaikista vaikeimmin käsitettävä".

Näin. Juuri siksi ajan paremmasta ymmärryksestä löytynee vastauksia, jos kykenisi ajattelemaan jollakin uudella tavalla, johon me neliulotteiset otukset emme ole varustettuja.
Aika tuntuu helpolta mutta sen pikainenkin lähemmintarkastelu kyseenalaistaa kaiken mitä on.
Mitä aika lopultakin on, ja miten ajssa jotain on.
Aika liittyy kaikkeen, mahdollisiin toisiin ulottuvuuksiinkin, koska aika juuri on olemista.

"Vaikeimmin käsitettävä". Sitä aika on, ja siksi juuri tärkein.

Lue lisää

Näin on. Jos ajatellaa koko kaikkeuden aikaa, niin se saattaa olla niin, että silloin ei ole aikaa, on vain ikuinen nykyhetki, ja vain osilla on kuluva aika, jotain sellaista.

Olli.S kirjoitti:

Näin on. Jos ajatellaa koko kaikkeuden aikaa, niin se saattaa olla niin, että silloin ei ole aikaa, on vain ikuinen nykyhetki, ja vain osilla on kuluva aika, jotain sellaista.

Lue lisää

...kiintoista.
Tässä lähenee tuon "pysähtyneen nykyhetken" kautta olemisen ja ei-olemisen paradoksit.
Aika liittyy niihinkin.

Otsikkoon viitaten: aika on rajaton ja ääretön, jos jotakin on. koska ajassa ei voi olla täsmällistä yhtä "hetkeä", ei ajalla ole myöskään menneisyyttä tai tulevaisuutta. Aika on kaikkialla, jos jotakin vain on. Onko aika siis jollakin tavalla se joka suuntaan, mikroon ja makroon, laajeneva maailmankaikkeus. Ja miten se sitä olisi, miten se tapahtuu.
Miten mitään "tapahtuu".


Jos sanon iselleni, että maapallo on olemassa viiden minuutin päästäkin, ja odotan. Sitten huomaan että maapallo on edelleen tuon ajan kuluttua olemassa, oliko maapallo olemassa jo tulevaisuudessa? Kulkiko aika vai kulkiko maapallo jo olemassa-olevassa ajassa?

Se että olemme olemassa tässä ja nyt (josta tosin kiistellään) todistaa ettei aikaa koskaan tulla ymmärtämään.
Itse ajattelen, että aika onkin jotain aivan muuta kuin sitä, miksi me sen yritämme taivuttaa.
Aika pitäisi osata ajatella uudella tavalla toisin, jos pystyisi.
Mutta olisimmeko siinä tapauksessa enää tässä ja nyt?

Jään miettimään tuota "ikuista nykyhetkeä".

erkkivaan kirjoitti:

...kiintoista.
Tässä lähenee tuon "pysähtyneen nykyhetken" kautta olemisen ja ei-olemisen paradoksit.
Aika liittyy niihinkin.

Otsikkoon viitaten: aika on rajaton ja ääretön, jos jotakin on. koska ajassa ei voi olla täsmällistä yhtä "hetkeä", ei ajalla ole myöskään menneisyyttä tai tulevaisuutta. Aika on kaikkialla, jos jotakin vain on. Onko aika siis jollakin tavalla se joka suuntaan, mikroon ja makroon, laajeneva maailmankaikkeus. Ja miten se sitä olisi, miten se tapahtuu.
Miten mitään "tapahtuu".


Jos sanon iselleni, että maapallo on olemassa viiden minuutin päästäkin, ja odotan. Sitten huomaan että maapallo on edelleen tuon ajan kuluttua olemassa, oliko maapallo olemassa jo tulevaisuudessa? Kulkiko aika vai kulkiko maapallo jo olemassa-olevassa ajassa?

Se että olemme olemassa tässä ja nyt (josta tosin kiistellään) todistaa ettei aikaa koskaan tulla ymmärtämään.
Itse ajattelen, että aika onkin jotain aivan muuta kuin sitä, miksi me sen yritämme taivuttaa.
Aika pitäisi osata ajatella uudella tavalla toisin, jos pystyisi.
Mutta olisimmeko siinä tapauksessa enää tässä ja nyt?

Jään miettimään tuota "ikuista nykyhetkeä".

Lue lisää

Mielenkiintoisesti ajassa on meillekin oikeasti olemassa vain nykyhetki. Mennyttä ei enää ole, se on vain muistoa, jollakin tietyllä tavalla se on ollut eikä jollakin toisella tavalla, mutta sitä ei tosiaankaan enää ole. Tulevaisuutta ei vielä ole, on vain ennusteita.