Pitkä juttu hiilihydraatista ja kuidusta ym

leamarketta kirjoitti:

SELLULOOSA; KASVIEN RAKENNEPOLYSAKKARIDI ON IHMISELLE KUITUA

Selluloosa on luonnon rikkain hiililähde. Ihmiselle se on KUITU.
Mikro-organismit voivat hajoittaa sen luonnossa kompostiksi, metaaniksi ym hiiliyhdisteiksi. Näissä mikro-organismeissa selluloosa muuttuu liukoisiksi sokerilajeiksi, koska niillä on sellulolyyttisiä entsyymeitä. Ihmisen entsyymit eivät pysty pilkkomaan kasvirakenteitten selluloosan sokereitten välisiä beeta-(1>4 ) sidoksia. Sen takia sanotaan että selluloosalla on ihmisen suolistossa kuituvaikutus.
Kun luonnon mikro-organismit ovat pilkkoneet selluloosa erilaisiksi sokereiksi, voivat muut organismit käyttää erilleen pilkottuja molekyylejä kuten glukooseja.
Luonnossa on hyvin aktiiveja entsyymejä tähän selluloosan pilkkomiseen.
Esimerkiksi on eristetty 43 gramnegatiivista anaerobista, itiöitä muodostamatonta sellulolyyttistä bakteerilajia. Ne voidaan edelleen alaryhmittää 3 eri joukkoon. Eräs tutkijaryhmä käytti bakteerikantaa CM126, joka tuotti runsaasti ns. sellulaasi-entsyymiä ja pystyi ”syömään” tehokkaasti filtteripaperia ja xylaania. Tämä bakteerilaji käytti ravinnokseen hexooseja ja pentooseja. Se tuotti entsyymejä, joita kutsutaan endoglukanaaseiki ja xylanaaseiksi.

KASVIEN VARASTOTÄRKKELYS AMYLOOSI, AMYLOPEKTIINI

Kasvien rakennepolysakkaridi selluloosa muistuttaa varastotärkkelyksen polysakkaridia amyloosia, jossa on myös pitkiä glukoosien muodostamia ketjuja, mutta ei sellaisina beeta-glukaani ketjuina kuin selluloosassa , vaan asema sokerimolekyylien kesken on liittymä. alfa 1>4- asemiin.

Tarkkaa näitä kuvia:
VERTAA GLUKOOSIA, SELLULOOSAA ja VARASTOTÄRKKELYKSIÄ

Yhden GLUKOOSIN, rypälesokerimolekyylin kuva:
GLUKOOSIN syntyminen fotosynteesillä on luonnossa tärkeä
http://kurser.cfl.se/KE1202W/htm/m06/60010.htm

Luonnossa kasvit asettava sen rakenteissaan beta 1>4 sidoksilla pitkin GLUKAANI ketjuihin, selluloosaketjuiksi.

SELLULOOSASSA ovat glukoosimolekyylit täten.
http://www.vaxteko.nu/html/sll/slu/ex_arb_utf_vard/EHU87/EU97CI02.GIF

Kasvit tekevät glukoosista myös VARASTOTÄRKKELYSTÄ ja sidos glukoosien välillä on hieman helpommin purettavassa muodossa ja siihen on ihmisellä entyymit.

VARASTOTÄRKKELYS sijoittaa glukoosit ketjuun täten, pääketjuihin ja sivuketjuihin:

AMYLOOSISSA ovat glukoosit näin pääketjussa.
http://www.vaxteko.nu/html/sll/slu/ex_arb_utf_vard/EHU87/EU97CI03.GIF

AMYLOPEKTIINISSÄ on alfa-glukooseja sivuketjuna 24- 36 sokerirengasta peräkanaa.
http://www.vaxteko.nu/html/sll/slu/ex_arb_utf_vard/EHU87/EU97CI04.GIF

GLYKOGEENI ON ANIMAALINEN TÄRKKELYS JA VARASTOSOKERIMUOTO
http://content.answers.com/main/content/wp/en/thumb/9/9f/350px-Glycogen.png

IHMISKEHO käyttää myös varastotärkkelyksen muodostumista verensokerista hyödykseen. Nyt maksa ja lihas ja muut solut, jotka pystyvät tekemään tätä ”animaalista tärkkelystä” GLYKOGEENIA , asettavat sokereita myös kuin amyloosi-amylopektiinin mallin tapaan haaroittuneeseen muotoon, mutta haarat eivät ole animaalisessa tärkkelyksessä niin pitkiä kuin kasvitärkkelyksessä, vaan ainostaan 16-24 alfa-glukoosiyksikköä peräkanaa.


GLYKOGEENISSA oleva sokeri on jättänyt fosfaattimuodon enne kuin liityy ketjuun. Fofaatimuodossa on kaikki aineenvaihdunnassa liikkuva sokeri sen jälkeen, kun se on saatu soluun veren sokereissa, jotka ovat irralisia glukooseja. Ne fosforyloidaan samalla kun ne otetaan soluun. Kun keho purkaa maksan ja lihaksen suurta glykogeenimolekyyliä, nämä irtoavat glukoosit jälleen fosforyloidaan käyttöön. Silloin ne pääsevät aineenvaihdunnan tieverkostoon, joka tuntee tietyn fosforyloidun glukoosimolekyylin muodon ja omaa entsyymeitä juuri tiettyä muotoa kohtaan. Sitten seuraakin hyvin tarkka molekyylirakenteen muokkaus, ennen kuin tästä biologisesta polttoainelähteestä glukoosista on saatu irti kaikki mitä tarvitaan( joko kantava rakennemolekyyli glyserolituma varastorasvahappojen sijoittamiseksi tai aktiivi 2 hiilen pätkä (Asetyyli CoA. koentsyymiA) syötettäväksi energiakoneistoon ( sitruunahapposykliin, josta sitten hankitaan stabiili kehonlämpö (noin 37 astetta C) , metabolinen vesi, muutamia satoja ml H2O:ta) , hiilidioksidia CO2 synteeseihin( ja pH-puskureihin bikarbonaattia) , energiapakkauksia (ATP, GTP) sekä redoxjärjestelmän viritettyjä koentsyymejä.. Lisäksi glukoosiaineenvaihdunnan 2 hiilen yksiköstä voidaan kondensoida ja syntetisoida rasvahappoja ja niitä hyvin eripituisinaa, erittäin pitkiäkin ja tätä 2 hiilen yksikköä voi siirtää kolesterolisynteesiin myös.

GLYKOGEENISTÄ
Keho voi siirtää glykogeenistä osan aivan vapaaksi verensokeriksikin asti ja kuljettaa nopeasti veren kautta eri puolille kehoa ja siten pitää yllä herkkää sokeritasapainon homeostaattista järjestelmää , josta keho voi hyvin ja on metabolisessa lepotilassa. Tämä staattinen, mutta dynaaminen lepotaso verensokerissa pidetään hyvin tarkasti säädettynä. Se on lepotila, jossa kaikenlaiset varasäätelyjärjestelmät voivat olla aktivoitumatta ( vaikkakin aktivoitavissa valmiustiloissa ja varavalmiustiloissa) ja silloin on vähiten kehostressiä ja kumuloituvia haittoja.

Irrallinen, fosfaatin jättänyt glukoosi on liikana myrkyllinen keholle ja aiheuttaa hankaluuksia ja aktivoi myös eri puolustusstrategioita asian ratkaisemiseksi. Sokeria sijoitetaan eri puolille, kehossa tapahtuu glykosyloitumisia jos sokeria ei pärjätä siirtää aineenvaihdunnallisia teitä syrjään vähemmän vaarallisesti.

Sokerista jossa on 6 hiiltä tulee 2 hiilen etikkahappokokoa.

Etikkahappotuma, Acetic acid
commons.wikimedia.org/wiki/Image:Acetic-acid-…

Esim. neutraalirasvaan siirretään tällaisia ylimääräisen energia sisältäviä sokeriperäisiä hiiliketjumuotoja. Tärkkelysketjun sijasta keho voi kehittää C2:0 aktivoiduista etikkahapoista 2 hiilen paloista etikkahappotähdetumaisia ketjuja ja tällaiset rasvahapot ovat hiilihydraattiperäisen liikaenergian säilytysmuoto.
http://herkules.oulu.fi/isbn9514270312/html/c216.html

Hiilihydraattienergian siirtäminen rasvahappoina glyseroliin ja triglyserideiksi on kehon puolustusreaktio sokerin toksisuutta kohtaan.(siis lihavuus voi olla puolustusreaktio liika energialta, sillä glykogeenin varastoimismahdollisuudet ovat aika rajalliset. Kaikilla sitä on noin. alle 1 kg, mutta rasvaa voi varastoida sen sijaan kymmeniä kiloja ilman kehon vitaalia haittaa ja miltei rajattomasti. Keho on tottunut vaikean evoluutiopaineen takia prioritoidusti säästämään glukoosienergiaa.

TRIGLYSERIDI (TG)
GLUKOOSI PUOLIKKAASTA tehty hylly glyseroli on hyvä paikka sijoittaa 3 rasvahappoa, jota on etikkahapoista tehty
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/7/78/Triglycerid.png

Mikäs voisi olla hienompi ja nopeampi sokerienergian sijoituspaikka? Tähän voi sijoittaa ”heti syödessä” mutta glykogeenin lataus on vaikeampi ja vaativampi toimi ja vaatii ns UTP energiamuotoa, joka myös on ”kiven takana” verrattuna ATP-energiaan. (Vauvoilla tämä UTP-puoli on äärimmäisen nopea ja sen nopeus on vaikea hahmottaa . Aikuisten laktoosin siedon vähenemä voi johtua siitä kun vauvaikänä kovasti aktiivista UTP energia-alueesta aletaan siirtyä komplisoituneempien energiapakkausten ATP ja GTP -energia-alueeseen arvelen, eikä niinkään itse laktoosin sietämättömyydestä, jota jokainen varmaan sietää pienen määrän. Tässä on jokin jekku, sillä UTP tarvitaan kyllä eräissä monimutkaisissa kehon fundamentaalisissa rakenteellisissa yhdisteissä, vaikka ei enää akuutin verensokerin alueella aikuisella).

VERENSOKERITASO
Normaalina verensokeritasona pidetään 4-6 mmol/L. kuten tiedetään.
Riippuen ravinnossa vereen humahtavista glukoosimääristä voi ruoan jälkeen olla korkeita määriä vapaata sokeria verenkierrossa jonkin aikaa johtuen kehon solujen kapasiteetista fosforyloida sokerimolekyylejä ja siirtää yksinkertaisiin rasvoihin ”glyserolihyllyille” ensisijaisesti tai glykogeeniin, joka on sofistisempaa työtä tai energiaksi, joka tosiaan vaatii aktiivia liikuntaa.

SOKERIAINEENVAIHDUNTA JA RAVINTO
Jos haluaa avustaa kehonsa sokeriaineenvaihduntaa, tässä voi harkita, missä muodossa nauttii ravintonsa hiilihydraatit.

Jos tietää tarvitsevansa paljon energiaa ja työ on raskasta , lihakset tarvitaan hyvissä voimissa monta tuntia ja liikuntaa tulee päivän aikana, tällöin hiilihydraattien hyvä osuus päivän energiasta 55-60E% voi olla koostunut tärkkelyspitoisista ruoista, viljoista, leivästä, riisistä, pastasta.ja välipaloissakin voi ottaa makeita mehuja ja sokeria kahviin.Tosin moni raskaaseen työhön tottunut ei käytä kovinkaan usein suoraa vereen menevää sokerilajia. Vesi ja katettu leipä välipalana on stabiili energialisä, kun aineenvaihdunta on tervettä. Vaikka- ei voi sanoa etteikö olisi hyväksi varmuudeksi pieni hunajapaketti tai sokeripaloja taskussa.

Yleensä 3- 5 sokeripalalla saa verensokerin akuutisti nousemaan. Keho tapaa pitää verenkierrossa 1,5 sokeripalaa vastaavan määrän verensokeria eli glukoosia , rypälesokeria, liikkeellä.

Vahvassa työssä hiilihydraatin tarve nousee siitä ”aikuisen sairaalapotilaan” 300 g hh tarpeesta moninkertaiseksikin.

Kun kuitenkin tietää, että keho on aineenvaihdunnallisten kanavien järjestelmä, kuten esim vesilaitos omaa virtansa ja generaattorinsa, käsittää, että eräänlainen stabiliteetti on järkevää. esim jos joka toinen päivä vesilaitoksen läpi virtaisi tulva ja joka toinen päivä olisi äärimmäinen kuivuus joessa, sitä ei voisi sanoa presiis normaaliksi sähköntuottomiljööksi Vesivoimalassa työntekijät olisivat äärimmilleen rasitettuja tietokoneineen säätelytoimissa ja jatkuvasti ylitöissä. Sama on kehossa. Kehossa on niitä tällaisia valvontajärjestelmiä, jotka joutuvat tietokoneohjelmien tapaan kovaan uudelleen arviointiin ja ratkaisujen sarjaan, jos tilanteet aina vaihtuvat.

VALTION ANTAMA OHJELINJA
Tähän ravintosuositukset (NNR2004, Suomen ravitsemussuositukset 2005) ovat aivan valtioitten johdon taholta tuoneet valaistusta, kuin hyviltä paimenilta lammaslaumoille.

Suositellaan säännölliset ruoka-ajat ja kohtuullinen ravinnon määrä useana ateriana päivän aikana. Niistä mainitaan aamiainen, lounas ja päivällinen sekä niitten välipalat ja iltapala. Olen sitä mieltä, että kaikkien kansalaisten tulisi tutustua valtionsa antamiin ravintosuosituksiin aivan kansalaisvelvollisuutenaan.
http://wwwb.mmm.fi/ravitsemusneuvottelukunta/Ravitsemussuositussivu.htm

Sanotaan että yksilöllinen päivän 100 E% ravintoenergia tulisi jakaa siten, että keskipäivään mennessä siitä olisi käyttänyt puolet (50E%) aamiaiseen, välipalaan ja lounaaseen.
Lounaan vahvuus tulisi olla saman tapainen kuin päivällisen vahvuus. Näin ainakin arvellaan.

Sellainen kaavakuva kuin Lautasmalli (Tallriksmodell) esittää miten voi luonnollisesti tasapainottaa peruselintarvikkeiden osuuden päivän ravinnossa ja siten saada aikaan suositellun jakauman energia ja ravinteita antavissa ravintoaineissa. Peruselintarvikkeista on käytetty kuvia: Pääasialliset hiilihydraattilähteet, pääasialliset proteiinilähteet ja pääasiallisit kuitu-, antioksidantti - ja mineraalilähteet . Oletetaan samalla tietoisuus öljyjen käytöstä ja veden käytöstä olevan periaatteessa selvää ja ne eivät näy Lautasmallissa kvantitatiivisina osuuksina.
http://www.vadstena.se/upload/Bilder/Kostenheten/Nya-Tallriksmodellen-webb.jpg
http://www.slv.se/templates/SLV_Page.aspx?id=14754&epslanguage=SV

Mutta samalla kuitenkin tiedetään, että diabetesta ei ole saatu hallintaan, varsinkaan pienten lasten keskuudessa, jotka sairastuvat enemmän kuin ennen.


RAVINNON LAADUSTA
Muitakin asioita on kuin ateria-aikojen ja energin ja energialähteitten tasapainotus.
Jos tästä näkökohdasta katsoo aikuisten aterian SISÄLTÖÄ, voisi arvella, että ehkä KUIDUN osuus on ollut vuosien varrella liian vähäinen ja samalla TÄRKKELYKSEN osuus ollut aivan liian suuri, koska tuottuu lihavuutta (neutraalirasvoja, glyserolia ja rasvahappoja kertyy) sekä korkeaa verensokeri ja glykolysoituvaa kehoa esiintyy. Neutraalirasvat ovat luonnon biologinen arvokkain energiantalletusmuoto evolutionaalisesti. Sokeria ei voi tallettaa paljoakaan kehoon.

Varastoitu glykogeeni kuluu samana päivänä jo nopeasti, jos vähän tekee jotain raskaampaa ja sitä täytyy aterioimalla jatkuvasti päivittäin täydentää. Sen olemassaolo vastaa siitä, että nukkuessakin pysyy verensokeri hyvässä säätelyssä. Diabeteksessa on juuri tämän varastosokerin muodostumisessa ja hyödyntämisessä ongelmaa, joten sokeristasapainon endogeeninen hoitaminen ravintojen välillä ja unessa sekä suuremmassa rasituksessa on vaaraantunut.

Mitä tulee ravinnon tärkkelyksen AMYLAASI-osaan, se ei ole aivan niin nopeasti verensokeriksi humahtava osa kuin AMYLOPEKTIINIPITOINEN tärkkelys, joka pilkkoutuu haarakohdista nopeampaa. Esim . diabeetikoille on koetettu luoda ”korkea-amyloosista maissia” sisältävä leipälaatu, joka menisi hitaammin verensokeriksi. Tässä ei ole oikeastaan suuremmin onnistuttu. Sanotaankin, että vaikka glykemisen indeksin (GI) olisi näistä viljoista , leivistä, pastoista ym katsonut tarkkaankin, niin parin tunnin kuluttua ne kaikki ovat sitä samaa sokerivelliä, joka sitten yhtäkkiä pystyy humahtamaan vereen ja ilmenemään kohonneena verensokerina. Yleensä ei verensokerin pitäisi terveellä nousta yli 10 mm/L ruoan jälkeen.

Tämä vapaa glukoosisokeri on se, mikä provosoi sitä vastaavan insuliinimäärän syntetisoitumisen. Siis siitä aiheutuu vahva insuliinin muodostus, ja insuliinin korkea myrskyinen eritys taas tekee omat haittavaikutuksena. Kun sokerit on toimitettu solujen sisään insuliinin tuella , verensokeri laskee nopeasti, ja silloin insuliini saa feed back- signaalin vähetä nopeasti. Tämän verensokerin nopean laskuvaiheen on aivo aina oppinut tunnistamaan ”sokeasti” nälkäsignaalina puolestaan. Mikä noidankehä! Keho on aivotilan alapuolella saanut paljon tärkkelysperäisiä ja muuta sokeria, mutta aivo antaa nälän merkin ja ihminen itse psyykkessään tuntee hiukuvan nälän ja vielä saa nälkäoireita, tärinää laskevasta sokerista. Siis ihminen luulee, että nyt on ”puute sokerista” ja syö jotain makeaa. Tällainen usein toistuneena johtaa liikalihavuuteen ja on harhaelämys, kun kerran keho on juuri aanut paljon tärkkelystä. Pitäisi ajatella: Minähän olen juuri syönyt. Minulla ei voi olla nälkä ja ruoanpuute heti. - jos tämä järkeistys sitten ehtii auttaa.

INSULIINISTA . Insuliini on valkuaisaine, jonka keho itse tekee.
http://www.vivo.colostate.edu/hbooks/pathphys/endocrine/pancreas/proinsulin.gif
Mistä tätä noidankehää voi alkaa purkaa? Miten stabiloi insuliinimyrskyt?
Insuliini toimii kuin solu olisi sellainen ”funktionaalinen seulalaite” jossa on kaksi pintaa. Kun pintaa vähän siirtää, tulee esiin mahdoton määrä ” reikiä” tai ”tunneleita” ja kun pintaa siirtää takaisin se on ”reiätön”. Insuliinin totaali vaikutus glukoosin suhteen on kuin siirtää pintaa niin, että se ”rei-ittyy valmiiksi” sokereille, joka on kehon ehdottomasti tärkein haluttava molekyyli . Näin saadaan totaalisti kehoon suuri määrä samanaikaista sokerilisää solujen sisään, kun sopivassa määräässä tuotetu insuliini toimii herkästi vasteena irrallisen sokerin vereen tulleelle määrälle .
http://content.answers.com/main/content/wp/en/thumb/2/25/400px-Insulin_glucose_metabolism.jpg

Oman insuliinin suojaus ajoissa on sen takia mitä tärkeintä ja siihen kannattaa panostaa ja havaita varhaisvaiheissa, jos on epäsuhtaa vapaan verensokerin ja insuliiniherkkyyden suhteen. (Eräissä terapioissa epäiltäessä sokeritautia varhaisvaiheessaan annetaan oman insuliinin lisäksi insuliinitukihoitoa, että omat beetasolut saavat levätä ja joskus toipuvatkin ja ihminen ehtii järkevöittää sokerinsa ja hiilihydraattiensa syömisen tämän tukihoidon aikana ja saattaa pärjätä takaisin tilaan, jossa sokerihomeostaasi pystytään oman kehon järjestelmällä hallitsemaan ilman sen suurempaa tietoisuutta aiasta kuin järkevöitetty aterioiminen ja diabetes on vältetty.

Insuliini on kranttu proteiini, jota beetasolujen pitäisi voida nopeasti syntetisoida saamansa glukoosistimuluksen mukaisesti tietty määrä:
http://www.betacell.org/content/articles/articlepanel.php?aid=1&pid=2
Jos beeta-solut ovat tulehtuneet, ne eivät jaksa tehdä kunnollista insuliinia, kun sokeristimulus tulee.
Proteiinipitoisuuden ravinnossa joka päivä tulee olla riittävä ja tarpeeksi arvokasta biologisesti, sillä nopea insuliinisynteesi vaatii useita sellaisia aminohappoja, jotka tulevat vain essentiellissä ravinnossa päivittäin. Insuliinin muodostukselle edullista proteiinia on kaikkien herne-ja papulaatujen ja kalan proteiinit ja nämä ovat vielä insuliinia stimuloivia laatuja. Herneet ja pavut sisältävät myös hiilihydraatteja , jotka ovat glykemisyysdeltään hitaita ja niissä on sulamattomia osia ja kuitua myös. Ruotsissa pyritään vuoteen 2021 mennessä lisäämään palkokasvien käyttöä päivää kohti ainakin 50 grammaan kuivapainoa. Kalan suhteen suositellaan parina päivänä viikossa kalaa.

ATERIA ON ENERGIAA
Harva tietää sen kummempaa ruokansa sisällöstä, kuin että se on sitä normaalia tavallista ruokaa, johon yksilönä on tottunut vuosia. Ensimmäinen seikka, millä liika energian latausta yhdessä ateriassa voi vähentää,on jakaa sama ateria esim lounas kahteen osaan: Siitä samasta energiamäärästä 1.5 -2 tunnin päästä voi ottaa osan välipalana: esim varhaisaterian maidosta ja leivästä osan. Näin voi muuttaa 3-4 isompaa ateriakertaa 6-7 vähäenergiaisempaan ateriakertaan, mikä on monessa metabolisessa taudissa suotuisan diabetesdieetin ensimmäinen periaate. Vältetään korkeita sokeripiikkejä, vaikka tässä on edelleen energiamäärä päivässä sama.

Varsinaiset diabeetikot edelleen vähentävät jokaisesta ateriasta vähän energiaa esim kohottamalla kuidun osuutta ja valitsemalla vähärasvaisia valmisteita ja näin dieetti tulee energiaredusoiduksi samalla, mutta on edelleen ravitseva, koska volyymistä on pidetty huolta nostamalla kuidun osuutta ja ravinteiden laatu pidetään hyvänä ( esim. kasviöljyt).

Muutokset ovat oikeastaan pieniä. Kovin suurta muutosta ei voi tehdä, koska aivo pitää hitaasti totuttaa, sillä se alkaa antaa ”sokeasta” tilastaan kitinänsä merkkinä epästabiiliutta ruokahaluelämykseen ja siitä voi seurata häiriö, joka johtaa lihomiseen. Aivot ovat hyvin vahva rauhanen, joka toimii feedback järjestelmien periaatteella. Pienikin muutos heijastuu johonkin feedback ilmiöön ja ihminen tiesi tai ei, on niin viettiensä armoilla, että noudattaa kuitenkin vain hetkellistä nälkä tai kylläisyystunnettaan eiliset ruoat unohtaen. Hyvin tavallista on sanoa. ”Miksi minä lihon, vaikka en syö melkein mitään?” Tästä näkee, että moni minä itse psyykkeineen on ”vieraana tässä ihmiskunnan kehojärjestelmässä” ja on jokaisen syytä tietää joitain ravinto-opin seikkoja ruoankin suhteen. Varsinkin jos joutuu johonkin ravintoperäiseen sairauteen tai olemaan vastuussa muittenkin ruoasta.

SUOLISTOFLOORAKIN TARVITSEE RAVINTOA
Toinen seikka on katsoa hiilihydraattinsa laatua ja kuitumääriä. Onko kuitua ateriassa? Yleensä Pohjoismaissa käytetään kuitua liian vähän, verrattuna etelä-Euroopaan tai Afrikkaan tms etelämpään maahan. Toiset pohjolalaiset käyttävät aivan sellaista 10 g määrää, jopa alle. Se on moninkertaisesti epäterveellistä, koska koko suolistofloora odottaa kuitua omaksi ravinnokseen. Siis suolistofloraa, jossa on 400-500 erilaista bakteerilaatua sopusoinnussa ihmisen kanssa, täytyy ruokkia joka aterialla ja siihen tarvitaan kuitua arveltavasti ainakin noin 25-30- 35 g ehkä enemmänkin, jotta enemmän terveysvaikutusta tulisi esiin. Kuidusta 15 g tulisi olla viljan taholta ja 15 g kaikenlaisista kasviksista.

Jokaisen hiilihydraattiravinteensa kannattaa valita siten, että se antaa myös kuitua. Kuitua voi myös ostaa erikseen ja lisätä puuroon tai velliin. Leipä kannattaa valita kuiturikasta lajia. Puurot voivat olla täysjyvähiutaleita sisältäviä, myslit joissa on kuitua voi katsoa vähäsokerisina. Suoran sokerin osuus kannattaa tarkentaa.

KELIAKIKON PULMAT
NUKKAKÄRJET VAURIOITUNEET
Keliakiassa voi suolen imeyttävän nukan pinta olla nukkahuipuista vaurioitunut . Nukkahuipussa on ne entsyymit, jotka hajoittavat hiilihydraatteja ja tästä seuraa monen keliaakikon sekundääriset, toissijaiset ongelmat, jolla varsinaisesti ei ole mitään tekemistä itse gluteenin kanssa. Nämä vaivat taas ovat hyvin hyvin yksilöllisiä. On yhtä monta mieltä kuin miestäkin.

Keliakikkojen kuitu on ongelma sinänsä, koska kaikki keliakiatuotteet ovat ”pehmeitä”, teknisiä, helpostisulavia, nopeasti glykemisoituvia, jos jotain hiilihydraattien imeytymistä tapahtuu- ja kuituasia huomattiin korostaa vasta jälkeenpäin, viime vuosikymmenenä. Sitten tehtiinkin monta erityistä kuituvalmistetta perunasta, sokerijuurikkaasta ja psylliumkuoresta. Joskus havaittiin, että keliakikoilla, joilla nukkakärjen laktaasit, sakkaraasit, maltaasit eivät oikein vielä olleet kaikki toipuneet, varsinainen tärkkelyksen sieto oli aluksi alentunut ja alfa-amylaasiakin saattoi olla kohonneena veressä kompensatorisesti.

Tärkkelys pilkkoutuu eri pituisiksi DEXTRIINEIKSI ja viime vaiheessa siitä tulee ISOMALTOOSEJA ja MALTOOSEJA, joita sitten vastaavat entsyymit pätkivät, isomaltaasit ja maltaasit ja saadaan glukooseja. Näitä maltaasigeenejä on paljon enemmän suolinukassa kuin laktaaseja tai sakkaraaseja tuottavia, joten tärkkelyksen siedon alenema voi olla heijastusta suuremmasta nukkavauriosta. Yleensä sanotaan, että keliaakikko ei aluksi siedä laktoosia eikä edes valkoista sokeria. Mutta pienillä tiheillä aterioilla ja tärkkelyksenkin kokonaismäärän vähentämisellä ateriaa kohden, kuidun lisällä ja laktoosin ja valkoisen sokerin vältöllä voi ohittaa sellaisen yleisen tärkkelys ja hiilihydraattien sietämättömyys vaiheen ehkä vuodessa parissa. Hunajaakin voi käyttää hypoglykemian välttöön tai fruktoosia. Fruktoosi menee soluun ilman insuliinin apua, mikä on hyvä, kun ei ole varsinaisesti diabeteksesta kyse, jossa fruktoosi solun sisälläkin on ongelma ja kerää sorbitolia. Jos keliakikon sokeriaineenvaihdunta vikuuntuu, raffinoitua fruktoosia kannattaa välttää.
Kun nukka korjaantuu, siinä myös korjaantuu kyky sulattaa laktoosia, valkoista sokeria eli sakkaroosia, sukroosia ja tärkkelystä. Sellaisessa hiilihydraattien melko totaalissa sietämättömyysvaiheessa voi esiintyä hypoglykemiaa, mutta se täytyy ohittaa hyvin pureskelemalla ruokansa ja käyttämällä tiheitä pieniä aterioita ja tasapainottamalla ehkä dieettiä siten, että hiilihydraattien osuus pidetään minimissään 45-50 E% tai hieman alle ja muuten aika tasapainoinen toinen puoli: Proteiinia 20 E% ja rasvoja -35 E%.Rasvoja voi olla runsamminkin, jos niitä sietää. 40-45E% hiilihydraattien kustannuksella on mahdollista. Rasvaa voi käyttää miltei ketogeenisen dieetin tapaan jos hiilihydraatteja ei siedä ja rasvoja sietää, varsinkin korjaavia kasvisrasvoja ja mietoja maitorasvoja.

Mutta tietysti kun suolisto on vikuuntunut, voi jokin rasvatyyppi olla selektiivisesti imeytymätön myös kuten hiilihydraattilajeistakin joku . Myös eri rasvatyypeillä on erilainen imeytyminen suolessa eikä steatorrhea ole harvinainen keliakian jälkivaiheissa, arvelen. Lieko kukaan tehnyt siitä tutkimusta.

1 gramma rasvaa antaa 9 kcal. 1 g hiilihydraattia antaa 4 kcal, joten rasvalla on helppo korjata hiilihydyraattienergian hyväksikäytön vajavuutta.
Jos sanoisi esimerkin määrällisestä vastaavuudesta:: 300 g hiilihdyraattia antaa 1200 kcal. Se olisi öljynä n 130 ml öljyä.

GLUTAMIINIVAJE
Glutamiini on 5 hiilen aminohappo ja sitä muodostuu hiiliketjusta fundamentaalisesta aineenvaihduntasyklistä käsin ja se on hyvin tärkeä dikarboksyylihappo. Keliaakikon täytyy huomata proteiinien käyttönsä, sillä vehnän ja muun gluteeniviljan jääminen pois ravnnosta tekee vuodessa “glutamiinikuopan”, suhteellisen vajeen verrattuna muitten ravintoon ja verrattuna siihen ravintoon, mitä ennen dieettiä käytti. Glutamiini on runsas typpilähde endogeenisten typpiyhdisteitten synteesiin. Lisäksi terveet suolisolut syntetisoivat endogeenista glutamiinia. Jos suolipinta on rikki tämäkin synteesi on vikuuntunut.Proteiinin tarve voi olla dieetissä korkea keliakiassa. Sen takia ravinnossa oleva yksittäinen glutamiini on hyvä apu suolen energiataloudelle, jos ravintolisää tarvitaan. Keliakiassa endogeenisten glutamiinin tuoton tehostaminen B6 vitamiinilla, on käytössä. Mutta yleensäkin tulee huomata proteiinin saanti eikä pitää pelkkä ”gluteenivapaata ravintoa” ainoana tavoiteltavana asiana, vaikka onhan se ydin asia. Asia on hieman monimutkaisempi.

Ymmärtääkseni keliakia altistaa diabeettiselle rasittumiselle, jos ei näitä sudenkuoppia tiedä. Endogeenisen glutamiinin vaje voi altistaa myös neurohypoglykemialle.

Keliakia sinänsä on myös tavallinen Suomessa, Samoin laktoosi-intoleranssi.
Glutamiini on immuunikapasiteettia kohottava mlekyyli. Siitä ei pidä tulla puutetta endogeenisessa ainenvaihdunnassa. Sitä annetaan eräissä immuunivajetapauksissa myös erityisesti erikseen ja se stabilisoi verensokeria fundamentaalisessa tasossa Glutamiinin aineenvaihdunnan entsyymien vasta-aineita on havaittu diabeetikoilla jostain syystä.

http://www.a1nutrition.com/graphics/MHP/glutamine_sr1.jpg

LAKTOOSI-INTOLERANSSISTA
http://www.worldofmolecules.com/foods/Lactose.png
ethesis.helsinki.fi/…/vk/peuhkuri/chap2.html
Laktaasientsyymi on suolinukan kärjessä ja pilkkoo laktoosista esiin galaktoosin ja glukoosin ja insuliini tarvitaan siirtämään niitä soluihin.

Varsinkin galaktoosi siirtyy äärimmäisen nopeasti ja fosforyloituu ja siirtyy glukoosifosfaattien puolelle aineenvaihdunnassa ollen tärkeä UTP-energiapuolen molekyyli.
http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/laa/biola/vk/peuhkuri/fig2_3.gif
Mutta tätä UTP - energiapuolen galaktooseja tekee myös terveen kehon entsyymit glukoosista käsin, joten maito sinänsä ei ole välttämätön galaktoosilähde aikuiselle.

Suoraa galaktoosia tulee pieniä määriä hedelmistä, varsinkin viikunoista, tomaateista ym ja kahvista. Laktoosin suhteen maito ei liene aikuiselle välttämätön ruoka. Eräissä maissa aikuisten maidon käyttöä ei tavata, sen sijaan galaktoosilähteitä käytetään.

28.5.2008 12:21 Muistiin yleistä kuidusta ja imeytyvistä hiilihydraateista ja niiden saannista ja hyödynnyksestä eräissä poikkeustapauksissa.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä