Työkykyarviossa jossa kävin tehtiin WAIS:n numerosarjat ja samankaltaisuudet, tuntematon kuviotesti, väritesti (mikä tämän nimi oli?) WMS-R:n kuvioiden piirtäminen, sanaparit sekä tarina (heti ja viivästettynä), visuaalisen älykkyyden testi ja SCID-II:n lyhennetty lomakeversio (muutamin kontrollikysymyksin).
Palstan psykologit - onko teidän mielestä tämä välineistö riittävä? Onko yleistäkin ettei testauksessa käytetä projektiivisia testejä? Mitä itse käytätte?
Palstan psykologit - onko teidän mielestä tämä välineistö riittävä? Onko yleistäkin ettei testauksessa käytetä projektiivisia testejä? Mitä itse käytätte?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Projektiivisten testien vahvuus lienee psykopatologian tarkemmassa kartoituksessa, eikä niinkään työkyvyn mittaamisessa. Sitä paitsi projektiivisten testien tekeminen on työlästä, ilman niitä pääsee paljon helpommalla.
Wartegg on aika nopea tehdä ja tulkita. Mutta juu, varmaan aika rajoittaa. Nuo muut skooraa rasti ruutuun systeemillä.
juuri eilen radiossa työpaikkojen psykologisia testejä epätieteellisiksi.
En nyt muista ihan tarkkaan, mutta mahtoiko hän pitää juuri projektiivisia testejä epäluotettavimpina.
sanoi. Ja se on toki totta ja varsin itsestäänselvyys.
työnantaja näkee testien merkityksen ja tulosten merkityksen, miten haluaa. Yleensä piirrän näihin papereihin pystyssä olevan keskisormen.
armeijasta ;)
En ole psykologi enkä kykene arvioimaan testien riittävyyttä.
Totean vain, että käsittääkseni tuollaisia soveltuvuustestejä on hyvinkin monenlaisia – niin kuin on työpaikkojakin.
Olen itse ollut kahdesti testattavana, 1980-luvulla. Molemmilla kerroilla onnistuin myös saamaan hakemani paikan. Liekö omaa kyvykkyyttä vai testien kelvottomuutta?
Se viimeinen testien kautta saamani työpaikka joka tapauksessa oli aikamoinen fiasko eikä työsuhde kestänyt kauankaan. Sen jälkeen olen älynnyt varoa visusti työsuhteita ja hoitanut oman työllistämiseni ihan itse. Ei pomoja, ei alaisia -konsepti sopii minulle.
Yhteiskunnan rahaakaan en ole saanut palamaan markkaakaan/euroakaan – en työttömyyskorvausten, tukiaisten, starttirahan enkä muunkaan vastaavan muodossa. Kaikki omalla työllä, omasta selkänahasta – jo pian kahden vuosikymmenen ajan! Eikä verottajakaan ole suinkaan ilman jäänyt. Suosittelen periaatetta lämpimästi muillekin.
saa ideoita tajota.
Mikä sinun mielestäsi on se osaamiseni jonka muille voin tarjota tienaten rahaa ilman alkupääomaa?
tässähän ei toki ollut sovellutustesteistä kyse - niihinhän ei ollenkaan olisi kannattanut vastata rehellisesti kuten minä tein.
"Mikä sinun mielestäsi on se osaamiseni jonka muille voin tarjota tienaten rahaa ilman alkupääomaa?"
Riippuu siitä millä alueella on hyvä ja lahjakas tai mille koulutus tai työkokemus on painottunut.
Yrittäjyyteen vaaditaan myös kokolailla rohkeutta ja täysivaltaista panostusta. Tärkein on vahva ja kantava liikeidea ja vielä tärkeämpää - vielä kerran - se rohkeus lähteä yrittäjäksi ja pärjätä siinä maailmassa. Tärkein yhä edelleen se rohkeus ja kantti.
Starttirahaa saa anomalla.Monet menestyjät ovat aloittaneet pienellä rahalla. Heitä menestymiseen on motivoinut se suuri innoitus siihen osaamiseen mitä heillä on, ei raha.
Minä en ainakaan ujona ja kilttinä voisi lähteä kusettajaksi/myyntimieheksi. Valitettavaa on, että ahneus rulettaa.
Ainoa mahdollisuus on, että kirjoitat kirjan ja käy flaksi, etä joku hyväksikäyttäjä onnistuu myymään sen ihmisille.
Naurettavaa mahtailla, että on elänyt ilman kelan tukia, jos on varastanut rahansa.
"
Yrittäjyyteen vaaditaan myös kokolailla rohkeutta ja täysivaltaista panostusta. Tärkein on vahva ja kantava liikeidea ja vielä tärkeämpää - vielä kerran - se rohkeus lähteä yrittäjäksi ja pärjätä siinä maailmassa. Tärkein yhä edelleen se rohkeus ja kantti. "
tsemppiä vaan! Noilla eväillä luulisi onnistavan!
Nimimerkki testattu kirjoitti: "Olen itse ollut kahdesti testattavana, 1980-luvulla.
...
Se viimeinen testien kautta saamani työpaikka joka tapauksessa oli aikamoinen fiasko eikä työsuhde kestänyt kauankaan. Sen jälkeen olen älynnyt varoa visusti työsuhteita ja hoitanut oman työllistämiseni ihan itse."
Ei kaikkiin työsuhteisiin päästäkseen tarvitse käydä soveltuvuuskokeessa. Psykologiset testit ovat kalliita järjestää ja työnantaja testauttaa harvoin ns. rivimiehiä. Mikä on, ettei tavallisen palkansaajan tekemä työ ansaitse kunnioitustasi?
Työntekijänä olossa ei ole mielestäni mitään vikaa. Ammattitaitoista, osaavaa ja pystyvää, työhönsä vastuullisesti suhtautuvaa työntekijää osaan taatusti kunnioittaa!
Elämänkumppanini verokirja on ollut samalla työnantajalla yhtäjaksoisesti 33 vuoden ajan. Tiedossani ei ole yhtään yritystä työpaikan vaihtamisen suuntaan. Arvostan tällaista lojaalisuutta – ja kumppanini palkkatulot ovat kantaneet minuakin epäjatkuvuuskohtien yli, ilman että minun on täytynyt turvautua yhteiskunnan almuihin.
Kaikki vain ei sovi kaikille. MINÄ olen huono työntekijän rooliin, eikä tavanomainen työsuhde ole MINULLE sopivin ratkaisu.
Olen saanut 19 vuoden aikana palkkaa kahdeksalta työnantajalta. Työtodistusten mukaan työnantajani ovat olleet työhöni varsin tyytyväisiä. Oma tyytyväisyyteni jäi sen sijaan vaillinaiseksi.
Sen jälkeen olen työllistänyt itse itseni toisen 19 vuoden jakson ja luulen jatkavani samaa rataa eläkkeelle saakka.
Luulen tällä kokemuksella jo tietäväni, mikä MINULLE sopii ja mikä ei.
pakettihan tuossa oli. Kyse oli siis työkykyarviosta? Vai tarkoitatko työn haun yhteydessä tehtyjä testejä?
Projektiivisia testejä käytetään yhä vähemmän jälkimmäisessä, usein siksi, että harvaa niistä voi ryhmätilanteessa käyttää luotettavasti. Myös siksi, että ne on tiettyjen tahojen kautta "pilattu" ruokapöytäkeskusteluissa. Ja siksi, että ne eivät usein ole toimivia työn haussa kuvaamaan sitä mitä niiden on tarkoitus kuvata.
Jos itse käytän projektiivisia testejä työtä hakevalle, tulkitsen niistä miellyttämisenhalua ja teen enemmänkin laadullisia havaintoja. Tilaajahan sen määrittää mitä hän haluaa nostettavan esiin tutkittavasta.
Mikäli puhut nyt todella työkykyarviosta, kuten otsikossasi sanoit, paketti on suppea. Laajempaan testaukseen monta kertaa yhdistetään jokin projektiivinen testikin, riippuen tietenkin siitä miksi työkykyisyyttä arvioidaan. Pelkkä kognition testaus riittää monta kertaa.
Mielipiteesi jää vähän epäselväksi: ensin sanot että sinusta paketti on kattava kun projektiivisista on muutenkin luovuttu työkykyarviossa, sitten toteat että paketti onkin suppea ja sitten palaat siihen että kognition testaus riittää. Mitä näistä siis oikeasti yritit sanoa?
Kyse oli työkykyarviosta johon työkkärin kuntoutusneuvoja minut ohjasi.
Minulla ei ole mitään muisti/älykkyysongelmia vaan masentuneisuutta & ahdistuneisuutta - siksi psykologi ei katsonut tarpeelliseksi tehdä esim. koko Waisia.
Halusin varmistaa kummasta olikaan kyse ja siihen selvitykseksi: Paketti oli
Kattava, jos oli kyse työnhausta, eli kyseessä on työpaikkahaastatteluun liittyvä testaus. Etsittiin sitä oikeaa työntekijää, tiettyyn työhön. Näin moni vastaaja ainakin asian käsitti.
Suppea, jos kyse oli työkykyarviosta, joka on eri asia kuin em. Tästä siis todella kohdallasi oli kyse.
Kyse oli työkykyisyytesi testauksesta, jolloin mielestäni tuolla paketilla ei kyllä kovin hyvää kuvaa siitä saa. Jäljempänä selitit, että miksi paketti oli suppea, mutta hankisissä ongelmissa mielestäni on tärkeämpääkin, kuin esim. aivovamman jälkeen, katsoa perusteellisesti kaikki osa-alueet. Tällöinhän ei tiedetä mitä ns. etsitään. Henkiset ongelmat näkyvät testeissä esim. aaltoilevuutena, jota ei saa esiin, jos tekee vain yksittäisiä testejä.
Noh, on varmaan ollut ammattilainen hänkin, joten ehkäpä hänellä on ollut hyvä syy tuohon pakettiin.
neuropsykologi
hän on sen verran pitkän linjan kollega ja tutustunut asiaasi, että hän "uskalti" käyttää suppeaa testausta. Itse olisin tehnyt laajemman, saadakseni laadulliset piirteet paremmin esiin, mutta se johtunee omasta intressistäni. Varmasti saat ihan oikean tuloksen lausuntoosi.
On miellyttämisen halu etu vai haitta työtä haettaessa?!
jopa mensan testit menee paremmin harjoittelemalla
testit on ihan eri asia kuin Mensan testit. Niillä ei ole mitään tekmistä asian kanssa. Harjoittelu menee hukkaan, näkyy testaustilanteessa ja saattaa aiheuttaa testattavalle enemmän harmia kuin hyötyä.
puolesta. Uskottavuus testauksesta toki menee!
Olen kuitenkin nähnyt melkoisen monta, lähinnä huvittavaa tilannetta, joissa harjoitus on tuottanut negatiivisen lopputuloksen. Kerrotko minulle missä kohtaa puhuin ammattini puolesta? Fakta on se, että Mensan testit eivät liity millään tavalla psykologisiin testeihin.
Eritt. huonot kokemukset työkyvyn mittaamisesta ja en jaksa yhtään uskoa, että testit ovat tieteellisesti päteviä.
Esimerkiksi jos et tule toimeen testattavan kanssa, et ihan viitsi vastailla edes ja yrittää. Tietysti silloin voi sanoa, kohtelisiko töissä ihmisiä samalla tavalla, mutta se on aivan eri asia.
Jos pakotetaan testiin, ahdistavassa tilanteessa tuskin saa luotettavaa tulosta, jos tutkittava on ahdistettu nurkkaan ja epäillään työkykyä.
Haastattelu on yleensä se oleellisin ja tärkein, oletan että psykologi haastatteli sinua? Kogn.puolen testejä tuossa oli ihan riittävästi, vähemmälläkin pärjäisi, riippuen tilanteesta. Projektiiviset testit ovat täysin epätieteellistä roskaa, joten sinuna olisin tyytyväinen ettei sinulle sellaisia käytetty. Itse en itse käytä prjoketiivisia testejä missään testitilanteissa; eli se, käyttääkö projektiivisa testejä vai ei, vaihtelee henkilöittäin, kun joka työntekijällä on omat näkemyksensä niistä. Tuolla SCID-II:lla tarkoitit varmasti BDI-II:a, ja sillähän arvioidaan psyykkistä tilaa, ja sen arvioiminen on tietysti tärkeää työkykyä mietittäessä; lisäksi psyykkisen tilan arvioimiseksi mm. tuo haastattelu on hyvin olennainen.