Eräs muinaisaikojen filosofi on sanonut, että ihmisen tärkeimpiä tavoitteita on tulla onnelliseksi.
Miten tuota tulkitsette? Onko tuossa jotakin itsekästä?
Miten tuota tulkitsette? Onko tuossa jotakin itsekästä?
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tulkitsen sen niin että kyseinen henkilö on varmaankin ollut sitä mieltä että ihimsen tärkeimpiä tavoitteita on tulla onnelliseksi.
Mikä ei ole itsekästä? Altruisti saa hyvän olon ITSELLEEN auttamalla muita. Joku toinen saa hyvän olon ITSELLEEN syömälle suklaapatukan.
Käyttämällä omia pieniä lahjojani muiden hyödyksi, saan mielihyvän tunteen, ja huomaan että myös autetut tarjoavat omaa osaamistaan auttaen minua.
Hyvä kiertää.
Yhdyn Platonin ajatuksiin: Kun etsii toisen parasta, löytää omansa.
Yhdyn myös Ciceroon: Hyveen palkinto on itse hyvän työn tietoisuudessa.
Yhdyn Neroon vain ajatuksella.-Työteliäs elämä on pitkä.
Samoin kuin hyvin käytetty päivä antaa hyvän unen, hyvin käytetty elämä hankkii rauhallisen kuoleman.
Leonardo da Vinci.
että jokainen tekee ENSIN itsensä onnelliseksi ja sitten keskittyy muiden auttamiseen. Toinen vaihtoehto olisi, että kaikki auttelisivat toisiaan ja olisivat itse onnettomia. Parempi siis laittaa aina ensin oma tontti kuntoon ja vasta sitten ruveta kurkistelemaan naapurin tontille!
Olen tulkinnut tuon siten, että jotta itse voi tulla onnelliseksi, niin täytyy tehdä siinä samalla muille myös hyviä tekoja. Eli että voi itse olla onnellinen, "sitä on myös oltava" ympäröivissä ihmisissä.
Kukaan ei varmaankaan toisia polkemalla ole koskaan onneaan löytänyt.
"Ihmisen tärkeimpiä tavoitteita on tulla onnelliseksi. Miten tuota tulkitsette? Onko tuossa jotakin itsekästä?"
Jos olet itsekäs ihminen, käsityksesi onnesta on itsekkyydellä maustettu. Haluat itsellesi asioita ja käsität onnen niiden asioiden saamiseksi itsellesi. Mieli suuntautuu kilpailuun ja toisten voittamiseen, jonkin voittamiseen itsellesi, ja sen suojaamiseksi ja kantamiseksi mitä olet saanut.
Mutta mitä enemmän sinulla on henkilökohtaista menetettävää, sitä syvemmät otsarypyt saat miettiessäsi kuinka voit pitää kiinni siitä mitä sinulla on. Hieno talo, autoja, vaimoja... ne voivat livistää tiehensä.
Jos olet luonteeltasi epäitsekäs, onnellisuus näyttäytyy kollektiivisena ilmiönä, yhteisenä pyrkimyksenä jalostaa hyveellisyyttä yhteisössä. Kykysi empatiaan toimii ja osaat iloita myös toisten onnistumisesta ja "ottaa osaa", siis osallistua yhteisöön sen erottamattomana osana. Henkilökohtaisen voiton tavoittelun sijaan saat tyydytyksen siitä kun oma yhteisösi voi hyvin ja sinä sen mukana.
Voit kokea itsekin olevasi enemmän kuin omat henkilökohtaiset pyrkimyksesi, kun olemassolon polttopiste ei ole omassa navassa, vaan siinä, mitä "täällä tapahtuu, jossa olen", johon sinun henkilökohtaiset pyrkimyksesi kuuluvat, osana kokonaisuutta.
Näin minä sitä tulkitsen. Mitenkäs sinä?
Olen onnellinen koska olen itsekäs. Onko tällä mitään väliä? Ei.
Ei ollenkaan, "rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi". Miksi se olisi mahdotonta?
Vastasin siis tietenkin tuohon alkuperäiseen kysymykseen, kun nyt sen vielä muistaa.
Olen myös omassa elämässäni huomannut että jos lähimmäinen on onneton enkä sille mitään voi, niin minustakin tulee onneton automaattisesti. ELLEN pyri tekemään edes omalle elämälleni jotain. Ja kun oma elämäni paranee niin lähimmäisenkin elämä voi parantua.
että ihminen ei ole maailman napa. Eikä ihmisen onnellisuudella ole minkään mittakaavan merkitystä ja painoarvoa, tätä eivät kivikauden filosofit tajunneet (eivätkä useimmat nykypäivänkään). Ihmiskunnan esikuvat ovat narkkareita, huijareita, valehtelijoita, teeskentelijöitä ja pellejä. Ihmiskunta ON JO kuollut.
Hän uskoi aivan aidosti, ympäristöä säästämättä,
näin veikkaisin.
Se että miten onnellisuuden "lainausmerkeissä"
sitten saavuttikaan eläessään, on aivan hänen oma asiansa. Yleensähän ihmiset "onnellistuvat"
lihottaessaan itseään eri muodoissaan, materiaalisen maailman orjina ollessaan.
Voiko tulla onnelliseksi jos se, onnellisuus, on tavoite?
Autuas olen minä, tyytyväinen tyhmä.