Jos ihminen on lapsena erittäin söpö, varhaisteininä söpö/komeakin jo, mutta lopulta, kasvuiän päätteeksi, kehittyy rumaksi.
Elämäntavat kunnossa, ei lihava, syö terveellistä kotiruokaa. Ei todettu mitään vammaisuutta/kromosomivirheitä.
Geenitkö?
Elämäntavat kunnossa, ei lihava, syö terveellistä kotiruokaa. Ei todettu mitään vammaisuutta/kromosomivirheitä.
Geenitkö?
Vastaukset 5
Vanhimmat
vaan kauneus on katsojan silmässä. Oma vauva ja lapsi näyttää aina söötiltä vaikka rumalta muiden silmissä.
Kyllä ihmisen ulkonäkö (myös eri ikäkausina) on enimmäkseen geeneistä riippuva.
Ulkoisella olemuksella eri ikäkausina on biologista/evolutiivista merkitystä. Tätä asiaa on muistaakseni pohdiskellut ainakin Desmond Morris kirjoissaan.
Esimerkiksi vauva on hellyyttävän näköinen, jotta aikuisen hoivaamisvietti käynnistyy, ja vauva tulee hoidetuksi ja jää henkiin.
Murrosiän jälkeen ihminen yleensä on komeimmillaan, eli seksuaalisesti puoleensavetävin. Tämäkin on biologisesti mielekästä. Aikuisiässä on sitten jälkeläisistä huolehtimisen aika, ja nuoruuden viehätysvoima on jo tehnyt tehtävänsä ja paljolti kadonnut.
Ulkoisella olemuksella todella on biologinen merkitys. Tässäkin asiassa evoluutio tekee hidasta mutta varmaa työtään, parhaat ominaisuudet lisääntyvät eniten.
Yksi pointti geenien merkittävyyden huomaamiseen voisi olla geeni"virheisiin" tutustuminen. Tästä esim voi aloittaa: http://www.saunalahti.fi/kup/laaketie.htm
Hmmm, tästä tulee mieleeni kysyä että pitääkö paikkansa se perinteinen uskomus että jos tyttö/poika kypsyy nopeasti naiseksi/mieheksi niin nopeasti hän sitten myös 'rupsahtaa' eli alkaa näyttää parhaat päivänsä jo nähneeltä?
Murrosiän myötä erittyvillä hormoneilla voi olla vaikutusta asiaan, yhdessä geenien kanssa. Iso annos testosteronia voi vetää miehiset kallonpiirteet ja karvoituksen överiksi, mikä voi muuttaa kasvot ruman näköiseksi, varsinkin jos on geneettisiä taipumuksia.
Lapsissa pidetään söpöinä tai hyvän näköisinä erilaisia piirteitä kuin aikuisissa. Esim. Hollywoodin söpöt lapsinäyttelijät eivät välttämättä pääse elokuvarooleihin enää aikuisina, koska lapsenomaisia kasvonpiirteitä ei pidetä sopivina aikuisille. Pyöreät kasvot, hörökorvat ja nöpönenä näyttävät ehkä hyvältä lapsilla ja jopa teini-ikäisillä, mutta kolmekymppisenä jo naurettavilta.