Kun puhutaan kvanttimekaniikasta ja todennäköisyystulkinnasta tai epämääräisyysperiaatteesta niin ne tuntuvat olevan synonyymejä toisilleen.
Mutta kun puhutaan kvantittumisesta, kvantti-ilmiöistä tai kvanttifysiikasta nekin katsotaan yleensä synonyymiksi todennäköisyystulkinnalle.
Satunnaisuudelle, aaltofunktiolle ja kaikelle hämärälle jota ei voi käsitellä klassisesti tai mekanistisesti.
Miksi näin on ja miksi kvantti-ilmiöt ja klassinen fysiikka jotenkin erotetaan toisistaan lopullisesti koska todennäköisyystulkinta ei tunne reaalihiukkasia, vaan hiukkaset ilmestyvät mittauksessa, eikä sen tulokset muka mahdollista lokaaleja teorioita, jotka ovat klassisia kuvauksia.
Mitä jos otetaankin klassinen fysiikka ja lisätään siihen kvantittuminen, eli se alkuperäinen Planckin keksimä ilmiö, että säteily esiintyy erkaleina, annoksina. Laajennetaan tämä koskemaan kaikkea energiaa ja vaikka vielä avaruutta ja aikaa. Ei olekaan siis klassisen fysiikan jatkuvaa avaruutta ja aikaa ja energiaa vaan kvantitettu eli diskreetti, epäjatkuva avaruus, aika ja avaruus. Ei tarvita siis mitään mahdotonta loikkaa klassisen fysiikan ja kvanttifysiikan välillä, vaan niiden yhdistelmä.
Koska klassiset kentät eivät ole jatkuvia, vaan kvantittuneita, atomit ym. voidaan selittää kvantti-ilmiöinä vaikka ne ovat reaalisia objekteja.
Mutta kun puhutaan kvantittumisesta, kvantti-ilmiöistä tai kvanttifysiikasta nekin katsotaan yleensä synonyymiksi todennäköisyystulkinnalle.
Satunnaisuudelle, aaltofunktiolle ja kaikelle hämärälle jota ei voi käsitellä klassisesti tai mekanistisesti.
Miksi näin on ja miksi kvantti-ilmiöt ja klassinen fysiikka jotenkin erotetaan toisistaan lopullisesti koska todennäköisyystulkinta ei tunne reaalihiukkasia, vaan hiukkaset ilmestyvät mittauksessa, eikä sen tulokset muka mahdollista lokaaleja teorioita, jotka ovat klassisia kuvauksia.
Mitä jos otetaankin klassinen fysiikka ja lisätään siihen kvantittuminen, eli se alkuperäinen Planckin keksimä ilmiö, että säteily esiintyy erkaleina, annoksina. Laajennetaan tämä koskemaan kaikkea energiaa ja vaikka vielä avaruutta ja aikaa. Ei olekaan siis klassisen fysiikan jatkuvaa avaruutta ja aikaa ja energiaa vaan kvantitettu eli diskreetti, epäjatkuva avaruus, aika ja avaruus. Ei tarvita siis mitään mahdotonta loikkaa klassisen fysiikan ja kvanttifysiikan välillä, vaan niiden yhdistelmä.
Koska klassiset kentät eivät ole jatkuvia, vaan kvantittuneita, atomit ym. voidaan selittää kvantti-ilmiöinä vaikka ne ovat reaalisia objekteja.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Annan sinulle luvan näin ihan julkisesti että saat yhdistää nämä enkä kiellä sinua tekemästä niin.
Yleensä vain fysiikan kirjoissa sanotaan että jo periaatteessa kvantittuminen ja klassinen fysiikka ovat toisensa poissulkevia. Minusta näin ei todellakaan ole. Siirrytään vain jatkuvasta klassisesta kentän käsitteestä diskreettiin, eli pilkottuun tai pikselöityyn kenttäkäsitykseen. Kentän alkioihin. Kenttä pilkotaan kentän alkioihin eli se kvantitetaan, ei kuulosta abstraktilta tai järjenvastaiselta vaan aivan ymmärrettävältä ja maalaisjärkiseltä idealta. Ei siis ole loputtomasti/jatkuvasti pätkittäviä kenttiä ja pienempiä mittakaavoja, vaan epäjatkuva kvantittunut kenttä jossa pienimmät kentänalkiot.
juon ton ison karhun ekaks (1,25L) niin sitten kirjoitan kaiken teorian...
Odottelen kaiken kattavaa teoriaa, tosin ilman juomia.-Ehkä syksyllä jo vai?.
Fysiikan ja tieteen käytäntö on tutkia ja tehdä selityksiä ja siten on ilmeistä, ettei asioista ole vieläkään täysin varmaa tietoa ja selitykset siten ovat ja pysyvät vielä vajavaisina. Siten ei vielä työttömyys uhkaa tutkijoita, kun tutkittavaa riittää yhä!
Kirjoittajakin voi siis vielä kilvoitella tuolle alalle, jos on mahdollisuuksia!
> Laajennetaan tämä koskemaan kaikkea energiaa
> ja vaikka vielä avaruutta ja aikaa...
Tällaiset perusteettomat yleistykset ovat nimenomaa johtaneet siihen, että koko tieteenala on naurun alainen.
Tietyt teoriat toimivat vain niissä tiukoissa puitteissa, joissa ne on luotu ja joihin ne on tarkoitettu. Yleistämällä ilman erittäin huolellista tarkastelua nimenomaa joudutaan ojasta aallikkoon. Fysiikkassa toimii pieni matematiikan osa-alue, joka on tiukasti rajattu luonnon asettamin reunaehdoin. Jonkin matemaattisen tempun huolimaton soveltaminen fysiikkaan johtaa virhetulkintaan ja naurettavuuksiin.
Mitä tyhmää on yleistää kvantittuminen koskemaan avaruutta, aikaa ja energiaa, minusta se ainakin on erittäin todennäköistä? Maailma on diskreetti järjestelmä ja silloin kaikki on kvantittunut.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000020&conference=4500000000000543&posting=22000000035216030
Matematiikka ei ole oikeastaan disktreetti vaan metrinen tuossa. Metrisyys sisältää epätarkkuuden, koska mikä tahansa kohta metrisen "kvantin" alueela kuuluu tuohon kvanttiin.