Opettajien pohjaton

ainakin me myynnin ja markkinoinnin alalla.
Jokainen tietää mikä ammattikunta luulee tietävänsä kaikesta kaiken ja valittaa samalla tavoin joka saatanan asiasta kuin oppilaansa.
Ainoa ero on että heidän pitäisi olla aikuisia ja esikuvia, muttta ei kun vaatimassa.
Surkeita paskiaisia.
Toki poikkeus vahvistaa säännön ja siksi minulla on hyviä ystäviä ammattikunnan jäsenissä.
Mutta myös pahimmat tuntemani laiskurit ja luuserit ovat opettajia.
Sekä he, jotak minulle ovat työstäni jääneet eniten velkaa.

Kiusatuiksi koulussa tulevat tietysti kaikki vähänkin erilaiset. Mutta älykkäät oppilaat ovat lainsuojattomia omalla tavallaan. Opettajat ovat kyvyttömiä suhtautumaan heihin neutraalisti. Joku ottaa asiakseen palauttaa luovat oppilaat takaisin ruotuun, joku toinen nostaa näkyvästi lellikikseen. Useimmat opettajat rakastavat oman äänensä kuuntelemista, ja ärsyyntyvät jos yleensäkään joutuvat ottamaan jonkun toisen sanomiset huomioon.

Itselleni osui koko kouluiän aikana yksi (1) opettaja jolla oli jotain annettavaakin. Hän opetti äidinkieltä.

Ajattelin itsekin tehdä samantapaisen keskustelunaloituksen, mutta ehdit ensin.

"Opettajat ovat oman kokemukseni mukaan kaikista ihmisistä rajoittuneimpia, kaavoihin kangistuneita, oman ajattelunsa kapeutta tajuamattomia, katteetonta auktoriteettiasennetta varjelevia, mukaymmärtäväisiä ja mukaystävällisiä pikkupiruja, joille itse asiassa mikään ei tuota suurempaa tyydytystä kuin lytätä jollakin mukahyväksyttävällä tavalla jokainen vähänkin älykkäämpi oppilas."

Niinhän ne ovat, ikävä kyllä. Hullujen ja muuten vain huonojen opettajien lisäksi minulla on ollut myös muutama mukava. Mutta hekin olivat vain mukavia, eivät älykkäitä, hyviä opettamaan, tietäviä tai taitavia. Mukaviinkaan opettajiin ei kannata kiintyä liiaksi, sillä ennemmin tai myöhemmin he kuitenkin tekevät jonkin ikävän tempun, joka tuntuu sitten sitäkin pahemmalta.

Suurin osa opettejista on kai valinnut jossain määrin kutsumusammattinsa. Osan kutsumus on kaiketi olla lasten kanssa, osan kutsumus (tosin tällaistä en ole itse tavannut) on opettaa, osan kutsumus on sortaa heikompiaan. Opettajakunta kerää osittain samanlaista porukkaa kuin armeija ja suuryritysten johtoporras. Vallanjanoisia ja sadistisia ihmisiä, joilla ei ole mitään muuta keinoa sortaa muita kuin ammattinsa tuoma auktoriteetti. Jos olet nainen, niin kouluhan on luonnollinen valinta, miehet taas voivat valita useamman vaihtoehdon väliltä.

Opettajien sadistisuus tulee hyvin esille siinä, kuinka he saattavat kostaa sinulle henkilökohtaisia erimielisyyksiä aivan tieten tahtoen arvosanojen muodossa. Se ei naurata yhtään, jos huomaa keväällä arvosanaa pudotetun pari pykälää ihan vaan sen takia, että jossain vaiheessa kevättä oli erimielisyyttä jostakin asiasta.

Pahinta on ehdottomasti ala-asteella, jossa melkein kaikkia aineita opettaa sama opettaja. Jos omalle kohdallesi sattuu kaheli maikka, niin siinähän sitten vietät neljä vuotta hänen kanssaan. Ala-asteella minulla oli opettajana aika mielenkiintoinen tapaus. Uskovainen ja klassisen musiikin ystävä. Hänen yleistietonsa oli varsin surkea, eikä koulukirjojen tasossakaan ollut juuri sen enempää hurraamista. Luokalla oli minun lisäkseni kaksi muuta, joilla sattui olemaan enemmän yleistietoa kuin opettajalla. Näin ollen aina kun opettaja väitti jotakin selvästi väärää, niin me korjasimme. Muuten kaikki olisi mennyt hyvin, mutta kyseinen opettaja ei voinut myöntää olevansa väärässä, tai että koulukirja olisi väärässä. Niinpä jokaisesta huomautuksesta kehkeytyi riita opettajan ja muutaman oppilaan välille.

Toinen paha vika ala-asteessa on se, että opettajat eivät ole erikoistuneita johonkin tiettyyn asiaan. Jos olette hyviä piirtämään, voitte ehkä kuvitella, paljonko hikeennyin seuraavasta tapauksesta. Ala-asteellahan kuvaamataidon työt viedään opettajalle hyväksyttäviksi (mikä jo sinällään on ihan perseestä, samoin kuin pakotetut piirustusaiheet). Kerran vein yhden kuvan, jossa oli luminen maa. En muista enää, mitä kuva esitti. Opettajani sanoi, että lumi ei ole valkoista vaan sinistä ja alkoi itse suttaamaan piirrostani oman mielensä mukaiseksi! Aika omituinen oli myös opettajani käsitys, että liidulla piirretyssä kuvassa ei saa näkyä ollenkaan paperia, ei eden liidunvetojen sisällä tai välissä. Jos ihminen tietäisi taiteesta edes rahtusen, hän ei ikinä väittäisi moista. Toisaalta taas erikoistuneet opettajat tietävät aivan yhtä vähän kaikista muista asioista paitsi omastaan.

Ala-asteella vielä oletin, että koulussa olisi tarkoitus opettaa oikeaa tietoa. Kyseinen harhaluulo tietysti katoaa ainakin älykkäiltä jossain vaiheessa, mutta itselläni oikeastaan vasta yläasteelle siirtyessä. Sen jälkeen en enää jaksanut korjailla juuri koskaan, vaikkei opetuksen taso noussut ollenkaan. Onneksi kuitenkin osasin ottaa asiat enimmäkseen huumorilla. Yläasteeni oli siitä erikoinen paikka, että yli puolet opettajistani olivat henkisesti sairaita, kuka milläkin tavalla.

Käsitykseni mukaan opettajien ja koulun ei ole niinkään tarkoitus lyödä lyttyyn ainoastaan tavallista älykkäämmät ja muuten lahjakkaammat lapset, vaan ylipäätään kaikki, jotka jotenkin eroavat enemmistöstä, suuntaan tai toiseen. Peruskoulun ainoa tehtävähän on tehdä meistä yhteiskuntaan soveltuvia yksilöitä. Tämä suoritetaan poikkeuksetta tasapäistämällä ja sortamalla kaikkia vähänkin erilaisia. Näin karsitaan joukkoon sopeutumattomat pois jo alkuvaiheessa, eikä heidän suhteen jatkokoulutukseen tai mihinkään muuhunkaan tarvitse tuhlata resursseja. Ihan hyvä ajatus, mutta aika ikävää sen kohteeksi joutuville.

Monet omista sukulaisistani ovat opettajia, ja itsenikin tekisi hiukan mieli olla opettaja. En tiedä sukulaisistani, mutta itse tahtoisin olla opettaja tehdäkseni kaiken eri tavalla. Ikävä kyllä se olisi täysin mahdotonta nykyisessä koulusysteemissä, joten eipä siitä sen enempää. Mielestäni koulusysteemimme on niin huono, että siitä on enemmän vahinkoa kuin hyötyä. En myöskään usko, että sitä voidaan parantaa, vaan se pitäisi ensin tuhota perustuksiaan myöten ja rakentaa sitten kokonaan uusi tilalle. Opetussuunnitelmassakaan ei ole mitään järkeä. Oppilaille syötettävän hyödyttömän tiedon määrä lisääntyy vuosi vuodelta, ja on tehnyt niin jo ainakin viimeiset viisikymmentä vuotta. Kun lapsilta vaaditaan aina vain enemmän, niin onko mikään ihme, jos on paha olla?

On muuten aika mielenkiintoista, että olemme menneet kahden tuhannen vuoden takaisesta koulusta, antiikin akatemiasta, ainoastaan taaksepäin. Toivoisin, ettei mahdollisten omien lapsieni tarvitsisi mennä nykyisenkaltaiseen kouluun.

Uskonnonopettajana oli eläkkeellä oleva majuri (sellainen kelpaa siis uskontoa opettamaan) joka sai raivarin kun kirjassa luki: Jeesus otti leivän, mursi sen, antoi opetuslapsille ja sanoi...

Se ei voi olla MURSI, äijä pauhasi, sen pitää olla MURTI. Jeesus ei ikinä olisi sanonut mitään niin rumaa kuin MURSI!!!

Sama mies pohti kuoleman jälkeistä elämää: noo minä suhtaudun uteliaasti... jos jotain onkin niin sehän on hyvä, mutta en minä ole pettynyt vaikka ei sitten olisikaan mitään...

Tuore tapaus, jossa ope estettiin menemästä oppilaan luo, kun sitä "nuijittiin" ja kuvattiin. Tuomituista yksi ei muka tajunnut, että ope pyysi päästä tapahtumaan. Tuomittu on tyhmä hölmö idiootti, kun ei tiennyt - tajunnut open pyyntöä.