Epäilin, että oikokielen verbien monikon kolmannen taivutustapa ei olekaan suomea vaan latinaa, ja siltähän se näyttää jatkokaivelunkin perusteella.
Monikollista subjektia ei ole koskaan missään suomen murteessa aina seurannut monikossa taivutettu verbimuoto. Joissain murteissa 10% tapauksista, joissain murteissa 80% tapauksista.
Sen sijaan saarnamiesten teksteissä monikon kolmatta on käytetty enemmän kuin muissa teksteissä, mikä kielii lähteen mukaan latinan ja saksan kielen aiheuttamista paineista. Samoissa teksteissähän on muitakin kielellisiä outouksia.
Vanhaan kirjakieleen voi suhtautua vähän niin kuin se olisi Googlen avulla käännetty ruotsista, latinasta tai saksasta hätäisesti suomeksi. Kirjakielihän luotiin alistamaan suomea puhuvia hallintoalamaisia, kun juntit eivät oppineet puhumaan ruotsia.
Lähteissä ei mainittu ortodoksien kautta tulleesta venäläisestä vaikutuksesta. Eikö sitä ollut vai eikö sitä ole tutkittu.
Agricolasta päätellen, samalla kun suomea taitamattomat kirkon propagandistit laittoivat suomen verbitaivutusta voimalla remonttiin (heidän mielestään ei-verbi ei taipunut), ilmeisesti myös monista monikollisista sanoista väännettiin väkisin yksikköjä.
Niin, Isosta Kieliopista löytyy aika hyvä hypoteesi sille, miten monikon kolmannen verbiä taivutettiin suomen kielessä - siitä pykälästä, jossa kuvataan, miten sitä käytetään nykyään puhekielessä: jos lauseessa on subjekti niin verbi on yksikön kolmannessa. Jos lauseessa ei ole subjektia tai välissä on joku muu subjekti, niin verbi on siinä monikon kolmannessa.
Aiheesta monikon kolmas, yksikkö vai monikko, taitaa löytyä pari kirjaa, mutta en tiedä, spekuloidaanko niissä kielihistoriasta.
Muuten, "eivät"- muoto löytyy vasta 1800-luvun teksteistä. Liekö täyssynteettinen tekaisu.
Monikollista subjektia ei ole koskaan missään suomen murteessa aina seurannut monikossa taivutettu verbimuoto. Joissain murteissa 10% tapauksista, joissain murteissa 80% tapauksista.
Sen sijaan saarnamiesten teksteissä monikon kolmatta on käytetty enemmän kuin muissa teksteissä, mikä kielii lähteen mukaan latinan ja saksan kielen aiheuttamista paineista. Samoissa teksteissähän on muitakin kielellisiä outouksia.
Vanhaan kirjakieleen voi suhtautua vähän niin kuin se olisi Googlen avulla käännetty ruotsista, latinasta tai saksasta hätäisesti suomeksi. Kirjakielihän luotiin alistamaan suomea puhuvia hallintoalamaisia, kun juntit eivät oppineet puhumaan ruotsia.
Lähteissä ei mainittu ortodoksien kautta tulleesta venäläisestä vaikutuksesta. Eikö sitä ollut vai eikö sitä ole tutkittu.
Agricolasta päätellen, samalla kun suomea taitamattomat kirkon propagandistit laittoivat suomen verbitaivutusta voimalla remonttiin (heidän mielestään ei-verbi ei taipunut), ilmeisesti myös monista monikollisista sanoista väännettiin väkisin yksikköjä.
Niin, Isosta Kieliopista löytyy aika hyvä hypoteesi sille, miten monikon kolmannen verbiä taivutettiin suomen kielessä - siitä pykälästä, jossa kuvataan, miten sitä käytetään nykyään puhekielessä: jos lauseessa on subjekti niin verbi on yksikön kolmannessa. Jos lauseessa ei ole subjektia tai välissä on joku muu subjekti, niin verbi on siinä monikon kolmannessa.
Aiheesta monikon kolmas, yksikkö vai monikko, taitaa löytyä pari kirjaa, mutta en tiedä, spekuloidaanko niissä kielihistoriasta.
Muuten, "eivät"- muoto löytyy vasta 1800-luvun teksteistä. Liekö täyssynteettinen tekaisu.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.