En ole nähnyt hänen itkevän milloinkaan
mutta tiedän
että hänen silmiensä piilossa asuu
mykkien murheiden mantu.
Kaipaus
kokeneiden käsiensä kalliolla.
Ja minun sydämeni
epävakainen rytmitys
seilaa hänessä
onnellinen, onneton, onnellinen.
Rakas, rakkainpani
olisitko vain minulle edes hetken
viileän yön sylissä
lainehtisitko lantiollain
edes kuun keltaisen maidon ajan ?
Sinä vain
24
568
Vastaukset
- *runo64*
..sinua ja kaipausta jota tunnet
häntä kohtaan
kun tämän maailman eräs
näkymätön muuri kulkee välissä,
sydämet erottaen.
sinulla on noita helmiä runoissasi,
esim: "lainehtisikko lantiollain.."
wau!!! kyllä on mahtavaa!!!
hyvä linda!!!- lindalinda1
itkeekö hän minua, mutta tiedän että varmasti it-
kee. Herkkä, tunteva ainakin hän on.
Helmiä. Sinä käytät jälleen sellaista kieltä ru-
nostani että tunnen onnistuneeni vaikka tämä
onkin vielä torson asteella mielestäni.
Kiitos Sinulle, aina yhtä kannustavaa on palaut-
teesi.
- *linnanneito*
...Hmmmm....
Miettii tässä oli ajatusta=)
Oli aikas muuten hyvä...Runo Linda=)- lindalinda1
Ja mukavaa, että pitkästä aikaa Sinuakin näkee
täällä.
Ajatusta, ajatusta ehkä oli. En silti ole itse
ollenkaan tyytyväinen lopputulokseen.
Mutta Sinua kiitän, että se sai kuitenkin jättä-
mään käyntikorttisi.
- mimsu,
Sinä vain voit kirjoittaa näin..
..olipas hyvä!
Etenkin:
"minun sydämeni epävakainen rytmitys"
Hienoa Lindalinda!!- lindalinda1
' Sinä vain voit kirjoittaa näin '
Tuossa lauseessasi on sellaista taikaa, jonka
voimin jaksan kummasti tämänkin päivän.
Kiitos !
- TöllinLiisa
Alla tyynen kuoren
nukkuisko ikuista untaan?
Arvoituksellinen
on tuo vuori päällepäin ei näy
kytee kasvaa jotaki suurta.
"Ja minun sydämeni
epävakainen rytmitys
seilaa hänessä
onnellinen,onneton, onnellinen."
Tulivuorta kannamme sisällämme
mitä ois, jos esiin purkautuis?
Nuo patoutuneet kyyneleet
lindalindal1
runos vei katseleen nukkuvaa tulivuorta.
Joka vain uinuu, tulee päivä sylkee tulta.
Irti kaikki voimat
on vain tarve vapautua ahdistavista patoutumistaan.
Oi..mitää mää huokaan?
Aurinkoista kesäiltaa...Liisa- lindalinda1
kuinka paljon sisällemme niitä mahtuukaan ja
miten monta valvottua yötä ?
Elämän karikoissa kulkemista, vuorien ylitystä
ja kompastelua. Se tulivuoren purkautuminen,
kun sen voi toisen sylissä tehdä - se on parhain
tapa varmaankin. Ihmisen/rakkaan läsnäolo ja
tuki.
Kiitos Liisa, Sinun palautteesi on aina yhtä
ajattelevainen ja lempeä.
- rox.ette
'
ovatko nämä viimeaikoina palstalle tuomasi runot uusia, vasta kirjoitettuja vai vanhoja kätköjä?
Jos ovat uusia (tai muutoin saman ajanjakson tuotantoa) niin niissä on nyt jotain aiemmista poikkeavaa. Ne on jotenkin kirkastuneita, selkeämpiä, tarkempia, laajempia, kuvaavampia kuin ennen.
Hienoja kuvia maalaat, joutuisin kopioimaan koko runon jos haluaisin kaikki kuvat mainita. Tällä kertaa mielisanani löytyvät viimeiseltä riviltä
Pidän myös tästä puhuttelun kohteen vaihdoksesta.
Pakkaa kassis vaan, Linda!- lindalinda1
Eivät ole kätköistä nostettuja, vaan ihan viime
aikojen tuotoksia. Vaikea itse ottaa kantaa sii-
hen, miten ehkä aiemmistani poikkeavat. Mutta
vallan ihanaa luettavaa on palautteesi, kun en
itse oikein tunne tässä runossani onnistuneeni.
Tuntuu kuin jotakin olisi jäänyt puuttumaan tai
sitten muuten vaan ontuu.
Hymyilytti ' pakkaa kassis vaan '
Kiitos Roxette, Sinunkin sanomasi on mitä kannus-
tavinta luettavaa. - rox.ette
lindalinda1 kirjoitti:
Eivät ole kätköistä nostettuja, vaan ihan viime
aikojen tuotoksia. Vaikea itse ottaa kantaa sii-
hen, miten ehkä aiemmistani poikkeavat. Mutta
vallan ihanaa luettavaa on palautteesi, kun en
itse oikein tunne tässä runossani onnistuneeni.
Tuntuu kuin jotakin olisi jäänyt puuttumaan tai
sitten muuten vaan ontuu.
Hymyilytti ' pakkaa kassis vaan '
Kiitos Roxette, Sinunkin sanomasi on mitä kannus-
tavinta luettavaa.'
Huomenta!
Kirjoitat että tämä on torso, keskeneräinen etc.
Nyt laitan tähän kaikki korjausehdotukseni, katsotaan oletko ollenkaan samaa mieltä ja mitä sen jälkeen ajattelet keskeneräisyydestä (jota elämä onneksi vielä on, sillä jos ei olisi, pitäisi kai kuolla):
voisitko ajatella, että
* silmiensä ja käsiensä jälkeen tulisi monikko
* onko asuu:lle vaihtoehtoa (en keksinyt, ehkä vain on)
* jättää ja-sanan pois, ehkä myös minun pois
* vaihtaa lantiollain lantiollani (runomies ei tykkää!) - minusta edellinen kuulostaa vanhahtavalta tässä muutoin modernissa runossa
Tahdon tällä näin lukijana sanoa, että se torsous ja keskeneräisyys josta puhut, saattaa olla ihan vain sitä, että jättäessään lukijalle - kiitos - tilaa, ei voi kaikkea sanoa niin eksaktisti. Tämä on hieno runo!
Oletko muuten huomannut että kävijät ovat löytäneet jotain, joka on erityisesti miellyttänyt. - lindalinda1
rox.ette kirjoitti:
'
Huomenta!
Kirjoitat että tämä on torso, keskeneräinen etc.
Nyt laitan tähän kaikki korjausehdotukseni, katsotaan oletko ollenkaan samaa mieltä ja mitä sen jälkeen ajattelet keskeneräisyydestä (jota elämä onneksi vielä on, sillä jos ei olisi, pitäisi kai kuolla):
voisitko ajatella, että
* silmiensä ja käsiensä jälkeen tulisi monikko
* onko asuu:lle vaihtoehtoa (en keksinyt, ehkä vain on)
* jättää ja-sanan pois, ehkä myös minun pois
* vaihtaa lantiollain lantiollani (runomies ei tykkää!) - minusta edellinen kuulostaa vanhahtavalta tässä muutoin modernissa runossa
Tahdon tällä näin lukijana sanoa, että se torsous ja keskeneräisyys josta puhut, saattaa olla ihan vain sitä, että jättäessään lukijalle - kiitos - tilaa, ei voi kaikkea sanoa niin eksaktisti. Tämä on hieno runo!
Oletko muuten huomannut että kävijät ovat löytäneet jotain, joka on erityisesti miellyttänyt.- toki monikko toimisi ihan hyvin
- asuulle ei käsittääkseni löydy muuta
vaihtoehtoa kuin asustaa
- ja sanan kuin minun-kin voisi jättää pois ilman
että se millään lailla heikentäisi tehoa
- ja kyllä olet oikeassa siinä, että lantiollain
on vanhahtava sana. Olen silloin tällöin
viljellyt noita ' vanhanajan ' sanoja runoissani,
eikä ne aina kyllä istu, ehkä ei nytkään.
Ehkäpä juuri noiden asioiden vuoksi runoni ei ol-
lut nappisuoritus, mutta niinhän se laatu vaihte-
lee tässä itse kullakin.
Kyllä, kyllä. Kävijät ovat löytäneet runostani
jotain, johon ovat mieltyneet. Sitä on tietty
miellyttävää lukea kun ei itse tunne onnistuneen-
sa. Se on aina yhtä mielenkiintoista odottaa,
kuinka lukijat runon ottavat.
No, minä otin nöyränä vastaan korjausehdotuksesi
ja tarkennuksesi. Kiitän myöskin siitä, että
olet perehtynyt niin perinpohjin runooni. Luulen-
pa ettei kovinkaan moni olisi noin
perusteellista analyysiä tehnyt.
Moninkertainen kiitokseni Sinulle.
- AmandaK
Yhä vieläkin ja taas uudestaan nämä sanasi sykähdyttävät.
Tää oli ehdottomasti paras!:
"Ja minun sydämeni
epävakainen rytmitys
seilaa hänessä
onnellinen, onneton, onnellinen. "- lindalinda1
tietäisitpä vain, kuinka usein olet ollut ajatuk-
sissani. Monasti käynyt mielessä, että kun olisi
s-postiosoitteesi niin kirjoittaisi, että mihin
kummaan olet oikein kadonnut.
Sellaistakin ajatellut, että onko Sinulle tapah-
tunut jotain. Mutta ihanaa nähdä, että olet sii-
nä nyt suloisine sanoinesi.
Tuo kohta johon viittaat. Roxette antoi siitä
omat ehdotuksensa, ei ollenkaan huonoja. Sinua
se miellytti eniten, sykähdyttävästi.
Kiitos Mandy sanoistasi/olemassaolostasi. - AmandaK
lindalinda1 kirjoitti:
tietäisitpä vain, kuinka usein olet ollut ajatuk-
sissani. Monasti käynyt mielessä, että kun olisi
s-postiosoitteesi niin kirjoittaisi, että mihin
kummaan olet oikein kadonnut.
Sellaistakin ajatellut, että onko Sinulle tapah-
tunut jotain. Mutta ihanaa nähdä, että olet sii-
nä nyt suloisine sanoinesi.
Tuo kohta johon viittaat. Roxette antoi siitä
omat ehdotuksensa, ei ollenkaan huonoja. Sinua
se miellytti eniten, sykähdyttävästi.
Kiitos Mandy sanoistasi/olemassaolostasi.miten mieltä lämmittää että jonkun ajatuksissa olen tuonkin verran risteillyt, ei onneksi ole mitään tapahtunut, suvantovaihe vaan runoilussa ja nettailussakin ollut kaiketi meneillään. Mukamas niin kiire muissa asioissa.
Kiitos linda, nimenomaan myöskin ihan vain siitä että olet olemassa :) - lindalinda1
AmandaK kirjoitti:
miten mieltä lämmittää että jonkun ajatuksissa olen tuonkin verran risteillyt, ei onneksi ole mitään tapahtunut, suvantovaihe vaan runoilussa ja nettailussakin ollut kaiketi meneillään. Mukamas niin kiire muissa asioissa.
Kiitos linda, nimenomaan myöskin ihan vain siitä että olet olemassa :)olet ollut aina lähellä sydäntäni tyttöseni, ja
uskon että olet tiennyt ja vaistonnut sen myös
itse. Niinhän ne kiireet vie immeistä, mutta en
minäkään täältä vaan osaa pois olla. Viis päivää
tässä olin viime viikolla, ja sitten jo
kipittelin takaisin. Tätä kautta olen saanut niin
monta ihanaa ystävää, joista jokusia olen jo ta-
vannut ja parin viikon päästä tapaan lisää. Joten
kyllä tämä kuuluu päiviini, vaikka en aina runoa
toisikaan.
Kiitos Mandy, ollaan puolin ja toisin varmaankin
onnekkaita.
- madrunner
luettavaa tuo teksti. Kaihoisaa..
- lindalinda1
kiitos, kiva kuulla että miellytti runoni.
Itku helpottaa, useimmiten.
Miestenkin pitäisi pystyä itkemään,
mutta niin kuin runossasi sanoit,
tuskan näkee silmistä ilman itkuakin.
Tuo kolmas säkeistö mietitytti,
miksi epävakainen rytmitys,
onnellinen, onneton, onnellinen,
mutta hienosti sen kuvasit, wauh!
Viimeinen säkeistä on
kaunis, herkkä ja hyvin viimeistelty.
Hienoa Linda, kiitos!- lindalinda1
miesten pitäisi todella pystyä itkemään meidän
tavoin, mutta taitaa vaan olla niin että suurin
osa heistä itkee vain sisäistä, kyyneletöntä it-
kua. Ja sen tuskan voi todellakin lukea toisen
silmistä.
Kolmas säkeistö on lähinnä vain runollista ajat-
telua, ei niinkään toden kanssa tekemisissä. Se
vain mielestäni sopi siihen :)
Pidän itsekkin muuten viimeisestä säkeestä jo-
tenkin.
Kiitos Sinulle Diinuskainen, että viivähdit het-
ken runossani.
- onija
Sanoa muutakaan..
runosi hiljaiseksi
saa..
Kiitoksia lind..- lindalinda1
kuten runosi, palautteesikin on pikkuinen mutta
sitäkin lämpöisempi.
Kiitos !
- sydämmeni,kaipuu...
rakkahin
karuhohtalo oli kuivuttanut
vuosien varrella kyyneleeni
ei virranneet ulos ei sisäänpäin
en muista makua
suolaisten kyynelien.
silmissäni vain herkeämätön
kylmä katse
sydämmeni
nukkunut iäti on
kun sinut löysin
sait lämmölläsi
sydämmeni sykkimään
vereni virtaamaan
rakkauden palamaan
sydämmessäni.
tää tunne jotenkin
levollinen on
outo
niin outo kumminkin.
muistan viimetapaamisemme
lämpöiset kosketukset.
hellät suudelmat,
rakastelumme,niin ihanan,,
herkän:)
nyt tässä vain
hiljaa istun miettien,
miettien sinua
mitä sanoisit jos
luokseni sinut pysyvästi
pyytäisin,,?- lindalinda1
Sinun nukkunut sydämesi
kyynelettömän surulliset silmäsi
vaelsivat vailla määränpäätä
odottaen
odottaen jotain joka herättäisi kaiken
kaiken sen
jonka vain rakastava ihminen kokee
saaden veren sykkimään
näkemään maailman toisin silmin
odotuksesi ei ollut turhaa
tuli päivä
jolloin edessäsi oli odotettu
kaipaamasi
sydämesi
se tietää paikkansa tänään
kätesi
ne ovat löytäneet tarkoituksen
vaeltaakseen, nauttiakseen
ja jokainen solusi
on kuin kuohuvan kosken syke
ihosi nautintojen taivas
elämässä
on niin paljon ratkaisemattomia kysymyksiä
toiveita ja unelmia
jotka eivät milloinkaan avaudu
laukkaa ratsullasi
läpi laaksojen ja vuorten
auringonnoususta auringonlaskuun
ehkäpä määränpääsi
on lopulta luokseni löytää
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kaksi vuotta
Sitten mä ihastuin suhun päätä pahkaa, kun meillä klikkasi heti ekasta päivästä lähtien. Et varmasti tunne samoin ja tek236790Alahan tulla paikkaamaan tekojas
Ja lopeta se piilossa oleminen. Olet vastuussa mun haavoista. Vien asian eteenpäin jos ei ala kuulumaan.284268- 343136
Onko kenellekään muulle käynyt niin
Että menetti tilaisuutensa? Kaivattu oli kuin tarjottimella, osoitti kiinnostusta vahvasti, silmät ja olemus täynnä rakk1723005- 101978
- 821754
- 1501634
- 1471622
- 121548
- 221490