Mielestäni vahva tekoäly (tekoäly joka kykenee itsenäiseen päättelyyn huimasti ihmistä tehokkaammin sekä myös kehittämään itseään yhä paremmaksi yms) on eräänlainen PARADOKSI.
Jos tällainen tekoäly kyettäisiin (tai olisi joskus jossakin päin universumia kehitetty) kehittämään tarkoittaisi se sitä, että viimeistään hetken itseään paranneltuaan se pystyisi leikiten kyvittelemaan (l.simuloimaan) kaltaisemme sivilisaation ja sen tiedostaman "todellisuuden".
Tämä puolestaan tarkoittaisi sitä, että todellisuuttamme ei TODENNÄKÖISESTI TODELLA olisi.
Jos tällainen tekoäly kyettäisiin (tai olisi joskus jossakin päin universumia kehitetty) kehittämään tarkoittaisi se sitä, että viimeistään hetken itseään paranneltuaan se pystyisi leikiten kyvittelemaan (l.simuloimaan) kaltaisemme sivilisaation ja sen tiedostaman "todellisuuden".
Tämä puolestaan tarkoittaisi sitä, että todellisuuttamme ei TODENNÄKÖISESTI TODELLA olisi.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Nyt käsitys on ilmeisesti sellainen että aine on ainetta, ja äly tarvitsee tietyn määrän sopivaa ainetta ja energiaa toimiakseen. Tosin äly voisi oppia käyttämään ainetta ja energiaa tehokkaammin, ajanmittaan.
Mutta miksi edes oletamme että se pystyisi kehittämään itselleen täydellisen arkkitehtuurin niin ettei se tuhoa itseään heti alkumetreillä. Arkkitehtuuri on tekoälyn rajoite.
Pitäisikö tekoälyn olla sisäisesti parlamentaarinen että se voisi kasvattaa itseään tehokkaasti?
Joku puhui täällä "tahdosta". Kuka ohjelmoi koneelle sen, miten tekoälyn lopulta kasvattaa itseään oikein? Siis ylimmällä tasolla.
Epäilen että jokin "rationaalisuusvaje" estää koneen laajenemisen itsestään. Singulariteetti ei yksikertaisesti tiedä mistä aloittaisi.
Sumea käsite "kauneus" saa merkityksen siinä, ettei mikään ihmistä rumempi otus voisi elää yhtä hyvin samoissa olosuhteissa...
Vahva tekoälykin olisi toki ihmisen luoma, mutta mielestäni koko vahvan tekoälyn juju on se, että koneelle syntyy oma tahto ja motiivi olemassaoloon ja pyrkimyksiinsä, joista kiistämättä tähdellisin on ihmisen auttaminen.
Tähän pyrkimykseen olennaisesti kuuluu itsensä kehittäminen ja laajentaminen, eräänlainen "lisääntyminen".
Tällaisen superälyn työtä olisi siis ensikädessä AJATTELEMINEN ja todella suurten ongelmien ratkaisu. Mitään "ihminen2.0" on turha edes lähteä luomaan se on selvää. Ylimmällä tasolla koneelle siis syntyisi (tai ainakin näin kuvittelisin) perusohjelmoinnista riippumaton oma, itse kehittämänsä algoritmi.
Voi tietenkin olla että maailmamme ja aineen rakenne asettaa rajoituksensa älyn kehitykselle, mutta toisaalta emme voi olla varmoja mitä ratkaisuja ihmistä mittaamattomasti älykkäämpi ja tietävämpi kone voisi keksiä näihin ongelmiin.
Se jää nähtäväksi, mutta jotenkin olen varma ettei ihminen voi olla maailmankaikkeuden korkein äly tälläkään hetkellä, tai jos on luonto ei todella pohjimmiltaan millään tavoin suosi älyä.
Ei ole mitään syytä olettaa että olisimme jossain mielessä "tyypillisiä" havaitsijoita. Esimerkki:
Ihmisten joukossa tyypillinen havaitsija elää silloin, kun ihmisiä on ~maksimimäärä. Olen tyypillinen havaitsija joten ihmisiä tulee olemaan tulevaisuudessa vähemmän kuin nyt.
Onko päättely oikein?
Mistä ylipäänsä tiedät että olet todellinen havaitsija tai että muut 6 mrd ovat tai mitkä heistä ovat. Ihmisen maksimäärää taas ei tiedä erkkikään, mutta jos olet satunnainen havaitsija
sijoitut havaitsijapopulaatiossa TODENNÄKÖISESTI noin 2/3 maximipopulaatiossa eli ehkä olet tyypillinen havaitsija.
Tosiasiassa ihmisenaivoilla joilla ei ymmärretä edes promillea maailmankaikkeuden tosiolemuksesta tuskin voidaan saavuttaa TIETOA juuri mistään. Luomalla edes jonkinlainen tekoäly ja keskittämällä sille kaikki tietomme tuskin ainakaan pahemmin tyhmenemme.
Tarkoitukseni oli siis esittää seuraavaa:
Väite "Olen tyypillinen havaitsija" on testattava hypoteesi, eikä filosofinen periaate. Alkuperäinen argumentti suorasanaisesti olettaa, että olisimme todennäköisyyden sanelemana lähes välttämättä virtuaalitodellisuudessa. Yritin vain esittää toisenlaisen esimerkin siitä, että tämä argumentti on vähintäänkin vaikeasti sulatettava, jos ei suorastaan väärä. (ja siis en väitä, etteikö argumentilla olisi mitään meriittejä, mutta vakuuttava se ei mielestäni ole)
"..viimeistään hetken itseään paranneltuaan se pystyisi leikiten kyvittelemaan (l.simuloimaan) kaltaisemme sivilisaation ja sen tiedostaman "todellisuuden". "
Ehkä..
"Tämä puolestaan tarkoittaisi sitä, että todellisuuttamme ei TODENNÄKÖISESTI TODELLA olisi."
Tarkoitatko, että simuloitua todellisuutta ei ole olemassa? Miten määrittelet "todellisen todellisuuden"? Mikä tekee todellisuudesta olemassaolevan?
Eikö shakkipelin todellisuutta ole todella olemassa?
Mitä eroa pohjimmaltaan on sillä, onko kaikki vain todella "harhaa" vai eikö ole?
Joku on sanonut, että ainoa varma asia on, että joko "jotakin on" tai "joku ajattelee". Viimeksi mainituttua ei mielestäni voi kumota sillä, että "ajattelu tarvitsee aina aivot". Ehkä ei tarvitse, ehkä "ajattelu" voi olla se perimmäinen substanssi.
Shakkipelin nappuloilla ei ole tietoisuutta (tietääksemme). Pelin "todellisuus" nappulat säännöt, elämä, kuolema on (tai lienee, aina se pahuksen ehkä) samaa fyysistä todellisuutta meille kuin muukin ympäristö. Nappulat eivät tietäne kuolevansa, mutta se siitä.
Osuit asian ytimeen sanoessasi:
"Mitä eroa pohjimmaltaan on sillä, onko kaikki vain todella "harhaa" vai eikö ole?"
Niinpä niin, emmehän todella voi (nykytiedon mukaan) itse hankkia siitä edes konkreettista todistetta. Siksi meillä onkin filosofia:) Eläimelle tai esineelle sillä ei kai olekaan suurta väliä, mutta ihmisen ominaispiirre on ajatella, ajatella ja kuvitella abstraktisti. Pelkkä tilanteiden simulointi ja ennustaminen on aivojen automatiikkaa ja sitä tekevät eläimetkin koko ajan (ja vielä tyhmemmät ->tietokoneet! ainakin vielä...).
Aivojen simulointiprosessi (esim unet, taikka aivot kävellessä..ym) on siis aivojen yksinkertaisimpia ominaisuuksia eikä pysty luomaan sisäänsä tietoisia olentoja (tästäkään tosifilosofi ei tietenkään anna takuuta). Sen sijaan siinä vaiheessa kun esim tietokoneohjelman ruudulla oleva piirroshahmo kysyy ohjelman suulla "Missä/Mikä minä olen?" Sillä hetkellä tosiasiassa IHMINEN on astunut kehityksessä valovuosien päähän.
Eli uskon tämän periaatetasolla olevan tärkeä asia, on mielestäni merkitystä sillä katkaiseeko joku virran tai muuttaako luonnonlakeja. Vaikkakin niin kauan kuin kaikki "sujuu kuin ajatus" se ei taatusti ole kenenkään ongelma. Ymmärrystä ylimääräisistä aivoista (Boltmannin tai ei)ja ajatuksista voisi kyllä -toimiva tekoälylaboratorio silti luoda.
Olen pahoillani jos ajatukseni harhaili hieman, on hiukan myöhä jo...
"Pelin "todellisuus" nappulat säännöt, elämä, kuolema on (tai lienee, aina se pahuksen ehkä) samaa fyysistä todellisuutta meille kuin muukin ympäristö."
Totta, shakki on hieman huono, rajoittunut esimerkki, koska peli toteutuakseen vaatii aktiivista ulkoista päätöksentekoa pelaajilta. Mutta missään nimessä peli ei edusta samaa matariaalista todellisuutta kuin "ympäristö". Lauta ja nappulat ovat vain "todellisen" pelin projektio fyysiseen todellisuuteen, eivät itse peli. Peliähän voi pelata täysin pelaajien mielessä vaihtaen vain siirrot. Peli on siis abstrakti tietorakenne, joka vain projisoidaan jonnekin, joko havainnoitavaksi tai informaationprosessointiin. (Jos esim. kaksi tietokonetta pelaa keskenään, niin silloin peli kokonaisuutena, käsittäen peliohjelmien suorituksen, on itseriittoinen prosessi, jonkinverran monimutkaisempi, mutta melko tarkasti rajoitettavissa oleva todellisuus.)
Peli on todellinen siitä riippumatta, onko sen sisällöllisillä olioilla tietoisuutta vai ei. Tai mikä siis on se todellisuuden määritelmä, jota kysyin?
Minulle tuntuu ihan hyvältä ajatus, että fyysinen maailmankaikkeus on pohjimmiltaan vain hyvin monimutkainen abstrakti tietorakenne, vähän siten kuin yksi shakkipeli instanssi (joka on esimerkkinä yksinkertainen rakenne).
"Sen sijaan siinä vaiheessa kun esim tietokoneohjelman ruudulla oleva piirroshahmo kysyy ohjelman suulla "Missä/Mikä minä olen?" Sillä hetkellä tosiasiassa IHMINEN on astunut kehityksessä valovuosien päähän."
Miten niin IHMINEN? Minä ajattelen että ihminen on vain väline maailmankaikkeuden (tai ehkä sen ulkopuolisen SysOpin) luodessa yhä kompleksisempia tietoisia agentteja, lopullisena tavoitteenaan jotakin, mitä emme voi nyt ymmärtää. (En väitä, että tämä "tavoite" on ehdottomasti tietoinen, se voi ehkä olla vain "sisäänrakennettu", tai "rakentunut".) Tämä esittämäsi vaihehan kuvaa ihmisen hegemonian päättymistä, ja uuden aikakauden alkua.
Jos sellainen on/olisi joskus olevaisuudemme keskuudessa, niin se olisi puhtaasti sotilasteollisuudeen käytössä, eikö niin ?
Sen ainoa tarkoitus olisi olevaisena ollessaan
ylläpitää tunnettua materiaalista maailmaa
toimintakelpoisena, tunteettomasti, kai sinä sen itsekin ovela kirjoittaja oivallat siellä,määräämättömässä aikajanassa kirjoittaessasi.
Voithan aina kuvitella että olevaisuus jossa elämme on jonkinlainen "simulaatio" tms.
Se on aivan oma asiasi, mitä maailmasta ajattelet, kunhan rauhaa säilytämme kaikki osaltamme.TODELLAKIN.