Minä olen narsistista persoonallisuushäiritötä sairastava mies ja kärsin siitä todella paljon. Olen alkanut miettiä, että voiko mikään tyydyttää narsistisia tarpeitani eli voinko ikinä saavuttaa onnen? Voinko saada narsistista lähdettä ikinä tarpeeksi?
voiko narsisti
olla onnellinen?
121348
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Uskon, että viesti klo 17.33 olisi ns.trolli - totta kai on? Mutta ei se mitään; areena ja tyylihän on vapaa.
Liekö meillä länsimaissa 'onnellisuuden harha' Eikö mielen tasapaino ole riittävä tavoite.
Luulen, että ihminen on pitkälti oman genotyyppinsä "vanki"! Putoaako omena sittenkään niin perin kauas puustaan?
Edelleen luulen, ettei oikeasti peroonallisuushäiriöiseksi koodattu narsisti "kärsi todella paljon".
miten sä luulet sen nauttivan elämästä
on tärkein, no kerro sitten miten narsistin mieli voi olla tasapainossa ja kerro äkkiä jos on joku keino edes yrittää sitä tasapainoa.
Lapsi kehittyy alussa matkimalla ja rajoja kokeilemalla, jos ei esikuvana olevat aikuiset ole inhimillisiä niin lapsen on kehitettävä omat konstinsa selviytyä eikä silloin ole muut tärkeitä kun oma selviytyminen. Kaikki konstit on silloin aikuisenakin parempia kuin että joutua siihen sydämen pysäyttävään tuskatilaan mikä lapsena oli
Joku vuosi sitten luin lehdestä, että länsimaissa popsitaan runsaasti onnellisuuspillereitä.
Toivotaan näiden pillereiden tuovan itselle niin monien hokemaa onnentunnetta.
Ei kait se "onni" tai mielen tasapaino tule päihteiden tai psykofarmakoiden avulla!
Nyt dr Haren teoksen Suomeen tulon jälkeen muotiin on tullut tämä narsismi-hupsutus.
Nyt köksäfilosofit kilvan etsivät joukostamme narsisteja.
Itsekin sain näiltä fundamentalisti-uskiksilta narsisti "dg:n".
Ei heitä kiinnosta neurologin antama dg aspergisuudestani - narsisti on jotenkin trendikkäämpi.
Ison lapsilauman keskimmäisenä as-lapsi on ollut varmasti vanhemmille ja sisaruksilleni
hyvin vaikea ongelma.
Puberteetti- ikä näkyy käyttäytymisessä elämän loppumetreille saakka.
Elämä on jatkuvasti helvetillistä kaaosta. Ainoa mielentasapainoa ylläpitävän keinon olen
löytänyt meditoinnista.
Se näyttää pystyvän näin maallikkotasollakin erinomaisiin tuloksiin mm. riippuvuuksien
tai itsetuhoisten valintojen suitsinnassa.
Äkillisistä 'putoamisista' syviin depressiotiloihin on nyt jo vuosia.
Samoin unipainajaiset - univaikeudet yleensäkin ovat lievenemässä.
Puheet meditoinnista ovat tietysti pelkkää horinaa ihmisille, jotka eivät ole
sisäistäneet siihen liittyvää sisäiseen elämään ja rauhoittumiseen tarvittavaa tekniikkaa.
Se on löydettävä kokeilemalla tai sitten ns. asiantuntijoiden pitämiltä luennoilta/kursseilta.
Esim. yliopistojen oppilailla tehdyillä verrokkitutkimuksilla on havaittu
meditoinnin lisänneen harrastajiensa luovuutta, oppimismotivaatiota, vähentynyttä tressiä jne.
ja etsi sitä kaikkialta. Lopulta rupesi lautturiksi...
vai etkö ymmärtänyt sitä?
"etkö ymmärtänyt sitä?"
Annoitte sitten ongelmanne, ongelmaksi toiselle ihmiselle. Hyvin tyypillistä ihmisen jokapäiväistä käytöstä.
siinä sulle ongelmaa, et tainnu säkään lukea kysymystä
sinäkään... mon ami ;)
kirjotin kysymyksen, johon odotin vastausta, mutta jota en ilmeisesti saa.
Suomalainen vastaa kun ei kysytä jne.
Tämä kyllä saa jo riittää tästä NARSISMISTA. Siirrettäköön aihe omalle palstalleen!
mielenkiintoista keskustella kanssasi, olen käsittääkseni kärsinyt koko ikäni tuohon diagnoosiin liittyvistä asioista. Useimmiten se liitetään miehiin ,mutta minä olen nainen tai ainakin yritän olla nainen.