Voiko sosiaalisia taitoja oppia kirjoista lukemalla? Tuntuu oikeastaan aika hassulta ajatukselta, että ihmiset lukisivat kirjoja parantaakseen sosiaalisia taitojaan. Ensisijaisesti sitä luulisi oppivansa sosiaalisia taitoja olemalla ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa. Kuitenkin yksi suuri trendi nykypäivänä on ainakin Amerikassa erilaisten iskuoppaiden suosio. Sosiaalinen taito se on iskemisen taitokin, ja lisäksi näissä kirjoissa opetetaan paljon myös muuta, kuten kuinka keskustella kiinnostavasti, kuinka arvioida ihmisiä, ym.
Näillä kirjoilla on se hyvä puoli, että niitä lukevilla miehillä on todella hyvä motivaatio lukea näitä kirjoja. Seksi on yksi paras motivaattori miehille, ja jos mies on vakuuttunut, että parantamalla sosiaalisia taitojaan hän onnistuu paremmin saamaan seksiä ja naisia, niin kyllä hän lukee kirjat antaumuksella ja mielenkiinnolla.
En kuitenkaan usko, että muutaman kirjan lukemalla sinänsä voisi paljonkaan parantaa sosiaalisia taitojaan edes iskemisasiassa, mutta toisaalta miehet ja naiset varmaan miettivät paljonkin, mitä tuli tehtyä väärin, ja mitä oikein, ja mitä seuraavalla kerralla voisi tehdä paremmin erilaisissa vuorovaikutustilanteissa pariutumisehdokkaan kanssa. Mitä tuli sanottua väärin, tuliko edettyä liian nopeasti, olisiko pitänyt olla avoimempi, päällekäyvempi, suorempi vai salailevampi? Onko käytöksessäni jotain vikaa, joka ärsyttää ja karkottaa toiset ihmiset pois? Jos käyttää muutenkin runsaasti aikaa tällaiseen omien tekemisiensä pohdiskeluun tarkoituksenaan menestyä paremmin pariutumismarkkinoilla, voi iskuoppaista olla todella apua omien kokemustensa jäsentelijänä. Sosiaalinen vuorovaikutushan on äärimmäisen monitasoista ja monimutkaista, se on itse asiassa kaoottista, ja hyvä opas voi jäsentää tätä kaoottista kokonaisuutta ja auttaa yksilöä löytämään ja havaitsemaan jotain oleellista omassa käyttäytymisessään. Vähän samaan tapaan, kuin kognitiivinen psykoterapia osoittaa ihmiselle hänen omia, tavoiksi iskostuneita toiminta- ja ajatusmallejaan, ja nostaa ne yksilön tietoisen tarkastelun kohteeksi, jolloin hän voi paremmin vapautua niiden haitallisista vaikutuksista.
Iskuoppaat ovat välillä hyvinkin psykologisia, ja lienevät se alue, jonka kautta psykologinen tietous ehkä eniten välittyy tavalliselle miehelle. Heteromiehen psykologian oppi on iskemisen psykologia.
Välillä tulee kuitenkin mieleen, että minkälaisille autisteille näitä kirjoja kirjoitetaan. Jos ajatellaan esimerkiksi kehonkielen opettamista, niin eiköhän normaali ihminen tule aivan hyvin toimeen sillä intuitiivisella kokemuksella, jonka hän on vuosien mittaan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa oppinut. Jos deittiguru alkaa opettaa, että katse suoraan silmiin, kestäessään yli 4 – 5 sekuntia on merkki halusta panna tai merkki halusta tapella, niin onko tämä tarpeellinen tieto? Luultavasti täytyy kärsiä autismista tai vähintään aspergeenista, jos ei jo intuitiivisesti tajua toisen intensiivisestä katseesta, mitä hänellä on mielessä.
Näillä kirjoilla on se hyvä puoli, että niitä lukevilla miehillä on todella hyvä motivaatio lukea näitä kirjoja. Seksi on yksi paras motivaattori miehille, ja jos mies on vakuuttunut, että parantamalla sosiaalisia taitojaan hän onnistuu paremmin saamaan seksiä ja naisia, niin kyllä hän lukee kirjat antaumuksella ja mielenkiinnolla.
En kuitenkaan usko, että muutaman kirjan lukemalla sinänsä voisi paljonkaan parantaa sosiaalisia taitojaan edes iskemisasiassa, mutta toisaalta miehet ja naiset varmaan miettivät paljonkin, mitä tuli tehtyä väärin, ja mitä oikein, ja mitä seuraavalla kerralla voisi tehdä paremmin erilaisissa vuorovaikutustilanteissa pariutumisehdokkaan kanssa. Mitä tuli sanottua väärin, tuliko edettyä liian nopeasti, olisiko pitänyt olla avoimempi, päällekäyvempi, suorempi vai salailevampi? Onko käytöksessäni jotain vikaa, joka ärsyttää ja karkottaa toiset ihmiset pois? Jos käyttää muutenkin runsaasti aikaa tällaiseen omien tekemisiensä pohdiskeluun tarkoituksenaan menestyä paremmin pariutumismarkkinoilla, voi iskuoppaista olla todella apua omien kokemustensa jäsentelijänä. Sosiaalinen vuorovaikutushan on äärimmäisen monitasoista ja monimutkaista, se on itse asiassa kaoottista, ja hyvä opas voi jäsentää tätä kaoottista kokonaisuutta ja auttaa yksilöä löytämään ja havaitsemaan jotain oleellista omassa käyttäytymisessään. Vähän samaan tapaan, kuin kognitiivinen psykoterapia osoittaa ihmiselle hänen omia, tavoiksi iskostuneita toiminta- ja ajatusmallejaan, ja nostaa ne yksilön tietoisen tarkastelun kohteeksi, jolloin hän voi paremmin vapautua niiden haitallisista vaikutuksista.
Iskuoppaat ovat välillä hyvinkin psykologisia, ja lienevät se alue, jonka kautta psykologinen tietous ehkä eniten välittyy tavalliselle miehelle. Heteromiehen psykologian oppi on iskemisen psykologia.
Välillä tulee kuitenkin mieleen, että minkälaisille autisteille näitä kirjoja kirjoitetaan. Jos ajatellaan esimerkiksi kehonkielen opettamista, niin eiköhän normaali ihminen tule aivan hyvin toimeen sillä intuitiivisella kokemuksella, jonka hän on vuosien mittaan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa oppinut. Jos deittiguru alkaa opettaa, että katse suoraan silmiin, kestäessään yli 4 – 5 sekuntia on merkki halusta panna tai merkki halusta tapella, niin onko tämä tarpeellinen tieto? Luultavasti täytyy kärsiä autismista tai vähintään aspergeenista, jos ei jo intuitiivisesti tajua toisen intensiivisestä katseesta, mitä hänellä on mielessä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"jos mies on vakuuttunut, että parantamalla sosiaalisia taitojaan hän onnistuu paremmin saamaan seksiä ja naisia, niin kyllä hän lukee kirjat antaumuksella ja mielenkiinnolla."
Jaa, "miehen" elämän tärkein asia on siis saada mahdollisimman suuriä määriä naisia ja seksiä, ja sen vuoksi hän lukee mielenkiinnolla vaikka mitä roskaa ja muokkaa elämäänsä ja sosiaalisuuttaan sen mukaan?
"Heteromiehen psykologian oppi on iskemisen psykologia."
Sääliksi käy tätä "heteromiestä" kyllä.
Autismista tai Aspergerin oireyhtymästä huolehtimisen voisit varmaan jättää muille.
kaiketi mietitty ennen lähetä-napsukan painamista.
merkitse mitään...
Katseesta lisää Autismi-lehti 1 / 2008