Lapsuuden kokemukset

Me ihmiset idealisoimme lapsuutemme. Haluamme aktiivisesti unohtaa kaikki ikävät asiat ja muistaa pelkästään hyvät asiat. Niinpä sitten lopulta ajattelemme, että lapsuutemme oli onnellisuuden huipentua ja toivomme voivamme palata sinne lapsuuden onnellisuuteen edes hetkeksi. Keinoja on monia, ostamme kesämökkejä lapsuuden maisemista ja niin edelleen.

Mutta ei se lapsuus sittenkään ole ollut sellaista ruusuilla tanssimista kuin kuvittelemme. Me vain olemme unohtaneet ikävät asiat, kuten sisarkateuden, äidin tai isän ylihuolehtivuuden, mustasukkaisuuden omista vanhemmista, vanhempien väliset ristiriidat ja sellaiset. Ehkä myös sen, että vanhemmat olivat meidän lasten kanssa niin tiiviisti, että meillä ei ollut mahdollisuutta olla kavereiden kanssa (kolikolla kun on toinenkin puoli). Niitä ristiriitoja riittää lapsuudessa ja niitä on meidän jokaisen unohdetuissa muistoissa.

Ei sinun kannata ajatella, että miehelläsi olisi lapsuutensa takia jotenkin paremmat eväät elämäänsä varten. Ei se niin ole. Teillä on ollut erilainen, mutta kummallakin riittävän hyvä lapsuus.

positiivinen; älä käännä sitä kokonaan negatiiviseksi vaikka kummppanillasi näyttäisi olleen paremmin.

Ihmisten lähtökohdat ovat tosi erilaisia, mutta ei kannata ajatella, että elämä olisi huonoon suuntaan menossa lapsuuden puutteiden takia. Kannattaa itse tehdä siitä niin hyvä kuin mahdollista.

Minäkin vuosia syytin äitiäni, kunnes tajusin, että hän ei jaksanut/pystynyt parempaan ja toisaalta hänen olosuhteensa olivat sellaiset, että ne vaikeuttivat jaksamista.

Oma tyttärenikin oli pienenä tosi itkuinen ja hankala, ja väsyin häneen. Nyt hän ymmärtää, miten raskasta lapsen itkuisuus voi olla, kun hoitaa silloin tällöin pikkusisartaan.

Olet voinut olla hankala pienenä olosuhteittenkin takia tai muuten vain, mutta älä anna menneitten myrkyttää nykyistä suhdettasi sukulaisiin.

Jos sinulla on tarvetta käydä läpi lapsuudenaikaisia juttuja, niin yksi hyvä keino on kirjottaa niitä päiväkirjaan. Näin saat purettua pahaa oloasi ja samalla ehkä saat vähän etäisyyttä niihin asioihin.
Eikä ole väärin, että tunnet jopa vihaavasi äitiäsi joskus. Äitisi on toiminut niin kuin on toiminut omista lähtökohdistaan käsin ja ne voivat olla aivan eri kuin mitä sinun mielestäsi olisi pitänyt olla. Sinulla on oikeus tunteisiisi, tunteet eivät ole oikein tai väärin, ne vain ovat. Tekosi voivat viedä sinut parempaan tai hunompaan suuntaan, eivät tunteet.

Meillä itsekullakin on ollut jotain ongelmia lapsuudessa ja varsinkin vanhempiemme kanssa. Mutta muista, että menneisyyttä et voi muuttaa, mutta itse olet oman tulevaisuutesi seppä. Sinun tulevaisuudestasi tulee juuri sellainen, kun siitä itse teet.

Mitä surkeammat eväät on saanut sitä ylpeämpi voi oikeastaan olla itsestään ja siitä, että pärjää erinomaisesti olosuhteisiin nähden. Meillä kaikilla on omat lähtökohtamme ja voimme niitä muuttaa, jos huomaamme niissä jotain puutteita niinkuin sinä nyt. Näillä puutteilla on tapana siirtyä sukupolvelta toiselle, eikä äitisikään yksin ole vaikuttanut omiinsa. Voit koittaa kasvattaa omat lapsesi toisin. Usein koitetaankin tehdä jotkut asiat täysin päinvastoin kuin mitä itse on lapsena saanut kokea, mutta usein jää kuitenkin jotain olennaista huomaamatta, josta vielä paljastuu sama asenne ja kohtelu mitä itsekukin on saanut omassa lapsuudessaan. Yllä oli hyvä ehdotus kirjoittaa tuntemuksiaan pois.

Mä elän miehen kanssa, jolla on ollut kauhea lapsuus. Sen äiti ja isä eros kun se oli 5v. Äitistä tuli alkoholisti/huora. Hän ja hänen 2 sisarta jäi siis isälle. Äitille piti maksaa että otti lapsiaan yökylään. Sitten kun he menivät äitinsö työ oli aina eri mies. Sitten isän työ, jolle kerrottiin kaikki ja haukkuminen alkoi. Eli ilman äitiä koko lapsuus ei hääviä pienelle pojalle. Nyt ihmetellään, kun joskus mennään äidintyö riehumaan kännis, joka on sinänsä väärin. Ikinä ei asioita ole selvitetty ja nyt mieheni onkin vankilakierteessä. En tiedä pystynkö häntä auttamaan muutakun tukemalla parhaani mukaan...Hyvä ihminen hän on, mut juovuksis "hullu" ja kaikki tuomiot on tehty kännis. Et kyl se lapsuus vaikuttaa varsinkin kun siitä ei puhuta. Onnex on mulle kertonut ja olen yrittäny jeesata sen minkä voin. Mut voimia kaikille "huonosta" lapsuudesta kärsiville. Ei se teidän vika ole. Yrittäkää puhua asioista!

Aika hyvä, lyhyt, helppolukuinen ja järkevä kirja
aiheesta on Ben Furmanin "Koskaan ei ole myöhäistä saada onnellinen lapsuus".

Olen nyt 13-vuotias ja psyykkisesti sairas, joka johtuu lapsuudestani. Isälläni on alkoholismi, joka on yksi syy siihen. Kun olin 2 vuotta äitini asui isäni kanssa. Kerran äiti otti minut ja muutti isäni tietämättä jonnekkin, luultavasti Kempeleeseen (isäni asui Raahessa). Myöhemmin isäni sai selville asuinpaikkamme, ja muutti jälleen meille. Sitten elin luultavasti onnellisesti muutaman vuoden (en muista), jolloin muutimme, nykyiseen asuinpaikkaamme. Isäni ja äitini joivat ja minä elin pelossa monta vuotta, sillä en voinut koskaan puhua mitään perheestäni. Kerran isäni löi aitiä oikein kunnolla päähän ja salaisuus alkoi paljastua. Myöhemmin äitini ja isäni riitaantuivat ja isäni muutti poissa, viereiseen kaupunkiin. Siellä isäni alkoi juomaan lähes joka päivä sekä käyttämään huumeita. Sain pelätä isäni puolesta lähes joka päivä, kun hän oli kotonaan. Kävin melko usein kylässä isälläni, en muista yhtään kertaa, että isä olisi ollut selvinpäin. Kerran yritin myrkyttää huumeita (toivotonta) yöllä kun isäni nukkui. Kerran kun olin kylässä minun piti jopa piilottaa kaikki veitset sillä isäni alkoi viillellä itseään. Taisin olla 8-9 vuotta. Isäni ja äitini ovat myös lyöneet minua monesti. Isäni on kadonnut 2-3 kertaa. Kerran ambulanssimiehet kävivät avaamassa isäni oven ja katsomassa onko isäni siellä. Isäni makoili tiedottomana sängyllä eivätkä ambulanssimiehet saaneet häntä hereille. Hän kuitenkin heräsi lopulta. Sitten isäni muutti jälleen uuteen paikkaan, koska naapurit eivät tykänneet siitä, että joku heitti kiven tai jonkin vastaavan isäni ikkunan läpi, siellä ei kuulemma ollut ennen tapahtunut vastaavia. Siellä isäni jälleen katosi ja joi ja käytti huumeita (todennäköisesti). Kävin hakemassa isäni sieltä, isäni ei ollut syönyt mitään pitkään aikaan, eikä peseytynyt, juonut vain viinaa. Se oli surkea näky. Sitten isäni yritettiin tappaa. Häntä puukotettiin kaulaan ja käteen. Äitini ei juo enää, mutta isäni alkoholismi ei ole parantunut. Isäni joutuu syömään lääkkeitä, jottei hermostuisi, sillä alkoholismi on aiheuttanut hänelle persoonallisuuden muutoksen. Isältäni varastettiin melko vasta kaikki vähänkin arvokkaat tavarat, sekä auto. Isälläni on ainakin ollut rikollisia kavereita, sekä myös suurrikollisia. Olen erittäin herkkä ihminen, joten tämä kaikki on ollut erittäin vaikeaa kokea. Olen nykyään psyykkisesti sairas ja kärsin siitä joka päivä, joka minuutti. Minua on lyöty nii monta kertaa, että en voi laskea niitä. Isäni on aikonut myös tehdä itsemurhan, hukuttamalla itsensä, mutta ei onneksi ole tehnyt. Odotan ja toivon, että joskus voin olla vapaa ja terve. Uskon vahvasti Jumalaan ja rukoilen joka päivä (yleensä). Olen ollut aina myös koulu kiusattu. Olen nyt 8-luokalla ja minua on kiusattu koulussa aina. Olen erittäin hyvä koulussa, jotkut sanovat, että olen nero. Haluan sanoa, että älkää juoko!
PS: Minulle on aivan tuttua, että esim. äitini sanoo vihaavansa minua ja sanovan toivovansa minun kuolevan.

*Haluan sanoa, että älkää juoko! Varsinkaan äidit ja isät!!!

...että olen aina antanu isälleni ja äidilleni anteeksi!