Onko muilla vastaavia kokemuksia ja minkälaisia tulkintoja olette luoneet ilmiölle, kun kaikki rakkaat asiat ja ihmiset tuntuvat nostavan ihan käsittämättömän surun pintaan?
En tiedä, olenko vain yliherkkä vai onko käsittelemättömiä asioita niin paljon piilossa, mutta koen elämäni aika lailla rajoittuneeksi. En uskalla tehdä mieluisia asioita ainakaan täydestä sielusta ja sydämestä siinä pelossa, että tunnevyöry käy hallitsemattomaksi. Yhtä lailla karttelen läheisiä ihmisiä ja ihmissuhteita, kun pelkään murtuvani. En enää ymmärrä itseäni... :(
En tiedä, olenko vain yliherkkä vai onko käsittelemättömiä asioita niin paljon piilossa, mutta koen elämäni aika lailla rajoittuneeksi. En uskalla tehdä mieluisia asioita ainakaan täydestä sielusta ja sydämestä siinä pelossa, että tunnevyöry käy hallitsemattomaksi. Yhtä lailla karttelen läheisiä ihmisiä ja ihmissuhteita, kun pelkään murtuvani. En enää ymmärrä itseäni... :(
Vastaukset 1
Vanhimmat
Luulisin, että sinulla voisi olla jotain käsittelemättömiä surun tunteita sisälläsi jotka pyrkivät ulos. Itselläni tilanne on hieman samanlainen, paitsi päinvastainen siinä mielessä että surun paikalla on kiukku :/ Sinua kehottaisin suremaan suruasi ja miettimään, mitä sen taustalla voisi olla. Ei ole välttämättä helppoa paikantaa syytä, mutta ei ole kyllä tämmöinenkään tilanne. Pidemmän päälle on kyllä varmaan kannattavampaa että käy tunteensa lävitse, olivatp ne kuinka vaikeita tahansa.