siemenet & raparperi

Omenan siemenet ovat monien muiden syanidia sisältävien siementen tavoin vaarattomia kokonaisina nieltynä - ne vain kulkevat ruuansulatuskanavan läpi. Mutta jos ne murskaa/pureskelee ja nauttii, syanidi pääsee elimistöön ja voi isoina annoksina aiheuttaa sitten myrkytyksen. Ei poistu kuivattamalla, eli älä syö kuiviakaan omenan siemeniä.
Ja ideahan tällaisissa siemenissä on se, että evoluution kuluessa siemeniä levittävät eläimet valikoituvat syömään vain hedelmälihan, eivät itse siemeniä - kasville on hyötyä houkutella eläimiä hedelmillä, mutta vain, jos ne eivät tuhoa siemeniä vaan ainoastaan levittävät niitä - joko tiputtelemalla ne syönnöspaikalle tai ulostamalla ne kokonaisina.


Raparperin herkullisen kirpeyden aikaansaa oksaalihappo. Sitä on lehdissä paljon varsia enemmän. Se sitoo kalsiumia ja voi vaikutttaa elimistön ionitasapainoon suurina annoksina siten, että seuraa rytmihäiriöitä. Akuutti oksaalihappomyrkytys vaatii melkoisia annoksia, joten ehkä olennaisempaa on sen jatkuvan runsaan käytön aiheuttamat mahdolliset ongelmat: Pitkäaikainen oksaalihapon nauttiminen voi johtaa luun tiheyden alenemiseen. Tämä on tärkein syy, miksi raparperikiisselin ja -piirakan kanssa perinteisesti suositellaan syötäväksi kermaa /juotavaksi maitoa tai muuta kalsiumpitoista - tällöin oksaalihappo sitoo kalsiumin siitä eikä elimistöstä.

Oksaalihapon ja kalsiumin suola, kalsiumoksalaatti on huonosti liukeneva, eli sekin voi aiheuttaa ongelmia virtsakivien muodossa, jos raparperia ja muita oksaalihappoa sisältäviä kasveja syödään paljon ja usein.