Kun ihminen näkee, että yleisesti on ihmisillä velvollisuus tylsyyteen ja pyrkii ajamaan ympäristöään tylsyyteen, saaden tästä nautinnon ja kokien sen mielenkiintoiseksi, on henkilö sadistinen ja kun henkilö ajaa itseään tylsyyteen, kieltäen itseltään kaiken mielenkiintoisen, on hän masokistinen.
Tylsyydestä
ritalin
4593
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
for gods sake!
suomi24/tunteet/negatiiviset tunteet/passiivisluontoiset negatiiviset tunteet/tylsyys
for fuck sake! Tää on hulluin palsta ikinä. Se on nyt nielaissut sutkin. Taistele sitä vastaan! Se vääristää motiivit! Usko itseesi!
Joku ollut maistissa, kun on tuollaisen palstan kehittänyt, kuin "tylsyys".
vaatisi jonkun esimerkin.
Esim. 1)
Aikakautemme vihaa tylsyyttä ja ihminen tapetaan hauskanpitoon. Oli se sitten elokuvat, netti tai huvipuistot. Mikä psykologia saa huvittelemaan itsemme hengiltä mieluummin kuin pitämään huolta itsestämme?
Esim. 2)
Kun heräämme rahattomina sotkujemme keskellä, vaihtoehtona hauskanpidolle on meditointi. Meditointikin on tylsää. Mikä psykologia saa meidät kuitenkin meditoimaan mieluummin kuin siivoamaan kämppämme?
Esim. 3)
Huvittelu ja meditointi vie kaiken oman ajan. Koti sen kun likaantuu ja astiavuori kasvaa. Miksi siivoamista ei arvosteta? Miksi maksamme huvituksista, meditoinnista? Miksi maksamme pesämme siivouksesta, mutta rahasta kyllä muitten jätöksiä siivoamme?
Mikä psykologia tekee oman pesän siivouksesta niin vastenmielistä?
1) Itsestä ei pidetä huolta siksi, koska ihminen ehdollistaa itsensä eli rutinisoituu mielihyvää tuottavaan toimintaan---kehon kurittamisesta eli esim. urheilusta voi tulla epämiellyttävää toimintaa, jonka katsotaan syövän aikaa muilta aktiviteeteilta. Tarvitaan hyvät perustelut toimintojen muuttamiseksi, kenties jopa platonistinen "kaunis valhe", joka voi parhaimmassa/pahimmassa tapauksessa muuttaa maailmankuvan joksikin muuksi---tätähän esim. AA:ssa hyödynnetään...korvataan addiktio johonkin jollakin toisella, useimmiten uskonnolla. Joillekin tästä on apua epätoivon kynnyksellä, mutta millä hinnalla se ihmisen minä muokkautuu/ehdollistuu uuteen...no, sehän on ihmisestä kiinni pitääkö uudesta minästä enemmän kuin vanhasta. Useimmiten ihmiset ovat...tyytyväisiä, heh.
2) Peräänkuulutat vastuuta---mutta vastuutakin priorisoidaan. Se, mikä on toisen taivas on toisen helvetti. Ihmisellä pitäisi olla selvillä, miten hän makaa kuin petaa aikuisiällä; kuinka monella asiat ovat niin? Kumpi tulee ensin; minä vai muut? Kummalla tavalla pystyn ymmärtämään itseäni/valaistumaan paremmin? 1900-luvun alussa, kun Suomi oli vielä puhtaasti agraariyhteiskunta, ei näitä asioita mietitty, koska "ken ei työtään tee, sen ei syömänkään pidä" oli lähes maksiimin asemassa. Vaikuttaa muutenkin siltä, että tuo elää edelleen---ja on nimenomaan yksi niistä syistä, jotka aiheuttaa nykyään niin paljon masennusta ja yleistä epätoivoa työpaikkojen valuessa 'motivoituneemmille'...eli kukaan ei ole ainutlaatuinen yleisen käsityksen mukaan, mutta juuri semmoista empaattista puhetta tuleen makaava kaipaa...
3) Kenties kynnys siivoamiseen on korkea (eli ei ole kehittynyt rutiinia siivoamiseen, vaikka sekin on tai voi olla meditaatiota toiminnan muodossa) tai vaikkapa joku pyykinpesukone on rikki (ollaan takerruttu liiaksi asti helppouteen). Ravinto nyt yleisestikin ottaen tulee ennen siisteyttä---mutta mitä tapahtuukaan ihmiselle, jolla ei ole kumpaankaan varaa? Mitä tapahtuu muiden ihmisten asenteissa tämmöistä henkilöä kohtaan? Onko apinat yhtään kehittyneet vai ei?